- Blogit
- Kansantalous
Kirjoittaja on PTT:n ekonomisti Veera Holappa /// Twitter: @VeeraHolappa
Talouskasvun vihdoin käynnistyttyä on Suomessa alkanut nousta todelliseksi ongelmaksi osaavan työvoiman saaminen yrityksiin.
Joillakin alueilla ja aloilla työntekijäpula on todella vakava. Toisaalta kun samaan aikaan on paljon työttömiä työnhakijoita, voidaan alkaa puhua työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmasta.
Ammatillisella kohtaanto-ongelmalla tarkoitetaan sitä, että työttömien työnhakijoiden ammattitaidot eivät enää vastaa sitä osaamista, jota avoimissa työtehtävissä vaaditaan. Tarvitaankin tehokkaampaa työvoiman ammatillista liikkuvuutta, jotta nyt syntymässä olevaa rakenteellista työttömyyttä voidaan alentaa ja taata yrityksiin osaava työvoima.
Ammatillisella liikkuvuudella tarkoitetaan henkilön mahdollisuutta vaihtaa ammatista toiseen. Se on erittäin tärkeää työmarkkinoiden uudistumisen kannalta.
Erityisesti voimakkaasti muuttuvassa työympäristössä liikkuvuuden merkitys korostuu. Se, kuinka helposti henkilö voi vaihtaa toimialalta ja ammatista toiseen, määrittää, kuinka nopeasti talous voi kehittyä ja muuntautua uusien tilanteiden edessä.
Ammatillinen liikkuvuus ei välttämättä ole helppo ja nopea prosessi. Merkittävin haaste ammatilliselle liikkuvuudelle on uudelleen- ja täydennyskoulutus. Nämä järjestelmät eivät ole Suomessa vielä tarpeeksi kehittyneitä. Kynnyskysymys on, kuka järjestää ja maksaa. Yritykset, työntekijät vai yhteiskunta?
Työvoiman liikkuvuudella on merkitystä sekä yksilön ja yritysten kannalta että kokonaistaloudellisesti. Ensinnäkin tehokas ammatillinen liikkuvuus antaa yksilölle mahdollisuuden parantaa työmarkkinastatustaan silloin, kun oman alan töitä ei enää ole tarjolla. Toiseksi yrityksissä osaava työvoima takaa kehitys- ja kasvumahdollisuudet. Kolmanneksi koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää reagoida muutoksiin mahdollisimman nopeasti, jotta pystytään vähintäänkin säilyttämään kansainvälinen kilpailukyky.
Vaikuttaa siis siltä, että kaikilla kolmella edellä mainituista tahoista on intressi kehittää uudelleen kouluttautumisen järjestelmiä. Kouluttautumisen taakka pitäisikin jakaa kaikkien näiden tahojen kesken. Missä suhteessa, sitä en vielä osaa sanoa. Sen osaan sanoa, että järjestelmien pitää olla innovatiivisia ja ajassa muuntautuvia.
PTT ja Tampereen yliopisto tekevät tällä hetkellä tutkimusta ammatillisen liikkuvuuden osatekijöistä ja ohjauskeinoista. Hankkeen väliraportti on valmis keväällä 2019 ja loppuraportti valmistuu saman vuoden lopussa.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 3.12.2018
