Alkaako Saksan syysvaalien jälkeen tapahtua?

Pankkiunionipäätösten ja Kypros-ratkaisun jälkeen europolitiikassa on ollut suhteellisen hiljaista. Viime vuosien useat tukipaketit ja valtiontalouksien krooninen alijäämäisyys saivat europäättäjät kiinnittämään katseensa veroparatiiseihin. Hyvä niin.

EU:n keskeisten periaatteiden – sisämarkkinoiden vahvistamisen sekä työvoiman ja pääoman vapaan liikkuvuuden – arvioitiin yhdenmukaistavan jäsenmaita. Yhteisen rahan käyttöönoton euromaissa ajateltiin tehostavan sisämarkkinoiden toimintaa ja lisäävän ainakin pääoman liikkuvuutta. Pääomien ja tuotannon ohjautuessa keskimääristä alhaisemman tuottavuuden ja palkkatason maihin, tuottavuus näissä maissa kasvaisi ja palkat nousisivat keskimääräistä enemmän. Näin tuottavuus ja palkkaerot euroalueella tasoittuisivat. Pääomavirrat ja tuotannon kasvu vauhdittaisi talouskasvua näissä maissa.

Yhteisen valuutan aikana 2002–2012 Espanja, Italia, Kreikka ja Portugali eivät ole onnistuneet kasvattamaan elintasoansa saksalaisiin verrattuna, kun elintason mittarina käytetään ostovoimakorjattua henkeä kohden laskettua bruttokansantuotetta. Ennen finanssikriisiä näiden maiden elintasoero Saksaan supistui. Valitettavasti elintasoeron supistuminen tapahtui maiden nopean velkaantumisen ansiosta. Finanssikriisin jälkeen elintasoerot ovat nopeasti kasvaneet.

Varsin huolestuttavaa on EU:n voimakaksikon Ranskan ja Saksan elintasoeron kasvu finanssikriisin jälkeen. Ranska painii kasvavan työttömyyden sekä vaihtotaseen ja julkisen talouden alijäämän kanssa. Saksalaisten yritysten kilpailukyky on hyvä ja Saksan talous on pysynyt vahvana. Euron arvo on ranskalaisesta näkökulmasta liian vahva ja saksan kannalta liian heikko.

Euroalueen taantuman pitkittyminen ja Ranskan heikko taloustilanne kasvattavat paineita euroalueen liittovaltiokehitykseen. Europäättäjien keskuudessa jatkunee keskustelu eurobondeista tai niiden sovellutuksista, kuten velanpurkurahastosta. Kriisimaa voisi siirtää yli 60 prosenttia bkt:stä olevan velan määrän velanpurkurahastoon ja maksaa siitä yhteisesti päätettyä hallinnollista korkoa. Tavalla tai toisella Ranska pyrkii kasvattamaan euroalueen yhteisvastuuta. Toivottavasti Saksa pystyy haraamaan vastaan.

 

Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 3.6.2013