Älä reputa talouslukutaidossa


Hyvää alkanutta lukuvuotta myös oppivelvollisuutensa päättäneille.

Talousosaamisen kartuttaminen ei ole koskaan myöhäistä. Siitä on tullut selviytymistaito nyky-yhteiskunnassa, jossa kulutus- ja velkaantumismahdollisuudet ovat klikkauksen päässä, finanssituotteiden monimutkaisuus pyörryttää ja vastuu eläkepäivien toimeentulosta on yhä enemmän yksilöllä itsellään.

Talouslukutaito on arvioitu joissakin maissa niin keskeiseksi kansalaistaidoksi, että se on nostettu hallitusohjelmiin. Monissa alemman keskitulon maissa talous- ja rahoitusosaaminen on opetusohjelmassa oma oppiaineensa.

OECD sisällytti talousosaamista mittaavia kysymyksiä koululaisten Pisa-tutkimukseen ensimmäistä kertaa vuonna 2012.

Pisa määrittelee talouslukutaidon taloudellisten käsitteiden ja riskien ymmärrykseksi sekä taidoksi ja varmuudeksi soveltaa osaamistaan, jotta kansalainen pystyisi tekemään valistuneita taloudellisia päätöksiä, ja kyvyksi edistää yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Todellisuus on kaukana koululaisille asetetuista ylevistä tavoitteista, kun moni aikuinenkin haparoi taloudellisissa päätöksissä. Eräässä mittauksessa kävi ilmi, että harvempi kuin joka kolmas nuori aikuinen tunsi koron, inflaation ja riskien hajauttamisen käsitteet.

Heikko talouslukutaito on osittain kiinni asenteista. Asenteisiin voi vaikuttaa lisäämällä tietoa. Kokeellisissa tutkimuksissa on saatu kannustava tulos, että jo lyhyellä taloustaitokurssilla saadaan teinit kiinnostumaan säästämisestä ja vähentämään impulssiostoksia.

Mitä osaamista lisäisin? Opettaisin toki henkilökohtaisen taloudenpidon aakkoset: nykyaineista kotitaloudessa säästämistä ja yhteiskuntaopissa kansantalouden toimintaa.

Käytännössä usein huomaa, että tiedollinen aukko on näiden välissä, eli ihmisten on vaikea ymmärtää, miten talouden ilmiöt vaikuttavat omaan talouteen.

Opettaisin siis markkinalogiikkaa. Markkinalukutaidosta on hyötyä, vaikkei kävisi osakekauppaa. Politiikka on monelta osin taloudellisia päätöksiä. Yhteiskunnallinen osallistuminen edellyttää kykyä arvioida, ovatko poliittisten päättäjien kannat kansainvälisessä markkinataloudessa realistisia vai lyhytnäköistä kosiskelua.

Opettaisin niin perusteellisesti sen, mikä suhdannehuipuissa pyyhkiytyy muistista, ettei uusi sukupolvi sitä unohda. Velkaantuminen on nopeaa ja velan sulattelu hidasta. Sääntö pätee yksilöihin, yrityksiin ja valtioihin.

Loppujen lopuksi kyse on yksinkertaisista asioista. Opettaisin taloudellista realismia. Moni asia yhteiskunnassa on ymmärrettävissä, kun muistaa kysynnän ja tarjonnan lait. Tunnearvosta ei maksa kukaan.

Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 29.9.2014.