- Blogit
- Ilmasto
- Ruoka
Kirjoittaja on PTT:n metsäekonomisti Emmi Haltia /// @EHaltia
Metsien käytön suunnitellun lisäämisen ja ilmastopolitiikan vaatimusten yhteensovittaminen on noussut kuumaksi puheenaiheeksi ja yhdeksi hallitusneuvotteluiden keskeisistä kysymyksistä. Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan metsien hiilinielu pienenee, jos hakkuumäärä nousee nykyisestä. Toisaalta metsäteollisuuden tuotteilla on nyt hyvät markkinanäkymät. Puurakentamiseen ja uusiin sellupohjaisiin tuotteisiin ladataan myös paljon odotuksia fossiilisten tuotteiden korvaamisessa. Jos metsien käyttö lisääntyy, olisi tärkeää löytää tapoja lisätä maankäyttösektorin hiilinieluja ja päästövähennyksiä, jotta nielun pienenemistä pystyttäisiin kompensoimaan.
Turvemaat ovat yksi merkittävimmistä maa- ja metsätalouden kasvihuonekaasupäästöjen lähteistä. Turvemailta tulee maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä noin 60% (vastaa kasvihuonekaasuvaikutuksiltaan noin 7,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidia). Turvepohjaisten, ojitettujen metsien kasvihuonekaasupäästöt ovat samaa suuruusluokkaa maatalousmaan päästöjen kanssa, ja ne ovat lähes kaksinkertaiset puutuotteiden hiilinieluun suhteutettuna.
PTT:ssä on juuri alkanut tutkimushanke Turvemaiden käyttö maa- ja metsätaloudessa – maanomistajien näkökulma (TURVA). Tutkimuksen tavoitteena on selvittää turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä vähentävien toimenpiteiden hyväksyttävyyttä maanomistajien keskuudessa ja esteitä, joita maanomistajat näkevät toimien käyttöönottamiselle. Lisäksi selvitetään korvaustasoa, jolla maanomistajat olisivat valmiita toteuttamaan eri toimenpiteitä. Tutkimus toteutetaan kyselytutkimuksella, joka kohdennetaan ensimmäisessä vaiheessa erityisesti turvemaavaltaisilla alueilla metsää omistaville maanviljelijöille. Tutkimushanketta rahoittaa Keskitien Tukisäätiö ja se tekee yhteistyötä Luonnonvarakeskuksen SOMPA ja OPAL-Life -hankkeiden kanssa.
Turvemaita on erityisesti Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa. Maanomistajien kannalta turvemaiden aktiivinen käyttö ilmastotavoitteiden kiristyessä, on keskeinen kysymys. Esimerkiksi valtaosin turvepohjaisia peltoja omistava maanviljelijä ei voi rajata turvemaita viljelytoiminnan ulkopuolelle ja jatkaa elinkeinon harjoittamista. Turvemaiden metsiä raivataan myös edelleen pelloksi, mikä aiheuttaa merkittäviä hiilipäästöjä ilmakehään. Syynä peltoalan raivaamiseen on tyypillisesti lannan hävittämisen ongelmat, joiden vuoksi viljelijöiden kannattaa raivata uutta peltoa lannan levitysalaksi. Toisaalta vajaakäytöllä olevien peltojen metsittäminen on yksi keino lisätä hiilinieluja.
Turvemaiden ilmastopäästöjen hillitsemiseksi yksi lupaavimmista keinoista on säädellä pohjaveden pintaa. Hiilidioksidipäästöt ovat erityisen suuria vedenpinnan ollessa matalalla, jolloin maaperän hajotustoiminta kiihtyy. Jos vedenpintaa onnistutaan säätelemään optimaaliselle tasolle, kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää oleellisesti. Viljelykäytössä olevilla pelloilla säätely on mahdollista toteuttaa mm. säätösalaojituksella. Metsämaalla lupaavimpana keinona pidetään siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen, jolloin ojituksesta luovutaan ja puusto ylläpitää sopivaa haihduttamista ja säätelee luontaisesti pohjaveden pintaa.
Turvemailla maata omistavat maa- ja metsätalouden harjoittajat vaikuttavat maankäyttöpäätöksillään merkittävästi Suomen kasvihuonekaasupäästöihin. Jos heidän päätöksentekoaan pystytään kannustamaan ilmastoystävällisempään suuntaan, se voi vaikuttaa merkittävästi maankäyttösektorin ja koko Suomen hiilitaseeseen. TURVA -hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena on löytää keinoja, joilla kannustamista voidaan tehdä tuloksellisesti niin, että käytetyt keinot ovat mahdollisimman laajasti hyväksyttyjä.
