Tuotantorakenteen muutos on keskittänyt työpaikat


Suomen väestö ja työpaikat ovat yhä enemmän keskittyneet keskuksiin. Keskittymiskehitys ei ole kuitenkaan viime vuosina johtunut pääasiassa siitä, että työpaikat olisivat siirtyneet maaseudulta ja pienistä kaupungeista suuriin kaupunkeihin. Keskittymisen taustalla on sen sijaan suurelta osin ollut koko Suomen tuotantorakenteen muutos.

Rakennemuutoksessa hävinneet työpaikat ovat olleet tyypillisiä maaseudun ja pienten kaupunkien työpaikkoja. Uudet syntyneet työpaikat ovat puolestaan olleet tyypillisiä suurten yliopistokaupunkien työpaikkoja. Tämä käy ilmi TEM:lle tekemästämme tutkimuksesta, jossa tarkastellaan alueellista työpaikkarakenteen muutosta 2000-luvulla.

Ennen muuta on ollut kyse siitä, että Suomi on menettänyt kilpailukykyään valmistavan teollisuuden sijaintipaikkana kansainvälisessä kilpailussa. Tehdastyöpaikat ovat vähentyneet koko maassa, suurissa keskuksissa jopa suhteessa enemmän kuin pienissä kaupungeissa ja maaseudulla. Tehdastyöpaikat ovat kuitenkin sijainneet suurelta osin pienissä kaupungeissa, ja siellä niiden häviäminen on siten myös eniten tuntunut.

Suomen rooli kansainvälisessä työnjaossa on muuttunut. Valmistuksen tilalle on tullut korkeakoulutusta vaativia työtehtäviä, kuten suunnittelu- ja asiantuntijatehtäviä. Ne ovat syntyneet pääasiassa keskuksiin, koska sen tyyppiset tehtävät hyötyvät keskittymisestä. Suotuisinta työpaikkakehitys onkin ollut Helsingin seudulla ja muilla yliopistoseuduilla.

Näin tulee olemaan myös jatkossa, jos Suomi aikoo pärjätä taloudellisesti hyvin. Korkean tulotason maan tuotannon täytyy perustua suurelta osin korkeaa osaamista vaativiin tehtäviin. Samalla se kuitenkin tarkoittaa myös entistä keskittyneempää Suomea.

Kehitystä ei pidä pyrkiä politiikkatoimin estämään. Keskittymisestä hyötyvät toiminnot eivät ole kansainvälisesti kilpailukykyisiä, elleivät ne synnyt keskuksiin ja pääse siten nauttimaan keskittymisen hyödyistä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö keskusten ulkopuolella olisi mahdollista syntyä elinvoimaisia työpaikkoja. Eivät läheskään kaikki toiminnot hyödy keskittymisestä. Päinvastoin monelle toiminnolle keskusten ruuhkautumisesta ja korkeista kustannuksista on paljon haittaa.

Valmistavat työpaikat sijaitsevat jatkossakin keskusten ulkopuolella, asiantuntijatehtävät taas keskuksissa. Maan sisäinen alueiden välinen toimiva työnjako on koko maan talouden kasvulle hyväksi.

Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 5.5.2014.