Tärkeintä on turvallisuus – Suomessakin pitäisi harkita bensaveron laskemista, jotta kansalaisten tuki pakotteille ei vaarannu

Suomessakin pitäisi harkita bensan ja dieselin verotuksen laskemista syksyn budjettiriihessä, arvioi PTT:n toimitusjohtaja Markus Lahtinen. Nykyisessä sotatilanteessa taloutta ei voi arvioida irrallaan turvallisuuspolitiikasta. Jos kotitalouksia ei tulla lainkaan vastaan pakotteiden negatiivisia vaikutuksia lieventämällä, otetaan liian suuri riski kansalaisten tuen menettämisestä.

Markus Lahtinen

Kirjoittaja on PTT:n toimitusjohtaja

Euroopassa on sota. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt jo lähes 120 päivää. Arviot sodan kestosta ovat vaihdelleet kevään kuluessa paljon, mutta nyt näyttää ilmeiseltä, että ilman yllättävää Venäjällä tapahtuvaa palatsivallankaappausta sota tullee jatkumaan vähintäänkin ensi talveen asti.

Kuten asioilla ylipäätään, niin myös sodalla on taipumus pitkittyessään mutkistua. Vaikka sodan välttämätön lopputulos on edelleen Venäjän tappio, sitä ei saavuteta ilman länsimaiden voimakasta tukea Ukrainalle. Tarvitaan paljon nykyistäkin laajempaa aseapua Ukrainan armeijalle ja Venäjän taloutta hitaasti mutta varmasti vaurioittavia talouspakotteita.

Talouspakotteet iskevät ennen kaikkea Venäjän talouteen, mutta niillä on haitallisia vaikutuksia myös pakotteita asettaneisiin valtioihin. Sodan pitkittyessä on riskinä, että haitalliset vaikutukset rapauttavat kansalaisten tuen pakotteille. Tällä viikolla julkaistussa Eurobarometri-kyselyssä Venäjän vastaiset pakotteet saavat lähtökohtaisesti laajaa kannatusta EU-kansalaisilta. Sen sijaan kun kysytään, saavatko vastatoimet vaikuttaa ruoan tai energian hinnannousuun, innostus laimenee. Jopa noin 60 prosenttia eurooppalaisista ei ole valmis siihen, että pakotteet nostavat energian tai elintarvikkeiden hintoja. Vaikka suomalaisten tuki oli keväällä tehdyssä kyselyssä muuta Eurooppaa vankempaa, taloudellisten tilanteen heikentyminen sodan pitkittyessä voi vaarantaa myös suomalaisten tuen sodan voittamiseksi tarvittaville päätöksille.

Monet Suomen tyypilliset verrokkimaat, kuten Ruotsi, Saksa ja Hollanti, ovat tehneet päätöksiä energian hintaan vaikuttavien verojen laskemisesta. Alennettavat verot vaihtelevat maittain, mutta kaikkien näiden maiden ratkaisut pitävät sisällään bensan ja dieselin verotuksen keventämisen. Se onkin kustannustehokas signalointikeino kansalaisille siitä, että pakotteiden haitallisia vaikutuksia pyritään rajoittamaan. Monen kansalaisen on vaikeaa tai lähes mahdotonta sopeuttaa omaa arjen logistiikkaansa nopeisiin hintamuutoksiin. Lisäksi bensan ja dieselin hinnan jokainen autoilija näkee päivittäin tienvarressa. Vaikka näidenkään verojen merkittävä laskeminen ei ole valtiontaloudelle ilmaista, alennuksen kustannus on paljon esimerkiksi merkittäviä tuloverojen alennuksia pienempi. Lisäksi tuloveroalennus on luonteeltaan pysyvä rakenteellinen politiikkatoimenpide, joka irrallisena päätöksenä heikentää pysyvästi valtiontaloutta.

Hintojen vakauttaminen on äärimmäisen tärkeää kansalaisten pelkojen hälventämiseksi

Suomessakin pitäisi harkita bensan ja dieselin verotuksen laskemista syksyn budjettiriihessä. Vaikka pelkästään talouden hoidon kannalta tarkasteltuna hinnannousua ei pitäisi pyrkiä hyvittämään kotitalouksille, nykyisessä sotatilanteessa taloutta ei voi arvioida irrallaan turvallisuuspolitiikasta. Jos kotitalouksia ei tulla lainkaan vastaan pakotteiden negatiivisia vaikutuksia lieventämällä, otetaan liian suuri riski kansalaisten tuen menettämisestä. Alennuksella tulisi tavoitella merkittävää parinkymmenen sentin laskua litrahintoihin, jotta kansalaiset huomaisivat muutoksen. Päätöksen pitäisi kuitenkin olla ehdottomasti määräaikainen ja raueta ilman erillistä päätöstä jatkosta. Tällä tavoin rajoitetaan haitallisia vaikutuksia valtiontaloudelle ja muistutetaan siitä, että ilmastopolitiikan tavoitteet edellyttävät korkeata fossiilisen energian verotasoa myös jatkossa.

Sota lähellä Suomea lisää monin tavoin kansalaisten epävarmuutta tulevasta. Tällaisessa tilanteessa talouspolitiikan pitäisi olla ennen kaikkea ennustettavaa ja vakautta ylläpitävää. Kysymys on lopulta paljon isommasta ja laajemmasta asiasta kuin pelkästään nopeiden hintamuutosten negatiivisten vaikutusten osittaisesta kompensaatiosta kotitalouksille. Euroopan keskuspankin (EKP) on koronnostojen avulla pidettävä inflaatio rajattuna ja väliaikaisena ilmiönä. Liian ekspansiivisella kansallisella finanssipolitiikalla ei pidä tarpeettomasti vaikeuttaa EKP:n tehtävää, mikä pakottaisi EKP:n alati suurempiin koronnostoihin. Inflaation lisäksi ja osin siitä johtuen taloutta uhkaa taantuma myöhemmin tänä vuonna. Tämänkin osalta pitää tehdä oikea-aikaiset ja oikein kohdennetut suhdannepoliittiset päätökset.

Hintojen ja suhdannetilanteen vakauttaminen on äärimmäisen tärkeätä kansalaisten pelkojen hälventämiseksi. Mikäli talouspolitiikassa epäonnistutaan, uhkana on turvallisuuden järkkyminen sekä Venäjän hyökkäyssodan että länsimaiden sisäpoliittisten kehityskulkujen seurauksena. Venäjän häviö edellyttää yhtenäistä länttä. Yhtenäisyys on uhattuna, jos ihmiset kokevat jääneensä yksin kantamaan sodan kustannuksia. Mitä suuremmiksi suorat kustannukset hintojen nousun seurauksena tai välilliset kustannukset epäonnistuneesta talouspolitiikasta aiheutuvan laman ja työttömyyden myötä nousevat, sitä suurempi riski on populistisen äärioikeiston kannatuksen noususta.

Mahdollinen populistisen äärioikeiston vaikutusvallan nousu länsimaissa rikkoisi Venäjän vastaisen rintaman ja lisäisi sisäpoliittista vastakkainasettelua. Lopputuloksena olisi Venäjän voitto sodassa ja kyvyttömyys tehdä kansalaisten hyvinvointia parantavia päätöksiä länsimaissa. Hyvinvoinnin heikentyminen ei olisi pelkästään taloudellista. Esimerkiksi ilmastopoliittisten toimien on vaikea nähdä etenevän tilanteessa, jossa Venäjän painoarvo on kansainvälisessä politiikassa kasvanut ja jossa populistinen äärioikeisto pääsee määrittämään politiikan sisältöjä länsimaissa. Lopulta uhkana olisi hallitsematon huonon politiikan kehä, minkä seurauksena demokraattiset instituutiot menettäisivät kykynsä hallita yhteiskuntia.