- Blogit
- Metsä
Kirjoittaja on PTT:n metsäekonomisti. Twitter: @matleenakniivil
Yhdysvaltojen presidentti laukoo yksinkertaisia ”totuuksia”. Tavalliset ihmiset huutavat sosiaalisessa mediassa asioita, joita – toivottavasti – eivät uskaltaisi koskaan sanoa kasvotusten. Asiantuntijat ”unohtavat” asian monimutkaisuuden ja kertovat vain yhden näkökulman. Tutkijat ehkä selvittävät asiaa moneltakin kantilta, mutta keskusteluun ja otsikoihin asti eri näkökulmat eivät päädy. Yksinkertaisuus myy. Kukaan ei jaksa monimutkaisuutta.
Kauhistuttaa. Ei maailma ole noin yksinkertainen. Mihin tässä ollaan menossa?
Kestävästä kehityksestä on puhuttu vuosikymmeniä. On sanottu, että asioita ei voi katsoa vain yhdestä näkökulmasta. Tarvitaan yhteiskunnallista, taloudellista ja ekologista kestävyyttä. Kestävyyttä ei saavuteta, jos edistetään vain niistä yhtä. Toivoa sopii, että kestävyyden tavoittelu on vuosikymmenten saatossa saatu sulautettua osaksi yhteiskunnallista päätöksentekoa. Yleisestä keskustelusta se kyllä tuntuu unohtuneen. On hienoa huudella omasta kuplastaan yksinkertaisia totuuksia tai vastata ivallisella twiitilla vastapuolen räyhään.
Samalla tavalla kuin kaikessa muussa myös metsien käytössä kaikki kestävyyden osa-alueet olisi muistettava. Monesti ne menevät keskenään ikävästi ristiin. Monesti niitä on myös vaikea ymmärtää. Hakkuut voivat heikentää luonnon monimuotoisuutta (mutta eivät aina). Hakkuiden väheneminen voi supistaa työpaikkojen määrää ja verotuloja (mutta ei aina). Hiilensidonnan lisääminen ei välttämättä hyödytä metsien monimuotoisuutta (mutta voi hyödyttääkin). Sellutuotannon kasvattaminen alentaa kansantalouden tasolla metsäteollisuuden jalostusastetta (mutta tehtaat ovat oleellisia uusien tuotteiden kehittämisen kannalta).
Tutkijalle tilanne on tuskallinen. Toisaalta pitäisi yrittää tuoda tutkimustuloksiaan julkisuuteen ja päätöksentekoon. Pitäisi yrittää yksinkertaistaa omia koukeroisia ajatuskuvioitaan ja tutkijankieltä niin että maallikkokin ymmärtäisi asiasta oleellisen. Tutkimuksensa epävarmuuksia ja rajoitteita ei saisi liikaa esittää, vaikka työnsä vakavasti ottavan tutkijan on ne tuotava esiin. Olisi keksittävä, miten reagoida, kun oma, kenties monivuotinen tutkimus leimataan julkisuudessa samanarvoiseksi kuin jonkun toisen mihinkään perustumaton lausunto, ”vaihtoehtoinen totuus”.
Yksinkertaisten totuuksien aikakaudella monimutkaisuutta ei katsota hyvällä.
Maailma ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Siksi tutkimusta tarvitaan nyt aiempaakin kipeämmin. Samoin tarvitaan kovapintaisia tutkijoita tulkkaamaan tuloksiaan muulle maailmalle.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 11.12.
