- Blogit
- Ruoka
Lain voimalla neuvotteluvoimaa
kirjoittaja on PTT:n ekonomisti. @hannakarikallio
Tunnelma elintarvikeketjussa on viime vuosina ollut erityisen kireä. Kauppa on kohdannut kovaa hintakilpailua ja monien elintarvikkeiden hinnat ovat laskeneet. Kauppa on pystynyt kuitenkin kohtuullisesti säilyttämään katteensa pitämällä kustannukset kurissa. Tämä on yhtäältä tarkoittanut, että hintakilpailun kustannukset ovat vyöryneet ketjussa alaspäin tavarantoimittajille. Elintarviketeollisuus ja etenkin maatilat ovatkin joutuneet taloudellisesti ahtaalle.
Kilpailu on keskeinen osa markkinataloutta. Markkinavoimaa ja vahvaa neuvotteluasemaa hyödynnetään, koska se on paitsi mahdollista myös sallittua. Viime vuosina etenkin Private label-tuotteiden markkinaosuuden kasvun myötä kaupan neuvotteluvoima elintarvikeketjussa on entisestään vahvistunut. Vahva asema voi johtaa myös kohtuuttomuuksiin vallan käytössä. Tämä ei enää olekaan sallittua vaan vaatii sääntelyä.
Elintarvikeketjun vastakkainasettelu keskustelussa elintarvikemarkkinalaista on viime aikoina kärjistynyt.
Kauppa ei halua lisää lakipykäliä alalle, jonka toimintaa muutenkin säädellään tarkasti. Itse asiassa elintarvikemarkkinalaki ei kuitenkaan tuo paljoa uutta sääntelyä, sillä kohtuuttomia ehtoja ja hyviä liiketapoja koskeva sääntely on kirjoitettu jo voimassa olevaan lainsäädäntöön. Elintarvikemarkkinalakiin kirjattu kirjallisten sopimusten vaatimus ei sekään tuo merkittävää muutosta. Kirjalliset sopimukset ovat jo nyt pääsääntö, noin 90 % elintarvikeketjun sopimuksista tehdään kirjallisesti.
Lisäksi suullinen sopiminen olisi elintarvikemarkkinalain nojalla edelleen mahdollista tuottajan tähän suostuessa. Mahdollisuus suulliseen sopimiseen tuo lakiin joustavuutta mutta myös heikentää sen voimaa: uskaltaakohan tuottaja heikolla neuvotteluvoimallaan olla suostumatta suulliseen sopimukseen?
Tuottajat odottavat saavansa lain kautta lisää neuvotteluvoimaa. Tuottajien suunnalta lakiin kohdistuu epärealistisiakin toiveita: maatalouden kannattavuutta kyseinen laki ei käännä nousuun. Elintarvikemarkkinalailla ei pystytä myöskään vaikuttamaan kaupan ja teollisuuden rakenteisiin tai keskittymiseen. Lailla ei heilutella raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja tai EU:n maatalouspolitiikkaa – siis sellaisia tekijöitä, jotka ovat viime vuosina eniten heikentäneet maatalouden tuottoja.
Myös PTT:ltä pyydettiin lausuntoa elintarvikemarkkinalaista. Pidämme lakiesitystä pääkohdiltaan perusteltuna ja tarpeellisena sääntelynä turvaamaan elintarvikeketjussa heikoimmassa asemassa olevien toimijoiden asemaa. Tästä huolimatta jää vääjäämättä miettimään, pystytäänkö lailla tehokkaasti ratkaisemaan elintarvikeketjun neuvotteluvoiman epätasapainoon liittyviä ongelmia.
Onkin perusteltua arvioida vielä hallinnollisen taakan suuruutta verrattuna saataviin hyötyihin. Kuitenkin, jos lailla pystytään yhdenkin elintarvikeketjun osapuolen mielestä lisäämään luottamusta ja yhteisymmärrystä ketjussa, täyttää laki tavoitteensa.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 21.5.
