”Suosiiko hammas-hoidon Kela-korvaus hyvätuloisia?” Pasi Holm

                                   Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 15.11.2010

Terveyshuollon monikanavaiseen rahoitukseen on viime vuosina kiinnitetty Suomessa huomiota.

Julkisen suun terveydenhuollon menoista vastaavat pääosin kunnat. Kunnat rahoittavat terveysmenonsa verotuloillaan, valtion avuilla ja potilailta perittävillä asiakasmaksuilla.

Yksityisen suun terveydenhuollon rahoittavat pääosin asiakkaat.

Sairausvakuutuskorvaus, eli Kela-korvaus, alentaa asiakkaiden maksuosuutta. Kela-korvaus oli noin 38 prosenttia vuonna 2008. Vielä vuonna 1996 korvaus oli 50 prosenttia.

Julkisessa keskustelussa esiintyy ajoittain kärjekkäitä mielipiteitä siitä, suositaanko yhteiskunnassa yksityisiä vai julkisia hammaslääkäripalveluita.

Vastakkainasettelu on turhaa, sillä molempia tarvitaan. Kummallakin sektorilla on noin puolet hammashoidon markkinaosuudesta.

Yksityisen hammaslääkäripalvelujen tarve konkretisoitui vuosina 2001–2003.

Ennen vuotta 2001 kunnalliseen hammashoitoon ja yksityisen hammashoidon Kela-korvauksiin olivat oikeutettu 45-vuotiaat ja sitä nuoremmat. Vuonna 2001 tuettua hammashoito laajennettiin koskemaan myös 55-vuotiaita ja sitä nuorempia.

Vuoden 2002 joulukuusta lähtien kaikki kansalaiset ovat olleet oikeutettuja kunnalliseen hammashoitoon sekä yksityisen hammashoidon Kela-korvauksiin.

Vuodesta 2001 vuoteen 2003 Kela-korvauksen piiriin oikeutettujen lukumäärä kasvoi noin kahdella miljoonalla henkilöllä.

Tämän seurauksena yksityisten hammaslääkärien käyntikerrat nousivat miljoonasta kolmeen miljoonaan.

Sairausvakuutusjärjestelmän laajennus ei vaikuttanut mitenkään julkisten hammaslääkärien käyntikertoihin eikä niiden menoihin. Yksityisen sektorin uudet asiakkaat tulivat joko julkisen hammashoidon jonoista tai uudet asiakkaat olivat henkilöitä, jotka päättivät Kela-korvauksen myötä parantaa omaa suun terveyttään.

Suosiiko Kela-korvaus hyvätuloisia?

Tilastojen mukaan keski- ja hyvätuloiset käyttävät suhteellisesti hieman enemmän yksityisiä palveluja kuin julkisia. Toisaalta jonotusaikojen lyheneminen ja julkisten palveluiden saatavuuden paraneminen hyödyttävät kaikkia julkisen hammashoidon asiakkaita.

Ehkä onkin niin, että yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus hyödyttää kaikkia.

Pasi Holm