- Blogit
Vuosi
2012 oli taloudellisesti vaikea sekä Suomelle että koko Euroopalle.
Vuoden alku oli täynnä toivoa, joka kuitenkin hiipui nopeasti kevään
kuluessa.
Kuluttajat innostuivat alkuvuonna ostamaan tavaroita
vimmaisesti, kun eurokriisi tuntui helpottavan ja pankkitileille tuli
ylimääräinen 150 euroa. Kesällä suomalaisten kulutushuumasta oli
jäljellä ainoastaan velat ja eurokriisi luikerteli takaisin suomalaisten
arkeen yt- neuvottelujen muodossa.
Vuodesta 2013 tulee suurten
päätösten vuosi Suomen taloudessa. Eurokriisissä voi olla välirauhan
vuosi aina Saksan syksyisiin vaaleihin asti. Välirauha pitää kuitenkin
käyttää viisaasti hyväksi, koska se on nimensä mukaisesti vain hengähdys
ennen uusia vaikeuksia. Vaarallisinta olisi ajatella, että ongelma on
ratkaistu.
Välirauha antaa kuitenkin mahdollisuuden valmistella
tulevia päätöksiä huolella. Eurokriisissä kysymys on ennen kaikkea
suhtautumisesta yhteisvastuun syventämiseen. Yhteisvastuu tarkoittaa
sekä pankkiunionia että lisääntyvää ehdollista yhteiskontrollia ja
yhteisvastuuta euroalueen kansallisvaltioiden talouspolitiikasta.
Suomen
talouden ongelmat eivät kuitenkaan ole seurausta ainoastaan
eurokriisistä. Niiden ratkaisua ei voida enää lykätä eteenpäin. Ennen
ongelmien ratkaisua on kuitenkin tärkeätä ymmärtää ongelmien syyt, jotta
haetaan vastauksia oikeisiin kysymyksiin.
Vaikka vienti ei
vedä, Suomen ensisijainen ongelma ei vielä ole liian korkea palkkataso.
Palkoissa tarvitaan malttia molempiin suuntiin. Menestyviä aloja
palkka-ale ei merkittävästi auttaisi, eikä ongelmissa olevilla aloilla
ole paluuta vanhaan millään palkkatasolla.
Toisaalta monissa
Euroopan kriisimaissa palkkoja lasketaan. Saksan joustava
yrityskohtainen palkkamalli reagoi tähän alhaisilla paikallisesti
sovittavilla palkkaerillä. Tästä seuraa, että Suomessakin
palkkaratkaisun pitää olla hyvin maltillinen. Seuraavan
palkankorotusprosentin pitää olla pienempi kuin odotetun
inflaatioprosentin.
Teknologiateollisuuden rakennemuutos
vapauttaa suuren määrän osaajia. Juuri tällä hetkellä on kaikkein
olennaista, että näiden ihmisten osaaminen saadaan hyödynnettyä
parhaalla mahdollisella tavalla.
Keinona tähän on uusien pienien teknologiayritysten
syntymisen
tukeminen. Ei kuitenkaan pidä pyrkiä valitsemaan joitain tiettyjä
teknologioita vaan jakaa innovaatiotukia monenlaisille yrityksille.
Markkinat sitten lopulta päättävät tulevat voittajat.
Hyvä sosiaaliturva on Suomen vahvuus. Se omalta osaltaan
vähentää muutosvastarintaa murrosvaiheessa, koska työpaikkansa menettävät ihmiset eivät jää tyhjän päälle.
Ansiosidonnaisen
sosiaaliturvan kestoa pitäisi kuitenkin rajoittaa, jotta työttömäksi
jääneet olisivat lopulta valmiita ottamaan työtä vastaan myös entistä
pienemmällä palkalla ja mahdollisesti aivan toiselta alalta.
Suomen
pitääkin ottaa kokonaan uusi asento eikä korjata vanhaa. Edellytykset
menestykselle ovat olemassa. Suomi on väestöltään pieni
sopimusyhteiskunta, jossa kansalaiset luottavat toisiinsa ja talouden
instituutioihin.
Suomi on myös vakaa demokratia, jossa sanan- ja
lehdistönvapaus
auttavat ennaltaehkäisemään korruptiota. Teknologioiden kehittymistä on
miltei mahdoton ennakoida, mutta perustuksiltaan vahva ja huipultaan
enenevässä määrin kansainvälinen koulutusjärjestelmä tukee inhimillisen
pääoman kasvua.
Hyvinvointiyhteiskunta puolestaan mahdollistaa
osaltaan globalisaation aikaansaaman eriarvoistumisen haitallisen
vaikutuksen hallinnan. Tämä yhdistettynä kohtuullisiin kannusteisiin
tehdä työtä ja ottaa riskiä yrittäjänä houkuttelee tänne myös
ulkomaalaisia huippuosaajia.
Maailman myrskyistä huolimatta
Suomen menestys on jatkossakin kiinni suomalaisista itsestään. Kysymys
on sekä osaamisesta että kyvystä tehdä vaikeitakin päätöksiä. Lyhyellä
aikavälillä päätökset voivat olla kivuliaita. Lopulta ne kuitenkin
koituvat kaikkien parhaaksi.
Suomi on uuden alun edessä. Jos ja
kun nyt kääritään hihat ja aletaan töihin, Suomella on kaikki
edellytykset olla menestystarina myös jatkossa.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuudessa PTT:n taloustutka -palstalla 31.12.2012
