Säästäminen sattuu

Koko Suomi on joutunut säästökuurin kouriin. Niin koti taloudet, yritykset kuin julkinen sektori ovat pitkään madelleen talouskasvun seurauksena joutuneet miettimään oman taloutensa kestävyyttä.

Kansantalouden tilinpidossa säästämisellä tarkoitetaan tulojen ja kulutuksen erotusta. Käytännössä säästämisestä puhutaan usein, kun kulutusta vähennetään vastaamaan laskeneita tuloja.

Yksi kotitalouksien tärkeimmistä säästämisen motiiveista on varautuminen pahan päivän varalle. Runsaiden irtisanomisten takia kuluttajat ovat olleet epävarmoja työpaikkojensa pysyvyydestä. Se on saanut kotitalouksien säästämisasteen kääntymään kasvuun.

Toisaalta kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat kehittyneet melko heikosti, mikä on puolestaan heikentänyt säästämismahdollisuuksia. Saavutetusta elintasosta tinkiminen tekee varmasti kipeää useassa kodissa.

Myös monet yritykset ovat viimein joutuneet kulukuurille toiminnan kannattavuuden säilyttämiseksi. Useimmiten menojen karsiminen ja tuottavuuden lisääminen kolahtaa kovimmin työntekijän nilkkaan.

Yrityksen toiminnan kriittinen tarkastelu talouskriisin edessä ei välttämättä ole pelkästään pahasta. Silloin yritykseen kertyneet tehottomat prosessit voidaan karsia.

Toisaalta toiminnan tehostamistavoitteet voivat lisätä uusien innovaatioiden kehittelyä ja käyttöönottoa. Tällä puolestaan voi olla vaikutusta niin yrityksen kuin koko talouden tuottavuuteen pitkällä aikavälillä.

Toisaalta liiallinen säästäminen voi lamaannuttaa yrityksen, eikä se ole enää iskukykyinen kysynnän kääntyessä kasvuun.

Suurimpien säästöpaineiden alla on julkinen talous. Osittain talouden heikko kehitys, mutta myös huoli kestävyysvajeesta on pakottanut valtion ja kunnat tiukalle säästölinjalle.

Budjettiriihessä suuri vastuu julkisen talouden tasapainottamisesta siirrettiin kuntien harteille. Kunnille määritelty säästötavoite on erittäin vaativa. Siitä ei selvitä ilman kipeitä päätöksiä.

Valitettavasti kuntataloudessa on vain vähän mahdollisuuksia tehdä todellisia menoleikkauksia toimintojen tehokkuutta lisäämällä. Menoja joudutaan pienentämään laadun kustannuksella. Laadun heikentäminen säästötoimenpiteenä on kuitenkin erittäin kyseenalainen, erityisesti terveydenhuollossa.

Vaikka säästäminen vaatii kiperiä päätöksiä ja tasapainoilua niin kotitalouksissa, yrityksissä kuin julkisella sektorilla, on se tässä tilanteessa välttämätöntä. Mistä säästetään ja kuinka paljon – siinäpä vasta pulma.

Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 28.10.2013