- Blogit
- Metsä
Metsä Fibren Äänekosken biotuotetehtaan suunnitelmien tultua julki saatiin perään iloisia uutisia myös naapurikunnasta Kuopiosta, kun markkinoille pyrkivä uusi tulokas Finnpulp ilmoitti omista suunnitelmistaan.
Pian ilmoitusten jälkeen alkoi keskustelu siitä, voiko Suomeen todella mahtua kaksi uutta sellutehdasta ja vielä niinkin lähelle toisiaan. Tehtaiden etäisyys tulisi olemaan kutakuinkin 100 kilometriä. Puunhankinta- alueet ovat väistämättä päällekkäisiä, kun puuta hankitaan 150–200 kilometrin säteeltä.
Hankkeiden myötä kuitupuun kysyntä kotimaassa lisääntyisi jopa neljänneksen koko maan nykyisiin kuitupuun hakkuisiin nähden. Äänekoskella pyöreän kuitupuun käyttö lisääntyy noin 3,5 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa ja Kuopion tehdas käyttäisi kotimaista pyöreää kuitupuuta yhteensä noin 5 miljoonaa kuutiometriä. Alueellisesti lisäys on melkoinen, joskin esimerkiksi Metsä Fibre pystyy lieventämään kysynnän aiheuttamaa shokkia muuttamalla muiden tehtaidensa hankinta-alueita.
Puun saatavuuteen vaikuttaa sekä puuraaka-aineen määrä että puun saaminen taloudellisesti tehtaalle. Puun riittävyys on siis suoraan verrannollinen kilpailukykyisen puuraaka-aineen määrään lähialueella pitkällä aikavälillä.
Valtakunnan metsien inventoinnin perusteella kuitupuuta on tehtaiden hankinta-alueilla teknisesti saatavilla riittävästi ja ainespuun reservien odotetaan jopa kasvavan tulevaisuudessa. Merkittävä osa kuitupuun tarjonnasta saadaan metsänomistajien toteuttamista kasvatushakkuista. VMI:ssa määritetyn metsien ikärakenteen ja metsänomistajien metsänhoidollisen käyttäytymisen perusteella kuitupuun tarjonta voidaan tältä osin ennustaa kohtalaisen hyvin.
Loput pyöreästä kuitupuusta saadaan päätehakkuiden yhteydessä. Puunmyyntikäyttäytyminen niiden osalta ei ole yhtä suoraviivaista. Riittävän kuitupuun tarjonnan ennustaminen vaikeutuu, kun tukin jatkeena olevan kuidun myyntiin vaikuttaa vahvasti myös tukkipuun kysyntä ja hinta. Yksi keskeinen näkökohta puun saannin kannalta tuleekin olemaan puutuoteteollisuuden puun kysyntä, sillä hakkuiden myötä lisääntyvälle tukkipuun tarjonnalle on löydyttävä loppukäyttöä. Tulevaisuudessa voi jopa tulla kyseeseen kapasiteetin lisäystarvetta puutuoteteollisuudessa, vaikka tällä hetkellä vapaata kapasiteettia olisikin.
Puun saaminen taloudellisesti tehtaan portille on lopulta kiinni logistiikasta. Äänekosken tehtaan olemassa oleva perusinfrastruktuuri eittämättä edesauttoi hankkeen suunnitelmien läpiviemistä. Vielä on epäselvää rakentaako Finnpulp oman puunhankintaorganisaation vai käyttääkö se esimerkiksi alueella vahvan aseman omaavan Harvestian palveluita. Ajatus yhteistyöstä Savon Sellun ja Finnpulpin puunhankinnassa voisi tuoda kummallekin synergiahyötyjä ja olla yksi tekijä mikä veisi hanketta jälleen astetta lähemmäksi toteutusta.
