- Tiedotteet
- Kansantalous
Vastaanottotoiminnan kokonaiskustannukset ovat viime vuosina vaihdelleet 57-501 miljoonan euron välillä, kertoo Pellervon taloustutkimuksen tekemä tutkimus. Suurimmillaan kulut olivat vuonna 2016. Tutkimuksen mukaan parempi valmistautuminen turvapaikanhakijoiden tuloon lisäisi toiminnan kustannustehokkuutta. Esimerkiksi jo olemassa olevien vastaanottokeskusten kapasiteettia voisi kasvattaa. Tällöin vähennettäisiin niitä kuluja, joita aiheutuu uusien keskusten perustamisesta.
Tutkimuksessa Pellervon taloustutkimus selvitti vastaanottotoiminnan kokonaiskustannuksia, kustannusrakennetta ja niiden kehitystä vuosina 2012-2016. Aineistona käytettiin Maahanmuuttoviraston rekisteritietoja vastaanottotoiminnan menoista.
Tulosten mukaan vastaanottotoiminnan kokonaiskustannukset ovat vaihdelleet 57-501 miljoonan euron välillä vuodessa. Suurimmillaan kustannukset olivat vuonna 2016. Henkilöstön ja kiinteistöjen kulut kattavat noin puolet kustannuksista. Kulurakenne on pysynyt yllättävän samankaltaisena, vaikka euromääräiset kustannukset ovat nousseet. Suhteellista nousua on ollut selvästi vain kiinteistöjen osalta.
Säilöönottoyksikkö kallein, yksityismajoitus halvin
Kustannukset vaihtelevat majoitustyypin mukaan. Kalleinta on asuminen säilöönottoyksikössä (222e/vrk), yksintulleiden alaikäisten ryhmäkodeissa (208e/vrk) ja tukiasumisyksiköissä (136e/vrk). Edullisin asumismuoto on yksityismajoitus (18e/vrk), mutta myös keskusmajoitus (49e/vrk) on varsin edullista.
Vuorokausihinnat ovat alempia koko ajan toiminnassa olevissa vastaanottokeskuksissa kuin uusissa tai lakkautetuissa keskuksissa.
Aineiston puutteellisuuden vuoksi kaikkia euromääräisiä lukuja, etenkin vuorokausihintoja, tulee kuitenkin tulkita suuntaa-antavina. Tämän vuoksi tutkimus esittää, että vastaanottotoiminnan kustannusten seurantajärjestelmää tulisi edelleen kehittää parempien kustannustietojen saamiseksi.
Vastaanottotoiminnan kustannustehokkuutta voi lisätä
Tutkimuksen mukaan vastaanottotoiminnan kustannustehokkuutta voitaisiin edistää muun muassa kasvattamalla jo olemassa olevien yksiköiden kapasiteettia. Tällöin kapasiteettia voitaisiin tarpeen tullen nostaa, jolloin osin vältyttäisiin uusien vastaanottokeskusten perustamiselta ja sen aiheuttamilta ylimääräisiltä kustannuksilta.
Kustannusten kannalta olisi myös hyväksi, jos yksityismajoitusta pystyttäisiin lisäämään. Käytännössä tämä on hankalaa, koska yksityismajoitus perustuu vapaaehtoisuuteen ja pääasiassa jo olemassa oleviin maahanmuuttajaverkostoihin. Esimerkiksi Ruotsissa yksityismajoitus on ollut huomattavasti yleisempää.
PTT:n tutkimus Busk, H. ja Kekäläinen, A. 2017: Vastaanottotoiminnan kustannusrakenne on julkaistu osana sisäministeriön julkaisua 25/2017 ”Mikä on Suomen kyky vastaanottaa turvapaikanhakijoita? – Tarkastelu sisäministeriön hallinnonalan näkökulmasta”. Koko julkaisu on luettavissa sisäministeriön sivuilla www.intermin.fi/julkaisut
Lisätietoja:
ekonomisti Antti Kekäläinen, p. 040 164 8136 antti.kekalainen@ptt.fi
Taustatietoja:
*Turvapaikanhakijoiden määrät Suomessa ovat 2000-luvulla vaihdelleet noin 1 500 ja 6 000 hakijan välillä. Vuonna 2015 Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita: noin 32 500. Sen sijaan vuonna 2016 hakijamäärät ovat palautuneet lähemmäksi normaalia tasoa eli alle 6 000 hakijaan.
*Vastaanottotoiminnan kokonaiskustannukset vuosittain: 2012 68,6 Me; 2013 61,8 Me; 2014 56,6 Me; 2015 179,4 Me; 2016 501,3 Me.
*Ruotsin valtiontalouden tarkastusviraston selvityksen mukaan Ruotsissa vastaanottotoiminnan vuorokausikustannukset vaihtelivat vuonna 2015 53 kruunun (n. 6 euroa) ja 969 kruunun (n. 102 euroa) välillä majoitustyypistä riippuen. Yksityismajoitus oli kustannuksiltaan edullisinta ja hätämajoitus kalleinta.
