- Blogit
Eurooppalainen maatalouspolitiikka nojaa pitkälti
perheviljelmiin. Sillä perustellaan osaltaan sitä, että maataloutta pitää tukea.
Jos ei tuettaisi, maatalous keskittyisi ainakin tietyissä tuotantosuunnissa
erittäin vahvasti teollisen kokoluokan yksiköihin. Tästä on maailmalla
esimerkkejä, eikä sitä meille haluta.
Suomessa perheviljelmiin perustuva
maatalouden rakenne on poikkeuksellisen vahva. Historia juontaa juurensa
maareformeihin, jotka on toteutettu tärkeiden yhteiskuntapoliittisten
tavoitteiden takia.
Puhtaimmillaan perheviljelmä määritellään tilana,
jonka viljelijäperhe omistaa kokonaan ja jonka kaikki työt se tekee itse.
Perheviljelmissä korostuu siten erittäin vahva itsellisyyden ja itse tekemisen
perinne. Tämähän tuntuu meille suomalaisille sopivan varsin hyvin. Sekä hyvässä
että pahassa.
Tilakoot ovat maataloudessa kuitenkin kasvaneet rajusti
viimeisen kymmenen vuoden aikana. Teknologinen kehitys ja työvoiman palkkaamisen
vaikeus ovat johtaneet siihen, että työtä on korvattu ja sitä on kannattanut
korvata pääomalla.
Nyt investoinnit ovat kuitenkin sitä luokkaa, että
ilman tuotantoa kokonaan uudelleen organisoimalla tai palkkaamalla vierasta
työvoimaa investoiva viljelijäperhe ei selviä kasvaneesta
työmäärästä.
Silti liian moni sitä yrittää. Perinne on vahva.
Kannattavuus ei tahdo kestää työvoiman palkkaamista. Työvoiman palkkaaminen on
vaikeaa, koska tilat ovat silti yrityksinä vielä pieniä. Ja nuorten yrittäjien
usko omien voimien riittävyyteen rajaton.
Vähän aikaa jaksetaan. Jossain
vaiheessa kuitenkin työ voi rasittaa liikaa. Silloin kärsii oma hyvinvointi.
Myös perheen ja muiden läheisten hyvinvointi kärsii. Samoin kotieläinten
hyvinvointi kärsii. Viime kädessä koko yhteiskunnan hyvinvointi kärsii.
Mihinkään näistä meillä ei saisi olla varaa.
Meidän pitäisi rakentaa
järjestelmiä, jotka tekevät työn jakamisesta helpompaa. Osa töistä voi olla
ulkoistettu urakoitsijoille, osan töistä voi teettää palkatulla työvoimalla,
osan voi tehdä yhteistyössä.
Varmasti tarvitaan myös vertais- ja
tukihenkilöverkostoja. Tämä olisi tärkeää etenkin niille, jotka ovat yksin
vastuussa tilasta. Yksi konkreettinen keino voisi olla työvoiman palkkaamisen
tukeminen. Malleja kyllä löytyy, jos niiden rakentamiseen vain on
halua.
Eniten tarvitaan kuitenkin asennemuutosta. Kaikkea ei pidä eikä
saa tehdä itse. On osattava vetää rajat omalle jaksamiselle. Perheviljelmän
käsite kyllä joustaa aika tavalla ja elää ajan mukana.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 25.3.2013
