- Tiedotteet
- Metsä
Julkiset ja yksityiset toimijat ovat viime vuosikymmenten aikana luoneet kattavat rakenteet luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä. Monimuotoisuutta tukevat toimet ovat vakiintuneet osaksi metsätaloutta, mihin ovat vaikuttaneet myös koulutus ja asenneilmapiirin muutos. Varsinkin viime vuosina yksityinen sektori on ottanut työssä yhä vahvempaa roolia, kertoo Pellervon taloustutkimus PTT:n selvitys.
”Tämä kehitys on tarjonnut mahdollisuuden siirtyä reaktiivisesta suojelusta kohti periaatteita, jotka nojaavat metsien monikäyttöisyyteen, ekologiseen palautumiseen ja kokonaisvaltaiseen ekosysteemiajatteluun, jossa talousmetsät ovat osa ratkaisuja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa – eivät osa ongelmaa”, sanoo metsäekonomisti Matti Valonen.
Suomen Metsäsäätiön rahoittamassa selvityksessä on laadittu kuvaus niistä sääntely- ja itsesääntelytoimista sekä rakenteista, joita Suomessa on 1990-luvulta alkaen otettu käyttöön talousmetsien luonnon monimuotoisuuden huomioimiseksi. Selvitys perustuu tutkimuskirjallisuuteen ja asiantuntijahaastatteluihin.
”Selvitys kuvaa sitä isoa muutosta, mikä alalla on tapahtunut viime vuosikymmenten aikana, kun on siirrytty yksittäisistä monimuotoisuustoimista kohti kokonaisvaltaisempaa monimuotoisuuden huomioimista. Luonnon monimuotoisuuden eteen tulee tehdä entistä enemmän – toivottavasti tämä kannustaa metsäalaa jatkamaan työtä talousmetsien monimuotoisuuden hyväksi”, sanoo Suomen Metsäsäätiön toimitusjohtaja Martta Fredrikson.
Metsänomistajien ja metsäalan toimijoiden rooli on ajan mittaan vahvistunut
Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen metsätaloudessa on Suomessa edennyt vaiheittain 1980-luvun lopulta. Tähän ovat vaikuttaneet sekä tiedon ja ympäristötietoisuuden lisääntyminen että kestävän kehityksen periaatteiden vahvistuminen kansainvälisesti ja kansallisesti.
- 1990-luvulla luonnon monimuotoisuus nousi osaksi metsätalouden julkisen vallan sääntelyä ja ohjeistuksia sekä metsäalan toimijoiden omia toimenpiteitä, mm. metsäsertifiointistandardin ja metsänhoidon ohjeistusten kehittämisen kautta.
- 2000-luvulla uudenlaista ajattelua edusti metsänomistajien vapaaehtoisuus ja taloudelliset kannustimet. Metsäammattilaisten ja metsänomistajien osaamista vahvistettiin koulutuksilla ja neuvonnalla.
- 2010-luvulla metsälain muutos antoi metsänomistajille mahdollisuuksia huomioida luonnon monimuotoisuus metsiensä käytössä, samalla metsäsertifioinnin kriteereitä tiukennettiin.
- 2020-luvulla kehitystä määrittää yhä enemmän yksityisen sektorin vahvistuva rooli luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.
Julkinen sektori on sekä sääntelijä että mahdollistaja
Julkisen sektorin rooli on ollut kaksijakoinen sekä normien asettajana että mahdollistajana. Sääntely on määrittänyt reunaehdot metsien käsittelylle ja turvannut ekologisesti arvokkaiden alueiden säilymistä. Toisaalta hallinnon tehtävänä on ollut tarjota tietoa, tukea ja rahoitusta, jotta metsänomistajat ja muut toimijat voivat toteuttaa luonnonhoitoa omissa metsissään.
”METSO-ohjelma on esimerkki siitä, kuinka sääntelyn rinnalle on kehitetty kannustava ja yhteistyöhön perustuva malli, jonka toimeenpanosta vastaavat useat hallinnon alat yhdessä. Ohjelmalla on ollut vahva metsäsektorin tuki”, sanoo metsäekonomisti Olli Korhonen.
Tiedon lisääntyminen ja asennemuutos ovat vauhdittaneet luonnonhoitoa
Viime vuosien kehitystä määrittää erityisesti yksityisen sektorin vahvempi mukaantulo luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Useat metsäalan toimijat ovat laatineet omia monimuotoisuustiekarttoja, ja painopiste on nyt siirtymässä niiden toimeenpanoon.
Muutoksessa olennainen osa on ollut metsäalan ammattikoulutuksella, metsäammattilaisten koulutuksella sekä metsänomistajien neuvonnalla. Tiedon lisääntyminen ja asenneilmapiirin muutos metsäalalla ovat tehneet luonnonhoidosta kiinteän osan metsien kestävää käyttöä. Metsälain valinnanvapaus taas teki metsänomistajille helpommaksi toimia omien tavoitteidensa mukaisesti monimuotoisuuden turvaamisessa.
Metsäsertifiointi on vaikuttanut merkittävästi metsätalouden käytäntöihin. Se on luonut yhteiset standardit, joiden noudattaminen on edellytys metsäteollisuustuotteiden hyväksyttävyydelle kansainvälisillä markkinoilla. Sertifioinnin mukaiset toimet ovat laajasti omaksuttuja metsäalalla ja nykyisin tavanomainen osa metsänhoitoa.
”Yritysten monimuotoisuustoimet ovat saaneet tukea asiakaskunnasta, joka on asettanut ympäristövastuullisuudelle kasvavia odotuksia. Asiakkaat, sijoittajat ja kansalaisjärjestöt odottavat avoimuutta ja näyttöä vastuullisuudesta”, sanoo Matti Valonen.
Selvitys on julkaistu PTT:n verkkosivuilla osoitteessa https://www.ptt.fi/julkaisut/luonnon-monimuotoisuustoimet-suomen-metsataloudessa-1990-luvulta-alkaen/
Lisätietoja
Matti Valonen
metsäekonomisti
maatalous- ja metsätieteiden maisteri
