”Miten kulutus reagoi työmarkkinoiden uusiin tuuliin?” Veera Laiho

                                               MAASEUDUN TULEVAISUUS /PTT:N TALOUSTUTKA 25.7.2011

Työmarkkinat ovat viime vuosina olleet kovassa
muutoksessa ja uskon, että muutosvauhti vain kiihtyy. Toimintojen
siirtyminen halvemman työvoiman maihin, uudet innovaatiot,
palvelutarjonnan kehitys ja monenlaiset uudet toimintatavat aiheuttavat
paineita ennen kaikkea työntekijöille, mutta myös työnantajille.

Toisaalta aina muutos ei ole pahasta, jos vain osataan sopeutua.

Muutama
kuukausi sitten otin osaa työryhmään, joka pohti innovaatiotoiminnan
kehittämistä Suomessa. Eräänä onnistumisen kannalta oleellisena seikkana
esille nousi juuri työmarkkinat.

Jotta innovaatiotoimintaa
voidaan kehittää ja sen tuotoksia käyttää tehokkaasti hyödyksi
yrityksissä, on työmarkkinoiden ja ihmisten osaamisen muututtava
joustavammaksi.

Uusien innovaatioiden myötä työpaikkoja kuolee ja
uusia syntyy nopeassa tahdissa. Tämän niin sanotun luovan tuhon
uskotaan olevan keskeinen avain talouden tehokkaalle kasvulle. Kasvun ja
kilpailukyvyn kannalta onkin siis tärkeää, että työmarkkinat sopeutuvat
muutoksiin tarpeeksi nopeasti.

Jotta työmarkkinoista saataisiin
muuntautumiskykyiset, täytyy huomio kiinnittää sinne missä näitä
tulevaisuuden työntekijöitä valmistetaan – nimittäin koulun penkille.
Koulutuksella pitäisi pystyä luomaan opiskelijoille sellaiset valmiudet,
että he osaisivat luovia työmarkkinoilla muutoksen tuulista huolimatta.

Eräässä seminaarissa käsiteltiin tulevaisuuden osaamistarpeita
ja sitä millaisiin seikkoihin koulutuksessa pitäisi kiinnittää huomiota.

Tarkasteltaviksi
aloiksi oli valikoitunut rakentaminen ja lasten päivähoito. Vaikka nuo
alat ovatkin käytännön tasolla hyvin kaukana toisistaan ja molempiin
liittyy tietyt ominaispiirteen, niin yllättäen molempien alojen
osaamistarpeiden kartoituksessa on päädytty melko samanlaisiin
lopputuloksiin.

Yhteisiä osaamistarpeita molemmille aloille ovat
johtajuus, teknologiaosaaminen, monialaisuus ja yhteistyökyky sekä
ongelmatilanteiden ratkaisukyky. Nämä taidot ovat varsin yleisluontoisia
ja ovat varmasti tärkeitä myös monella muulla alalla.

Näyttää
siltä, että tulevaisuudessa sekä työprosessien että työntekijöiden
muutosvalmius ja sopeutumiskyky nousevat niin koko talouden kuin
yksilöiden menestyksen kannalta tärkeiksi seikoiksi. Koulutusohjelmia
suunniteltaessa pitäisikin ottaa huomioon muualla taloudessa havaitut
muutostarpeet ja panostaa entistä enemmän erikoisalaosaamisen lisäksi
osaamisen monipuolisuuteen, oppimiskykyyn ja muutosten hallintaan.

Veera Laiho