”Metsää halutaan suojella ja hyödyntää samanaikaisesti” Anna-Kaisa Rämö, 7.11.2007

                                               MAASEUDUN TULEVAISUUS/PTT:N TALOUSTUTKA

Suomessa metsiä suojellaan monin tavoin ja luontoarvoja pyritään säilyttämään myös talousmetsissä. Tähän tähtäävät muun muassa määräykset, jotka koskevat erityisen tärkeiden elinympäristöjen huomioon ottamista metsänkäsittelyssä.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion laatimat hyvän metsänhoidon suositukset kannustavat luontoarvojen säilyttämiseen vielä laajemmin kuin laissa edellytetään. Myös metsien sertifioinnin yhtenä tavoitteena on metsien suojelun edistäminen, sillä sertifioinnilla pyritään varmistamaan metsätalouden ekologinen kestävyys taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden ohella.

Metso-ohjelmassa (Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma) on etsitty uusia keinoja metsien suojelemiseksi vapaaehtoisuuden pohjalta. Metson suojelukokeiluissa vapaaehtoisen suojelun havaittiin kiinnostavan metsänomistajia. Vapaaehtoisuuteen perustuvasta metsien monimuotoisuuden edistämisestä pyritäänkin saamaan pysyvä käytäntö.

Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimuksissa on myös havaittu, että ympäristöarvojen vaaliminen omissa metsissä on metsänomistajille varsin yleisesti tärkeää. Varsinkin virkistykseen liittyvät ympäristöarvot ovat tärkeitä. Ympäristöarvojen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on erittäin tärkeä tavoite omassa metsänomistuksessaan joka viidennelle metsänomistajalle, luonnonsuojelu joka kymmenennelle.

Ympäristöön ja luontoon liittyvistä tavoitteista huolimatta myös taloudelliset tavoitteet ovat samaan aikaan tärkeitä monelle näistä metsänomistajista: Noin joka toinen metsänomistaja tässä joukossa asettaa metsästä saatavat tulot vähintään melko tärkeälle sijalle. Siten suuri osa luonto- ja ympäristöarvojen vaalimiseen voimakkaasti tähtäävistä metsänomistajista haluaa säilyttää metsänsä ainakin jossain määrin myös talouskäytössä.

Tällainen tulos on teollisuuden puuhuollon kannalta myönteinen, sillä nykykehityksen valossa metsäteollisuus tarvitsee tulevaisuudessa entistä enemmän puuta kotimaasta. Siksi on hyvä, että metsänomistajien kiinnostus metsien luonto- ja ympäristöarvojen säilyttämistä kohtaan ei välttämättä tarkoita puuntarjonnan täydellistä tyrehtymistä.

Oletettavaa on kuitenkin, että metsänomistajat haluavat ympäristö- ja luontoarvojen säilyvän mahdollisimman hyvin, vaikka metsissä tehtäisiinkin erilaisia puuntuotannollisia toimenpiteitä. Maisema-arvoja vaaliva tai metsää virkistykseen käyttävä metsänomistaja oletettavasti toivoo, että metsänhoidon ja puunkorjuun jäljiltä metsä on siisti ja kulkukelpoinen. Luonnon monimuotoisuuden vaalija puolestaan edellyttänee kasvi- ja eläinlajiston säilyvän ennallaan tai jopa lisääntyvän toimenpiteiden jälkeen.

Toisaalta esimerkiksi luonnonsuojelu ja maisema- sekä virkistysarvot edellyttävät usein toisistaan poikkeavia ja jopa vastakkaisia käsittelytapoja, mikä lisää metsänkäsittelylle asetettavia haasteita.

Jotta luonto- ja ympäristöarvoja korostavien metsänomistajien tarpeet ja toiveet voitaisiin tyydyttää ja samalla edistää puuntarjontaa, olisi käsittelytapoihin näiden metsänomistajien metsissä kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämä
saattaa edellyttää myös täysin uudenlaisten menetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa. Tässä kehitystyössä metsäpalveluiden tarjoajat ja korjuuyrittäjät ovat avainasemassa.