- Blogit
Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 12.7.2010
Pitkään alavireisessä metsäteollisuudessa on viime aikoina kuultu vihdoin myös positiivisempia uutisia. Talous on vähitellen osoittanut elpymisen merkkejä, mikä on näkynyt maailmalla metsäteollisuustuotteiden piristyneenä kysyntänä. Kuin kaupan päälle olemme saaneet suotuisan valuuttakurssikehityksen.
Valuuttakurssin merkityshän on tuttua jo Suomen markan ajoilta, jolloin valuutan arvon voimakkaat heilahdukset olivat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Yhtenä tärkeänä tekijänä tässä oli kansantaloudellisesti tärkeän metsäsektorin toimintaedellytysten parantaminen muuttamalla markan arvoa. Kotimaan kustannustason noustessa liian korkeaksi markkaa devalvoitiin ulkomaisen kilpailukyvyn nostamiseksi. Etenkin paperiteollisuudessa toteutettiin tällöin strategiaa, jossa kurssimuutos siirrettiin lähes täysin tuotteen hintaan ostajamaan valuutassa.
Yhteisen valuutan, euron, oloissa vastaavanlaiset kilpailukykyä edistävät toimet eivät enää ole mahdollisia. Tämä on herättänyt aika ajoin keskustelua siitä, menettikö metsäteollisuutemme yhden tärkeimmistä kilpailuetua määrittävistä tekijöistä. Kyllä ja ei.
Kyllä, metsäteollisuus pystyi aikanaan parantamaan hintakilpailukykyään ja sitä kautta nostamaan markkinaosuuksiaan valuuttakeinottelun seurauksena. Ei, nykypäivänä metsäteollisuudella ei ole enää yhtä merkittävää asemaa kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Suomen keskuspankki tuskin lähtisi enää samalla tavalla tukemaan yhtä, vaikeuksissa olevaa, vientisektoria.
Devalvoinnissa kolikolla on aina kaksi puolta. Samalla kun Suomesta viedyt tuotteet menevät ulkomailla paremmin kaupaksi, kallistuvat ulkomaiset tuontituotteet Suomessa. Tämä lisää inflaatiopaineita, mikä lopulta syö saavutetun kilpailuedun – kansalaisten ostovoimasta puhumattakaan. Markan devalvoinneillakin saavutetut hyödyt olivat seurausta lähinnä siitä, että ne toistuivat säännöllisen epäsäännöllisesti.
Parhaillaan elämme devalvaatiosykliin verrattavaa aikaa. Euro on heikentynyt viimeisen puolen vuoden aikana lähes 20 prosenttia dollariin nähden. Samansuuntainen on kehitys ollut myös muiden laajasti metsäteollisuudessa käytettyjen valuuttojen – kruunun ja punnan – suhteen. Tämä edesauttanee suomalaisia metsäjättejä hankkimaan menetettyjä markkinaosuuksia takaisin kilpailijoilta.
Talouden kohentumisen jatkuessa edullinen valuuttakurssikehitys taittuu ennemmin tai myöhemmin. Kuin muistutuksena tästä euron dollarihinnassa on viimeisen kuukauden nähty käännös ylöspäin. Kriittisimmät euroskeptikot tosin odottavat tuntuvaa laskua vielä tulevaisuudessa. Ilmassa on lisäksi jo nyt ollut viitteitä inflaation vähittäisestä kiihtymisestä.
Parantuneista näkymistä huolimatta ei ole siis aihetta hengähtää. Nyt olisi pyrittävä kohdistamaan resurssit kestävällä pohjalla olevan pitkän aikavälin kilpailukyvyn luomiseen – yksin valuuttakurssiin perustuva kilpailuetu ei sitä vielä tuo.
Jyri Hietala
