- Ilmasto
- Metsäala
- Ruokamarkkinat
- PTT Raportteja
Tiivistelmä
Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden on ennustettu kasvavan merkittävästi tulevaisuudessa, mutta kasvun toteutuminen edellyttää vapaaehtoiseen hiilimarkkinoihin liittyvien ongelmien ratkaisemista sekä ilmastoyksiköiden tuotannossa että niiden käytössä. Hiilikompensaatioiden kehityspolkujen vaikutukset (KolKom) hankkeen aiempi raportti (Laturi ym. 2023) tarkasteli Suomen vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden tarjontaa, kysyntää ja maankäyttösektorin hillintätoimien soveltuvuutta vapaaehtoisille hiilimarkkinoille.
Tässä raportissa selvitetään vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden mahdollisia kehityspolkuja ja niiden vaikutuksia Suomen maatalous- ja metsäsektoreihin sekä ilmastopolitiikkaan. Raportissa tarkastellaan kehityspolkuja vuoteen 2035 saakka hyödyntäen skenaarioita. Työssä keskitytään maankäyttösektorin ilmastoyksiköiden tarjontaan ja niiden käyttöön Suomessa. Skenaariotyön tuloksena oli kaksi ääripäätä edustavaa skenaariota: toisessa painotettiin tuotantomahdollisuuksia (tarjontalähtöinen skenaario), toisessa ilmastoyksiköiden käyttömahdollisuuksia (kysyntälähtöinen skenaario).
Vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla ei ole yhtä toimielintä tai tekijää, joka kykenisi ratkaisemaan hiilimarkkinoiden kehittymiseen liittyvät ongelmat ja ristiriidat. Skenaarioiden luominen ja analysointi osoitti, miten vaikeaa on yhteensovittaa vapaaehtoisen hiilimarkkinoiden tarjontaan ja kysyntään liittyvät tavoitteet. Tarjontalähtöisessä skenaariossa markkinat ovat vakaita ja joustavia, mikä voi pitkällä aikavälillä edistää vapaaehtoisen hiilimarkkinan kehitystä, vaikka ilmastoyksiköiden laatuun liittyykin epävarmuutta. Kysyntälähtöisessä skenaariossa tiukat kriteerit tekevät markkinoista epävakaat ja riskialttiit sekä ostajille että myyjille, koska maankäyttösektorin toimenpiteiden laadun varmistaminen on haastavaa. Maankäyttösektorin hillintätoimien ilmastovaikutuksiin liittyy paljon oletuksia ja todentamiseen liittyviä epävarmuuksia, joiden tulkintaerot voivat romahduttaa ilmastoyksiköiden käyttökelpoisuuden tiukkojen laatukriteerien vallitessa.
Suomen kansantaloudelle ja metsäsektorille hiilimarkkinoiden vaikutus on suurempi tarjontalähtöisessä skenaariossa, mutta ne jäävät silti pieniksi verrattuna metsäsektorin kokoon. Puumarkkinavaikutus on pitkällä aikavälillä hakkuita lisäävä, mutta lisäys jää yhden prosentin luokkaan. Kysyntälähtöisessä skenaariossa tuotantoa lisäävät toimenpiteet eivät ole riittävän laadukkaita vapaaehtoisille hiilimarkkinoille ja laadukkaammat hillintätoimet ovat liian kalliita toteuttaa, joten tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa ja tuotanto jää pienimuotoiseksi. Maatalouden osalta vapaaehtoinen hiilimarkkina ei näytä tarjoavan mahdollisuuksia tarkastelluille hillintätoimille kummassakaan skenaarioissa.
Yhteiskunnan mahdollisuudet edistää vapaaehtoista hiilimarkkinaa on rajallinen molemmissa skenaarioissa, koska lainsäädännön keinot toimivat markkinoita rajoittaen. Lainsäädännöllä ei voida määritellä ilmastoyksiköiden ostajien saamia hyötyjä niin kauan, kun hiilimarkkina ja ilmastoyksiköiden käyttö pysyy vapaaehtoisena. Tarjontalähtöisessä skenaariossa yhteiskunnan mahdollisuudet tukea markkinoiden toimintaa ovat paremmat ja yhteiskunta voikin toimia aktiivisesti tarjoamalla ratkaisuehdotuksia sekä neuvotteluiden edistäjänä jättäen kuitenkin hyötyjen arvioinnin vapaiden markkinoiden varaan.
Asiasanat: Vapaaehtoinen hiilimarkkina, toimenpiteet, maankäyttösektori, tuotanto, kysyntä, puumarkkina, kansantalous
