17. Suomen aluerakenteen viimeaikainen kehitys

AKI KANGASHARJU, JUKKA-PEKKA KATAJA, VESA VIHRIÄLÄ. 1999. SUOMEN ALUERAKENTEEN VIIMEAIKAINEN KEHITYS Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen työpapereita n:o 17 (Helsinki maaliskuu 1999). 50 s. (Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT, Eerikinkatu 28 A, 00180 Helsinki) ISBN 951-895094-6, ISSN-1455-4623.

TIIVISTELMÄ: Työpaperissa tarkastellaan viime vuosien aluekehitystä Suomessa. Laman jälkeinen muuttoliike on vaikutuksiltaan verrattavissa 1970-luvun alun maassamuuttoon. Luonnollisen väestönkasvun ehtymisen takia nykyinen muuttoliike merkitsee itse asiassa huonompaa väestökehitystä muuttotappioalueilla kuin koskaan useamman vuoden aikana 1950-luvun alun jälkeen. Muuttovoitto keskittyy aikaisempaa selvästi harvempiin seutukuntiin ja merkittävä osa maakuntakeskusseuduista kärsii muuttotappiota. Tappioalueiden pitemmän ajan kehityksen kannalta on merkittävää myös muuttoliikkeen vahva painottuminen nuoreen ja koulutetuimpaan väestönosaan.Tuotannon ja väestön keskittymiselle löytyy talousteoriasta varsin uskottavia selityksiä, jotka liittyvät tavalla tai toisella kasvaviin mittakaavaetuihin. Tiedon ja osaamisen lisääntynyt merkitys tuotannossa korostaa koulutustarjonnan ja tutkimuksen sijainnin vaikutusta. Mutta löytyy myös pieniä elinkeinorakenteen ja koulutustarjonnan suhteen epäsuotuisia seutukuntia, jotka ovat menestyneet suhteellisen hyvin. Tämä viittaa siihen, ettei keskittymissuuntaus ole poikkeukseton tai täysin väistämätön ilmiö. Keskittymissuuntauksen ei voi kuitenkaan olettaa rauhoittuvan merkittävästi ilman ulkoisten olosuhteiden – ml. erityisesti aluepolitiikan – muutosta.

Avainsanat:  Muuttoliike, aluekehitys, keskittyminen  
 
AKI KANGASHARJU, JUKKA-PEKKA KATAJA, VESA VIHRIÄLÄ. 1999. REGIONAL DEVELOPMENT IN FINLAND. Pellervo Economic Research Institute Working Papers, No. 17 (Helsinki March 1999). 50 p. (Pellervo Economic Research Institute PTT, Eerikinkatu 28 A, 00180 Helsinki, Finland). ISBN 951-8950-946, ISSN-1455-4623.

ABSTRACT:  The paper focuses on the regional development in Finland in the recent years. Migration after the depression of the early 1990s is comparable to the migration wave of  the early1970s. Due to subsiding natural growth of population, the current level of migration implies in fact a worse population development  in the areas suffering from net migration than ever over several years period since the beginning of the 1950s. Positive net migration is experienced by fewer sub-regions than before, and also provincial centres are hit by negative net migration this time. That the migrants typically are young and have a better-than-average education is significant for the longterm prospects of the affected areas. Economic theory provides a number of plausible explanations for the agglomeration of production and population, stemming mainly from economies of scale in one way or another. The increased importance of knowledge and know-how in production underlines the effects of the location of educational and research facilities. But there exist also relatively successful sub-regions that are small in size and disadvantageous in terms of production structure and educational and research facilities. This suggests that the tendency toward agglomeration is not without exceptions or fully inevitable. Nevertheless, the agglomeration tendency is unlikely to recede significantly unless the external conditions – including particularly regional policy – change.

Keywords: Migration, regional development, agglomeration