- Kansantalous
- PTT Raportteja
Yhteenveto
Raportissa käsitellään teollisuuden huoltovarmuuden kehittämistä sekä yleisellä tasolla että tekstiili- ja vaateteollisuuden näkökulmasta. Tarkastelussa korostetaan globaaleiden kriisien seurauksena varautumisjärjestelmään kohdistuneita muutospaineita ja huoltovarmuustoiminnan taloudellisia reunaehtoja. Yleiskuva huoltovarmuuden nykytilasta luodaan kirjallisuuden ja julkisten viranomaislähteiden perusteella. Tapaustutkimus tekstiili- ja vaateteollisuudesta perustuu yrityskyselyyn, työpajaan ja panos-tuotosanalyysiin. Raportin on tilannut ja rahoittanut Suomen Tekstiili & Muoti ry.
Hankkeen tavoitteena oli pohtia, kuinka teollisuuden huoltovarmuutta voidaan kehittää kansantalouden näkökulmasta tehokkaalla tavalla. Julkistalouteen kohdistuvat kovat sopeutuspaineet vaikuttavat väistämättä siihen, millaisin instrumentein Suomen huoltovarmuutta tulevina vuosina vahvistetaan. Potentiaalisten toimien vaikuttavuutta on arvioitava huolellisesti, jotta huoltovarmuuden nimissä ei päädytä ylläpitämään kalliita ja tehottomia tukijärjestelmiä. Taloudelliset toimijat, kuten yritykset ja hankintayksiköt, tarvitsevat kannustimia, jos niiden toivotaan ottavan huoltovarmuusnäkökulmat huomioon. Yritykset kaipaavat julkisen sektorin ja elinkeinoelämän väliseen huoltovarmuusyhteistyöhön selkeämpiä rakenteita ja ennakoivaa valmiussuunnittelua.
Huoltovarmuuden kannalta kriittiset tuotteet vähimmäisvaatimuksineen ja vaatimus kotimaiselle tuotantokapasiteetille pitäisi määritellä toimialakohtaisesti. Julkisen sektorin on tuettava kriittisen tuotantokapasiteetin ylläpitämistä silloin, kun markkinakysyntä ei riitä siihen. Julkiset hankinnat, joissa huoltovarmuuskriteerin käyttäminen on perusteltua, on määriteltävä selkeästi. Laveat tulkinnat voivat johtaa kotimaisen teollisuuden perusteettomaan suosimiseen.
Jotta kriittisiä julkisia hankintoja voidaan perustella huoltovarmuudella, huoltovarmuudelle on lisäksi luotava mittari. Valmistusmaa ei riitä huoltovarmuuden takeeksi, vaan mittarin pitäisi pystyä huomioimaan ainakin tuotannon kriisikestävyys ja toimitusvarmuus. Tekstiilialan huoltovarmuutta voidaan kehittää vahvistamalla kotimaisia arvoketjuja. Kotimaisen tuotannon lisääminen ei kuitenkaan välttämättä paranna huoltovarmuutta, mikäli tuotanto on vahvasti riippuvaista tuontipanoksista.
