- Ilmasto
- Ruokamarkkinat
- PTT Raportteja
Tiivistelmä: SAPE-hankkeessa tarkastellaan Suomen maaseutualueiden kestävän kehityksen tilaa erityisesti kylien näkökulmasta sekä selvitetään, miten maaseutu näkyy kestävän kehityksen kansallisessa politiikassa. Lisäksi tarkastellaan naisnäkökulmaa maaseudun kestävän kehityksen haasteisiin. Tutkimusotteeltaan laadullinen tutkimus pohjautuu dokumenttianalyysiin sekä asiantuntija- ja kylätoimijahaastatteluihin ja työpajakeskusteluihin. Dokumenttimateriaali sisältää muun muassa kyläsuunnitelmia, kylien toimintakertomuksia, kuntien strategioita ja maakuntien ohjelmia sekä kestävän kehityksen ja maaseutukehityksen ohjelmaja arviointiasiakirjoja. Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää niin maaseudun kehittäjät kuin kestävän kehityksen toimijat.
Vaikka kestävä kehitys -termi ei välttämättä näy kylien kanssa käydyissä keskusteluissa ja kyläsuunnitelmissa, on kylien toiminnassa paljon kestävän kehityksen sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöllisen osa-alueen piirteitä. Kestävyys tarkoittaa kylissä ensisijaisesti kyläelämän jatkumista ja kylien tulevaisuuden turvaamista. Maaseudun ja kylien kysymykset eivät kuitenkaan näy erillisinä teemoina kansallisissa kestävän kehityksen sitoumuksissa (Suomen
Agenda2030 maaraportti ja kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus). Naisten ja tyttöjen sujuva arki ja hyvä elämä maaseudulla rakentuvat erityisesti kestävän kehityksen sosiaalis-kulttuurisen ja taloudellisen osa-alueen varaan.
Maaseudun naiskadosta eli vinoutuvasta väestökehityksestä ja sen vaikutuksesta sosiaaliseen kestävyyteen puhutaan, mutta vielä ei järjestelmällisesti toimita ongelman ratkaisemiseksi eikä seurata eri keinojen ja toimenpiteiden vaikutuksia. Kestävän kehityksen seurantatieto kerätään kansallisella tasolla, eikä sitä jaotella erikseen erilaisille maaseutu- ja kaupunkialueille, esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston kaupunki-maaseutu-alueluokituksen mukaan. Siksi tietoa puuttuu myös eroista kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisessa kaupunkien ja maaseudun miesten ja naisten välillä. Osa kansallisista yhteiskuntasitoumuksen ja Agenda2030:n kestävän kehityksen mittareista voisi soveltua myös kylien ja koko maaseudun kestävän kehityksen seurantaan, jos seurantatieto voitaisiin jaotella paikkatietopohjaisesti. Valmiita mittaristoja kannattaa kuitenkin täydentää erityisesti maaseudun sujuvan arjen ja paremman elämän kannalta tärkeillä kestävän kehityksen mittareilla, joiden seurantaan aineisto kerättäisiin sukupuolen ja ikäryhmän mukaan jaoteltuna.
Suosituksina esitetään, että kestävän kehityksen ohjelmatyön sekä maaseutupolitiikan suunnittelun ja maaseudun kehittämisen välistä yhteistyötä vahvistetaan ja että kytketään maaseutuvaikutusten arvointi osaksi kestävän kehityksen suunnittelua ja toteutusta. Kestävän kehityksen sekä maaseutupolitiikan ja maaseudun kehittämisen parissa toimivien läheisempi yhteistyö helpottaisi yhteisten tavoitteiden asettamista sekä maaseudun ja alueellisen ulottuvuuden parempaa huomioon ottamista kansallisessa kestävän kehityksen työssä. Erityyppisille kaupunki- ja maaseutualueille tulisi määrittää maakunta- tai kuntatasolla selkeät kestävän kehityksen tavoitteet, jotka kylissä tehtävillä toimenpiteillä ovat saavutettavissa, ohittamatta kylien muita tarpeita. Kansallisesti tarvitaan kestävän kehityksen tavoitteiden seurantajärjestelmä, joka ottaa huomioon erilaiset maaseutualueet kaupunkialueiden rinnalla. Tämän seurannan voi toteuttaa esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston kaupunki-maaseutu-alueluokituksen mukaisesti, jolloin seuranta olisi suoraan paikkatietopohjainen.
Sukupuolisensitiivisyyttä kannattaa vahvistaa niin kestävän kehityksen edistämisessä kuin maaseutupolitiikassa ja maaseudun kehittämisessä. Sukupuolivaikutusten arviointi jo politiikkatoimien ja ohjelmien suunnitteluvaiheessa osoittaa keinoja sukupuolten tasa-arvon vahvistamiseen ja hyvän elämän edellytysten turvaamiseen niin miehille kuin naisille kylissä ja maaseudulla laajemmin. Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista tulee kehittää maaseutupolitiikan suunnittelussa ja maaseudun kehittämistyössä, koska sukupuolirakenteen vinoutuminen maaseudulla voi vaikuttaa kielteisesti sosiaalisen kehityksen kestävyyteen. Jatkossa tutkimusta voisi suunnata siihen, miten kestävä kehitys näkyy ja toteutuu erityisesti vuoden 2023 alusta käynnistyvässä CAP-suunnitelmassa sekä siihen kytkeytyvissä alueellisissa kehittämissuunnitelmissa ja paikallisissa strategioissa. Lisäksi maaseudun kestävään kehitykseen kohdistuvan mittariston suunnittelu vaatii vielä lisätutkimusta.
Asiasanat: maaseutu, maaseutupolitiikka, maaseutukehitys, kestävä kehitys, kylät, alueet
