- Blogit
Suomessa nautitaan taas kesäisestä luonnosta ja sen antimista. Metsissä ja vesillä kuljetaan jokamiehenoikeudella ja poimitaan kypsyvää marjasatoa talteen.
Jokamiehenoikeudet kulkevat käsi kädessä velvollisuuksien kanssa, eikä käytöstä saa koitua haittaa tai häiriötä.
Viime vuosina jokamiehenoikeudet ja niiden nojalla tehty haitta ja häiriö ovat kuitenkin nousseet yhä useammin puheenaiheeksi.
Yleisesti viitataan rikoslakiin, järjestyslakiin ja yksityistielakiin määriteltäessä ne puitteet, joissa jokamiehenoikeutta saa harjoittaa. Kuitenkin jokamiehenoikeus pohjautuu ennen kaikkea vanhoihin maan tapoihin ja kulttuuriin.
Liikkumisoikeus toisen maalla on perustunut vanhaan tapaoikeuteen. Menneinä aikoina oli välttämätöntä päästä liikkumaan maiden ja mantujen poikki joutumatta selvittämään kuka maat omistaa. Teitä ja kulkuneuvoja oli vähän, ja maanomistajan selvittäminen tuntemattomilla seuduilla jokseenkin mahdotonta ilman nykyaikaisia rekistereitä ja viestintävälineitä.
Maailma jokamiehenoikeuksien ympärillä on kuitenkin muuttunut. Luonnossa liikkumisesta on tullut monimuotoista virkistäytymistä eikä välttämättömyys, uusia luonnonvaroihin perustuvia elinkeinoja on tullut lisää, ja luonnossa liikkujien määrä on useilla alueilla lisääntynyt ja kulttuuritausta laajentunut.
Kehityksen jatkuessa jokamiehenoikeuden käyttöön liittyviä ristiriitoja voidaan odottaa syntyvän yhä lisää.
Lakien tulkinnassa vedotaan usein lain henkeen, niin tulisi tehdä myös jokamiehenoikeuden tulkinnassa. Olisiko syytä tarkastella uudelleen jokamiehenoikeutta tätä taustaa vastaan, ei vain sitä rajaavien lakien puitteissa? Käytetäänkö jokamiehenoikeutta siinä hengessä, missä vanha maan tapa tarkoitti?
Suomalainen jokamiehenoikeus nojautuu periaatteeseen ”mikä ei ole kiellettyä, on sallittua”.
Siten maailman muuttuessa jokamiehenoikeuksien käyttö uusien toimintojen ja käyttömuotojen myötä laajenee, koska niitä ei ole aikaisemmin rajattu oikeuksien ulkopuolelle.
Myös maan tapoihin tai kulttuuriin perustuva oikeus on hankala määritellä niille, jotka tulevat erilaisesta kulttuurista. Esimerkiksi Norjassa on 1950-luvulla jokamiehenoikeudet määritelty lailla, mikä antaa mahdollisuuden tarkempaan oikeuksien ja velvollisuuksien määrittelyyn.
Yleinen mielipide jokamiehenoikeuksista niin maanomistajien kuin kansalaistenkin keskuudessa näyttäisi olevan erittäin myönteinen niin kauan kun jokamiehellä tarkoitetaan omatoimisesti luonnossa häiriöttä ja haitatta kulkevaa henkilöä.
Jokamiehenoikeuden määrittely olisi tarpeen, jotta ristiriidat eivät peittoa myönteistä asennetta.
