”Eriskummallisia hintoja”, Tapani Yrjölä

                                              Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 5.7.2010

Heinäkuun alussa voimaan tullut ravintolaruuan arvonlisäveron alentaminen 22 prosentista 13 prosenttiin tarkoittaa suoraviivaisesti laskien 7,4 prosentin alennusta ravintolaruokien hintoihin. 

Moni ravintola onkin viime torstaista lähtien laskenut listallaan olevien annosten hintoja täsmälleen 7,4 prosenttia.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että listoilla ja lopulta myös laskulla nähdään sellaisia summia, joita ei maassamme käytössä olevilla seteleillä ja kolikoilla edes voi maksaa. Kortilla toki voi, ja käteisellä maksettaessa hinnat pyöristetään. Niinhän kaupoissa on tehty jo markka-aikana. 

Silti herää kysymys, onko siinä mitään järkeä, että vaikkapa helsinkiläisessä ravintolassa aikaisemmin 19,30 euroa maksanut poronkäristys maksaakin nyt 17,88 euroa. Siis ei missään nimessä 17,90 euroa, vaan kokonaista kaksi senttiä vähemmän.

Isoista rahoista tuossa kahdessa sentissä ei ole kysymys. Kymmenen hengen seurueellekin se tietää vain 20 senttiä pienempää hintaa. Mutta sitäkin merkittävämpää on se, että hintoja täsmälleen 7,4 prosenttia laskevat ravintolat kertovat tällä hinnoittelullaan olevansa kovin reiluja myyjiä. Eikä kukaan pääse syyttämään heitä siitä, että he vetävät välistä alv-alennuksia.

Kuluttajan kannalta uudet hinnat ovat kuitenkin hieman hämmentäviä. Mutta ainakin lopullinen hinta on kuluttajan tiedossa jo ruokaa ostaessa. 

Kaikkialla kuluttajalla ei ole tätä ylellisyyttä, vaan esimerkiksi Yhdysvalloissa listalla näkyviin hintoihin lisätään laskulla veroja ja sitten pitää vielä maksaa tarjoilupalkkiotakin. 

Lisäksi verot vaihtelevat. Jokainen osavaltio päättää oman veroasteensa. Myös piirikuntatasolla päätetään omasta veroasteesta. 

Ja joillakin paikkakunnilla verojen päälle tulee vielä maksuja vaikkapa läheisen messukeskuksen hyväksi. 

Käytännössä Yhdysvalloissa listahinnaltaan samanhintainen tuote voi maksaa sadan metrin päässä kuluttajalle merkittävästikin enemmän, tai vähemmän, kuin siellä, missä kauppaa käydään. Siinä on kuluttajan vähän haasteellista elää kovin tarkan markan elämää. Tähän kulutusveroviidakkoon verrattuna hiukan totutusta poikkeavat hinnat eivät tunnu missään. 

Tärkeintä meidän kuluttajien näkökulmasta on kuitenkin se, että saamme tänä kesänä kotimaassa matkaillessamme, vaikka sitten ihan kotiseudulla, syötävää ja juotavaa matkan varrelta edes hiukan halvemmalla kuin vielä vaikkapa juhannuksena. 

Politiikan tavoitteena on kaiketi lisätä taloudellista toimeliaisuutta, eli saada ihmiset käyttämään ravintolapalveluja aikaisempaa enemmän. Toivottavasti tämä antaa potkua myös maaseudun elinkeinoille.