- Blogit
- Metsä
- Ruoka
Kirjoittaja on PTT:n metsäekonomisti. Twitter: @ehaltia
Turvemaiden käsittelyllä ja kuivattamisella metsä- ja maatalouden käyttöön on Suomessa pitkät perinteet. Kaikki tietävät, että alussa olivat suo, kuokka ja Jussi. Monilla alueilla soiden saaminen taloudellisesti tuottavaan käyttöön on ollut aiemmin elinehto. Edelleenkin turvemaalla tuotettu ruoka ja puu ovat taloudellisesti tärkeitä etenkin yksittäisten viljelijöiden ja metsänomistajien näkökulmasta. Kaikesta tästä huolimatta turvemaiden rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä tulee olemaan iso, halusimme tai emme. On mahdollista, että turvemaiden käyttöä rajoitetaan tulevaisuudessa, jos keinoja ilmastoviisaaseen toimintaan ei muuten löydy.
Turvemaapeltoja on noin 11 prosenttia käytössä olevasta peltopinta-alasta. Pienestä osuudesta huolimatta ne tuottavat yli puolet kaikista maatalouden ilmastopäästöistä, mukaan lukien energian ja lannoitteiden käytön sekä nautaeläinten ruuansulatuksen.
Maatalouden harjoittamista ohjataan voimakkaasti tukipolitiikalla. Nykyisen politiikan vallitessa yksittäisellä viljelijällä on monia syitä toimia turvemaiden kanssa juuri niin kuin he nyt toimivat. Jos esimerkiksi eläinten määrää halutaan lisätä, tarvitaan myös lisää lannanlevitysalaa, eli usein omaa peltoa. Tällöin metsän raivaaminen pelloksi voi joskus olla tilan näkökulmasta ainoa järkevä vaihtoehto. Jotta tilannetta saadaan muutettua, politiikkaa pitää muuttaa. Tukitoimet ja muu ohjaus eivät saa kannustaa turvemaiden päästöintensiiviseen käyttöön silloinkaan, kun politiikalla on muita ympäristötavoitteita. Toisaalta ilmasto- ja ympäristöviisaaseen toimintaan pitää olla hyviä työkaluja.
Tutkimusten mukaan on löydettävissä peltoalueita, joilla päästövähennyksiä voisi tehdä hankaloittamatta juuri muuta toimintaa. Jo yhden yksivuotisessa viljelyssä olevan peltohehtaarin muuttaminen monivuotiseen kasvatukseen kuittaa usean henkilöauton keskimääräiset vuosipäästöt. Metsittämisestä tai kosteikoksi muuttamisesta päästövähennykset ovat vielä merkittävämmät.
Jos sieltä täältä löytyy turvepohjainen peltolohko, jonka tuottavuus on heikko ja jonka metsittäminen tai muuttaminen kosteikoksi ei tuota suuria menetyksiä, jo sillä on suuri vaikutus päästöihin. Minkä asioiden pitäisi viljelijän näkökulmasta muuttua, jotta näihin toimenpiteisiin lähdettäisiin? Minkälaisia taloudellisia kannustimia muutokseen tarvittaisiin?
PTT on mukana Luken SOMPA-hankkeen Oulussa järjestettävissä työpajoissa, joissa keskustellaan turvemaiden ilmastoviisaan käytön kannattavuudesta. Keskustelua käydään metsänomistajien näkökulmasta 19.11. ja viljelijöiden näkökulmasta 20.11. Jos aihe kiinnostaa, tervetuloa mukaan vaikuttamaan keskusteluun! Lisätietoa ja ilmoittautumiset: luke.fi/sompa/kategoriat/tapahtumat.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 11.11.
