- Blogit
Maaseudun Tulevaisuus / Taloustutka
Ennätyslämpimän tammikuun myötä on julkistettu tutkimuksia, joiden mukaan maapallon ja myös Suomen ilmasto lämpiää useita asteita sadassa vuodessa. Syntipukin viittaa ilmastonmuutoksesta on soviteltu fossiilisille energialähteille, joten näitä on ryhdyttävä kiireesti korvaamaan muilla vaihtoehdoilla. Tämä tarkoittaa lyhyellä aikavälillä lähinnä biomassaa.
Viidessä vuodessa kaupalliseen mittakaavaan yltävillä teknologioilla voitaneen valmistaa puusta ja ruokohelvestä polttoaineita niin, että kasvihuonekaasupäästöt jäävät varsin vähäisiksi. Vasta pitkällä aikavälillä käyttöön voidaan saada aivan uusia energiateknologioita.
Suomalaisetkin päättäjät ovat havahtuneet, joskin taustalla lienee myös tieto siitä, että öljy ei riitä ikuisesti. Innokkaimmat maalailevat yhteiskuntaa, jossa öljy on neljännesvuosisadan kuluttua historiaa. Tulevassa hallitusohjelmassa nähtäneenkin mittavia bioenergiatavoitteita aiempiin ”risupaketteihin” verrattuna, kävipä maalisvaaleissa miten hyvänsä.
Metsä- ja peltobiomassan kysyntä energiaksi siis lisääntyy. Muutos näkyy jo maailmalla joidenkin viljelykasvien hintojen nousuna. Muutoksen laajuutta ja nopeutta on vaikea täsmällisesti arvioida, mutta lähtökohdaksi käy vaikkapa EU:n tavoite uusiutuvan energian osuuden nostamisesta 12 prosenttiin nykyisestä kuudesta prosentista vuoteen 2010 mennessä. Vuoteen 2020 mennessä tavoite on 20 prosenttia. Suomi saatettaisiin velvoittaa nostamaan uusiutuvan energian osuus 45 prosenttiin, kun osuus on nyt 25 prosenttia.
Suomessa kuluttamastamme energiasta noin 27 prosenttia perustui öljyyn vuonna 2005. Viidennes perustui puuhun, mikä vastaa noin 32–39 miljoonaa kuutiometriä eli suunnilleen puolta kotimaan hakkuiden ja tuontipuun kokonaismäärästä.
Jos energian kulutus ei Suomessa lainkaan kasvaisi, niin vuonna 2020 puuta tarvittaisiin energian tuotannossa lisää yli 25 miljoonaa kuutiometriä, jotta uusiutuvan energian osuus nousisi 45 prosenttiin.
Jos öljy korvattaisiin kokonaan puulla, lisätarve olisi noin 45 miljoonaa kuutiometriä. Tästä osa voitaisiin tuottaa metsien pienpuu-, kanto- ja hakkuutähdereserveistä. Hakkuita olisi silti nostettava arviolta 15–35 miljoonaa kuutiometriä ja puun tuonnin olisi pysyttävä vähintään nykylukemissa tai metsäteollisuuden olisi supistuttava.
Energiakasvien tuotanto osalla pelloista muuttuisi tilannetta jonkin verran, mutta ei ratkaisevasti.
Koko EU:ssa kaavailtu bioenergian lisäys merkitsisi vielä dramaattisempaa muutosta. Vuonna 2020 unionin metsien koko vuotuinen nettokasvu riittäisi kattamaan ehkä puolet uusiutuvan energian lisäystarpeesta.
Saatamme olla suurimman murroksen äärellä sitten teollistumisen, autoistumisen ja internetin, mikäli biotalouteen todella siirrytään. Metsä- ja maataloudessa on luvassa kohtalaiset kysyntänäkymät ellei jopa kysyntäbuumi. Sen sijaan negatiivinen turbulenssi saattaisi riepotella metsä- ja elintarviketeollisuutta, vaikka näillekin aloille avautuu myös uusia mahdollisuuksia ja uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvien alojen voi arvella yleisesti menestyvän. Vaikutukset heijastuvat talouteen, työllisyyteen ja vientiin. Markkinoiden muutosten ja vaikutusten arviointi ansaitsisivat nykyistä enemmän huomiota.
ritva.toivonen @ptt.fi
