- Blogit
- Ruoka
Maatiloilta myydään heinä–syyskuussa kolmannes koko satovuoden viljamyynneistä, ja tarjontahuipun seurauksena tuottajahinnat laskevat. Myynnin kausittaista ajoitusta perustellaan muun muassa maksuvalmiudella, koska viljantuotannon tulot ja menot ajoittuvat epätasaisesti. Tänä syksynä tukimaksuja aikaistettiin joulukuulta lokakuulle, mutta se ei kuitenkaan näkynyt myyntien ajoituksessa.
Heinä–syyskuu on ollut viljan myynnin suurin neljännes jokaisena viimeisestä 17 satovuodesta, ja sen aikana tehdään keskimäärin 34 prosenttia satovuoden ostoista maatiloilta. Tammi–maaliskuun osuus on 24 prosenttia ja loka–joulukuun sekä huhti–kesäkuun 21 prosenttia kummankin. Myyntimäärien vuosittaista vaihtelua selittää erityisesti uuden sadon määrä. Osalla viljalajeista merkitystä on myös edellisen vuoden sadolla ja alkuvarastoilla, sillä osa heinä–syyskuussa myytävästä viljasta on vanhaa varastoa.
Tänä syksynä heinä–syyskuun myyntimäärä oli noin 640 miljoonaa kiloa, mikä vastasi odotettua. Myynti säilyi ennakoidulla tasolla, vaikka tukimaksujen aikaistaminen muutti tilojen odotettua kassavirtaa syksylle. Aikaistuksen taustalla ei kuitenkaan ollut viljamarkkina vaan tilojen yleinen maksuvalmius kriisivuonna. Lokakuun alussa maksetut ennakot olivat noin 240 miljoonaa euroa, kun heinä–syyskuun viljamyynnin arvo oli suuruusluokaltaan 110–130 miljoonaa euroa. Todellista kohdentumista ja vaikutusta viljatilojen maksuvalmiuteen ei voida näistä aineistoista päätellä, mutta ainakaan tieto tulevista maksuista ja siten parantuneesta maksuvalmiudesta suhteessa joulukuisiin maksuihin ei heijastunut myynnin ajoitukseen tänä syksynä.
Syksyllä viljaa myydään sen verran, että uusi sato mahtuu varastoihin. Sen jälkeen myynti rauhoittuu, ja loka–joulukuu onkin ainoa neljännes, jonka myynti ei seuraa uuden sadon määrää. Sadon vaikutus näkyy taas tammi–maaliskuun ja vielä selvemmin huhti–kesäkuun myynnissä, kun varastoja tyhjennetään ennen seuraavaa puintikautta. Viljaa varastoidaan pitkälle satokauteen.
Sama näkyy, kun sato on keskimääräistä suurempi. Varastokapasiteetti ei jousta sadon mukana, joten lisäsato ohjautuu markkinoille nopeasti, ja siitä myydään heinä–syyskuussa suhteessa enemmän kuin muina ajanjaksoina.
Sadonkorjuun tarjontahuippua ohjaavat siis sadon määrä ja tehokkaassa käytössä oleva varastokapasiteetti. Tukimaksujen aikaistaminen voi helpottaa tilojen yleistä maksuvalmiutta, mutta tieto aikaisemmin tulevasta rahasta ei tämän syksyn perusteella muuttanut viljan myyntirytmiä. Yhden vuoden havainnosta ei kuitenkaan voi tehdä yleistettävää johtopäätöstä etteikö vaikutusta olisi ollut lainkaan.
Lisätietoja
Mauri Yli-Liipola
maatalousekonomisti
maatalous- ja metsätieteiden maisteri, agronomi
