- Blogit
- Metsä
Pitkittyneiden kuolinpesien metsänomistukseen liittyvistä haasteista on puhuttu paljon viime aikoina. Keskustelussa on korostunut erityisesti kuolinpesien purkamisen nopeuttaminen, mikä on tärkeä tavoite. Samalla olisi kuitenkin tärkeä pohtia, voisiko päätöksentekoa kuolinpesien omistamissa metsissä sujuvoittaa jo ennen kuolinpesän purkamista.
Kuolinpesien metsiä koskevat päätökset metsänhoitoon ja puukauppaan liittyen tulee hoitaa yksimielisesti. Poikkeuksena on tilanteet, jotka vaativat kiireellisiä toimia, kuten esimerkiksi myrskytuhohakkuut. Jos yksikin osakas on eri mieltä, metsän hoitoa tai puukauppaa ei voida tehdä.
Viiden vuoden päästä kuolinpesän syntymisestä vielä kolmannes kuolinpesistä on purkamatta.
Viiden vuoden päästä kuolinpesän syntymisestä vielä kolmannes kuolinpesistä on purkamatta. Sen jälkeen, kun kuolinpesän osakkaista joku kuolee, kuolinpesän sisälle syntyy uusi kuolinpesä. Tällöin osakkaiden määrä kasvaa entisestään, jolloin metsää koskeva päätöksenteko ja kuolinpesän purkaminen muuttuu yhä vaikeammaksi. Ongelman vakavuudesta kertoo mielestäni se, että tällä hetkellä vanhimmat kuolinpesät ovat jopa 1800-luvulta.
Päätöksenteon vaikeudet näkyvät metsän hoidossa
Keskeinen ongelma on, että kuolinpesät ovat muita metsänomistusmuotoja passiivisempia ja niiden omistamissa metsissä metsänhoitotöitä sekä puukauppoja tehdään keskimääräistä vähemmän. Jos metsään liittyvien hoitotöiden tekemättömyys johtuu siitä, ettei päätöksiä saada tehtyä oikeaan aikaan tai ollenkaan, metsän arvo saattaa laskea.
Onneksi kuolinpesien päätöksenteon haasteet on tunnistettu poliittisessa päätöksenteossa. Nykyinen hallitus on antanut eduskunnalle esityksen kuolinpesien sähköisen asioinnin helpottamiseksi, jonka tavoitteena on sujuvoittaa kuolinpesien asioiden hallintaa digitaalisten palveluiden avulla. Tämä on jo askel kohti kuolinpesiin liittyvien asioiden helpompaa käsittelyä ja välillisesti myös päätöksenteon sujuvoittamista. Palvelu toimii kuitenkin vain uusille kuolinpesille, joten tämä ei yksinään riitä ratkaisemaan kuolinpesien päätöksenteon haasteita.
Olen perehtynyt eri tapoihin, joilla kuolinpesien päätöksentekoa olisi mahdollista sujuvoittaa. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi helpottaa päätöksentekoa jo ennen kuolinpesän purkamista kannustamalla yhteishallintosopimukseen esimerkiksi perunkirjoituksen yhteydessä.
Yhteishallintosopimus tarjoaa käytännöllisen ratkaisun
Yhteishallintosopimus on osakkaille vapaaehtoinen ja vapaamuotoinen. Sen voi tehdä osakkaiden kesken eikä siihen tarvita viranomaista. Sopimuksessa voidaan sopia siitä, miten metsää hoidetaan ja kuka osakkaista valtuutetaan asianhoitajaksi hoitamaan juoksevat asiat, kuten hakkuut, metsänhoitotyöt ja puukauppaan liittyvät asiat. Sopimuksen laatiminen vähentää mahdollisia erimielisyyksiä ja helpottaa metsien käyttöön liittyvää päätöksentekoa. Kuolinpesien päätöksenteon helpottamisessa huomio kohdistuu usein omistusmuodon muuttamiseen, vaikka päätöksentekoa voisi helpottaa jo ennen mahdollista kuolinpesän purkamista. Yhteishallintosopimusta kannattaisi suositella kuolinpesille nykyistä huomattavasti enemmän, sillä se on yksinkertainen keino selkeyttää vastuunjakoa ilman, että pesää tarvitsee ensin muuttaa toiseksi omistusmuodoksi.
