- Asuminen
Asuntomarkkinoiden tunnelmat apeat vielä tänä vuonna
Sisällysluettelo
Ennusteen erikoisteeman löydät täältä: https://www.ptt.fi/ennusteet/erikoisteema-alueellinen-asuntomarkkinaennuste-2026/
Asuntohinnat ja vuokrat kääntyvät varovaiseen nousuun vuoden toisella puoliskolla, mutta keskimääräinen kasvu on edelleen negatiivista
Asuntomarkkinoiden heikko kehitys jatkui vielä viime vuonna. Vaikka kauppamäärät kasvoivat hieman edellisvuoteen verrattuna, hinnat jatkoivat laskuaan. Vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat laskivat koko maassa arviolta keskimäärin 2,3 prosenttia. Lasku oli lähes yhtä suurta niin pääkaupunkiseudulla kuin muualla Suomessa. Viime vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana pääkaupunkiseudulla yksiöiden hinnat olivat laskeneet eniten, kun taas muualla Suomessa suurten asuntojen hintojen lasku oli voimakkainta.
Korkojen lasku huippulukemista ja kotitalouksien tulojen vahvistuminen eivät riittäneet piristämään asuntokauppaa siinä määrin, että markkina olisi kääntynyt selkeään nousuun. Työttömyyden kasvu ja yleinen epävarmuus ovatkin muodostaneet merkittävän jarrun asuntomarkkinoiden toipumiselle. Suomen heikko talouskehitys ei ole antanut kotitalouksille riittäviä perusteita lisätä kulutustaan, vaikka säästöjä olisikin kertynyt. Moni kotitalous kokee edelleen ostovoimansa heikoksi, mikä hillitsee kiinnostusta suuriin investointeihin, kuten asunnon ostoon. Tämän seurauksena asuntojen hintakehitys poikkeaa tällä hetkellä selvästi siitä, mitä tyypilliset ennustemuuttujat, kuten korkotaso ja kotitalouksien tulokehitys, antaisivat olettaa.
Asuntomarkkinoiden näkymien ennakoidaan piristyvän hieman vuonna 2026, mutta asuntojen hintataso jää edelleen keskimäärin viime vuotta matalammaksi. Vanhojen osakeasuntojen hintojen arvioidaan laskevan tänä vuonna yhden prosentin. Vaikka talouskasvun odotetaan vahvistuvan viime vuoteen nähden, kasvu jää yhä sen verran vaatimattomaksi, ettei se yksin riitä kääntämään asuntomarkkinoita nopeaan nousuun. Näin ollen markkinoiden asteittainen elpyminen on todennäköistä, mutta selkeämpi piristyminen edellyttää vahvempaa talouskasvua, työllisyystilanteen kohenemista ja kuluttajien luottamuksen selvempää vahvistumista.
Yksi keskeisistä syistä asuntohintojen nousun rajallisuuteen on edelleen runsas asuntotarjonta. Vaikka uudistuotanto on supistunut jo pidemmän aikaa, markkinoilla on yhä ylitarjontaa. Asuntokaupan pienikin elpyminen lisää tarjontaa nopeasti, kun kotitaloudet aktivoituvat laittamaan nykyisiä asuntojaan myyntiin. Lisäksi ensiasunnon ostajien vähäinen osallistuminen markkinoille hidastaa asuntokaupan ketjujen toteutumista. Ensiasunnon ostajat ovat usein ensimmäinen lenkki ketjussa, ja heidän puuttumisensa voi estää useita peräkkäisiä kauppoja tai ainakin viivästyttää niitä. Nuorten, alle 35‑vuotiaiden työllisyystilanne on ollut heikompi kuin väestöllä keskimäärin, mikä kaventaa heidän mahdollisuuksiaan päästä asuntomarkkinoille.
Vuokra-asuntomarkkinoiden jatkuneet haasteet rajoittavat edelleen asuntosijoittajien kiinnostuksen palautumista. Yksityiset asuntosijoittajat ovat jo osoittaneet kiinnostuksen merkkejä, mutta asuntosijoittajien määrät ovat vielä kaukana entisestä tasosta. Epävarmuus vuokrien ja vuokrausasteiden kehityksestä rajoittavatkin vielä markkinoiden toipumista.
Kuvio 1. Asuntojen hinta- ja vuokrakehitys sekä ennusteet. Kuviossa on kuvattu vanhojen kerrostaloasuntojen hintakehitys, vapaarahoitteisten vuokrien sekä ARA-vuokrien kehitys. Lähde: Tilastokeskus ja PTT.
Vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa suurissa kaupungeissa tänä vuonna asuntokuntien määrän kasvun myötä. Samanaikaisesti markkinoilla on kuitenkin edelleen runsaasti tarjontaa, mikä hillitsee vuokrien nousua. Viime vuonna vapaarahoitteiset vuokrat kasvoivat keskimäärin vain 0,2 prosenttia. Vuoden viimeisellä neljänneksellä vapaarahoitteiset vuokrat laskivat kaikissa suurissa kaupungeissa, erityisesti pääkaupunkiseudulla vuokrien lasku on jatkunut jo pidempään. Alkuvuoden kehityksen arvioidaan pysyvän vielä heikkona, mutta loppuvuotta kohti vuokramarkkinoiden näkymien odotetaan tasaantuvan.
Vapaarahoitteisten vuokrien ennakoidaan laskevan tänä vuonna keskimäärin noin 0,5 prosenttia. Ara-vuokrien voimakas nousu laantuu tänä vuonna, kun korko on laskenut huippuvuosista ja kiinteistöjen ylläpidon kustannuskehitys on maltillista. Tuettujen vuokra-asuntojen vuokrien arvioidaan nousevan vuonna 2026 noin 1,3 prosenttia, erityisesti pääkaupunkiseudulla nousupaineet jäävät aiempaa selvästi pienemmiksi.
Asuntomarkkinoiden negatiiviset riskit ovat laantuneet
Vaikka asuntomarkkinoiden näkymät ovat viime vuodesta vakautuneet, ja pahimmat skenaariot on onnistuttu välttämään, on markkinoilla kuitenkin edelleen sekä negatiivisia että positiivisia riskejä. Selkeämpi käänne kohti kasvua edellyttää kuitenkin huomattavasti vahvempaa talouskasvua, jotta kotitalouksien epävarmuus hellittää. Mikäli talouskasvu jatkuu hitaana ja työttömyys ei sen seurauksena käänny laskuun, asuntomarkkinoiden elpyminen voi lykkääntyä pidemmälle tulevaisuuteen. Positiivisena riskinä voidaan toisaalta pitää sitä, että Suomen talouskasvu piristyisi odotettua nopeammin, esimerkiksi tärkeän vientimaan Saksan elvyttävän talouspolitiikan vetämänä, mikä voisi vauhdittaa asuntomarkkinoiden toipumista selvästi ennakoitua voimakkaammin.
Asuntomarkkinoilla on nähtävissä myös rakenteellisia muutoksia. Asuntosijoittajien paluuta markkinoille, erityisesti uudisasuntokauppaan, saadaan todennäköisesti odottaa vielä jonkin aikaa, sillä korkojen nousu, vuokra-asuntomarkkinoiden heikko veto ja asuntorahoituksen sääntelyn kiristyminen on heikentänyt kannattavuutta suhteessa muihin sijoituskohteisiin. Tämä rajoittaa sijoittajakysyntää verrattuna aiempaan nollakorkoajan tilanteeseen.
Asuntomarkkinoiden heikon kehityksen seurauksena monet asuntorahastot keskeyttivät aiemmin rahasto-osuuksien lunastukset likviditeettipaineiden hallitsemiseksi. Nyt osa rahastoista on avautunut uudelleen, mikä tarkoittaa, että niiden on jo tehtyjen kauppojen lisäksi todennäköisesti jatkossakin realisoitava osa omistuksistaan. Tämä voi lyhytaikaisesti lisätä tarjontaa ja siten häiritä markkinoiden elpymistä, mutta kokonaisuutena ilmiötä ei voi tällä hetkellä pitää merkittävänä riskinä. Tilastokeskuksen mukaan asuntorahastojen myynnit näkyvät vanhojen osakeasuntojen kauppamäärissä, mutta eivät vaikuta suoraan hintaindekseihin, koska yksittäisten asuntojen tarkkaa hintaa on kaupan yhteydessä vaikea määrittää.
Lisäksi asuntomarkkinoiden ja erityisesti uudistuotannon haasteena on uusien ja vanhojen kerrostaloasuntojen välinen kasvanut hintaero. Vanhojen asuntojen hinnat ovat laskeneet huomattavasti enemmän kuin uusien. Tilastojen mukaan uusien asuntojen hinnat ovat pudonneet huipuistaan noin 8 prosenttia, kun taas vanhojen asuntojen hinnat ovat laskeneet jopa 16 prosenttia. On kuitenkin hyvä huomioida, että uusien osakeasuntojen hinnat ovat todennäköisesti tippuneet tilastoitua enemmän. Kaupankäynnin kirittämiseksi käytetyt erilaiset ”kylkiäiset”, kuten ilmaiset vastikkeet määräajaksi, eivät varsinaisesti laske asunnon tilastoitua hintaa mutta laskevat asunnon efektiivistä hintaa. Vuoden 2025 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana uusien asuntojen hinnat olivat vielä laskussa pääkaupunkiseudulla, mutta muualla Suomessa tilastoitiin selvää kasvua. Tämä hintaeron voimakas kasvu lisää epävarmuutta rakentamisessa ja vaikeuttavat uusien hankkeiden käynnistämistä, sillä vanhojen asuntojen hinnoittelu vaikuttaa markkinoiden kokonaiskysyntään.
Asuntojen kauppamäärät ovat kasvaneet
Vanhojen osakeasuntojen kauppa kasvoi viime vuonna suhteessa edelliseen vuoteen, kuitenkin vuoden sisäinen kasvu oli maltillista (Kuvio 2). Kiinteistönvälittäjien kautta tehtyjen kauppojen määrä lisääntyi 12 prosenttia, mikä kertoo markkinan asteittaisesta elpymisestä. Kasvu painottui selvästi pääkaupunkiseudulle, jossa vanhojen kerrostaloasuntojen kauppamäärät nousivat 19 prosenttia, kun muualla Suomessa kasvu oli noin 9 prosenttia. Koko maan tasolla vanhoja kerrostaloasuntoja myytiin keskimäärin noin 2 300 kappaletta kuukaudessa.
Myyntiaikojen nousu pysähtyi viime vuonna. Vuosina 2020–2022 vanhojen kerrostaloasuntojen keskimääräinen myyntiaika oli pääkaupunkiseudulla noin 62 päivää ja muualla Suomessa 92 päivää. Vuonna 2025 myyntiajat olivat selvästi pidemmät, pääkaupunkiseudulla keskimäärin 121 päivää ja muualla Suomessa 129 päivää. Myyntiaikojen tasaantuminen viittaa siihen, että kysyntä on kääntymässä vähitellen parempaan, vaikka markkina toimii edelleen vaisulla tasolla. Tänä vuonna myyntiaikojen lyhentymisen ennakoidaan jatkuvan ja kauppamäärien kasvavan jonkin verran.
Kuvio 2. Kiinteistövälittäjien kautta tehtyjen asuntokauppojen määrät vuosineljänneksittäin 2020–2025. Lähde: Tilastokeskus ja PTT.
Talouskasvu piristyy, mutta kasvu on edelleen epävakaalla pohjalla
Suomen talouskasvu on ollut kituliasta jo pidempään. Tänä vuonna talouskasvun ennakoidaan piristyvän, mutta kasvu jää kuitenkin melko vaatimattomaksi 0,9 prosenttiin (Taulukko 1). Kansainvälisen talouden epävarmuus jatkuu, ja se jarruttaa kasvua tänä vuonna niin maailmalla kuin myös Suomessa. Tullitasot ovat pysyneet korkeina, Yhdysvaltojen kauppapolitiikka on ailahtelevaa ja Ukrainan sota jatkuu ilman merkkejä pysyvästä ratkaisusta. Euroopan pitäisi pystyä määrätietoisesti vahvistamaan talouttaan ja turvallisuuttaan, jotta kasvu myös Suomessa voisi olla vahvempaa.
Kotimaassa talouden kasvua ovat kannatelleet viennin kasvu ja julkiset maanpuolustukseen suuntautuvat investoinnit. Yksityisten kulutus- ja investointimenojen kasvu on sen sijaan ollut odotettua vaisumpaa. Erityisesti rakennusinvestointien lasku on jarruttanut bruttokansantuotteen kasvua. Tänä vuonna kotitalouksien ostovoiman kasvu tukee yksityisen kulutuksen piristymistä. Yleiskorotukset ja sote-alan palkkaratkaisu nostavat ansiotasoa tänä vuonna 3,4 prosenttia ja käytettävissä olevat tulot kasvavat 3,5 prosenttia. Maltillisena pysyvän kuluttajahintojen nousun myötä kotitalouksien ostovoima kasvaa, mikä tukee kulutuskysynnän kasvua. Investoinnit maanpuolustukseen ovat suuret myös tänä vuonna.
Heikon talouskasvun vuoksi työmarkkinoiden tilanne on ollut haastava. Työttömyys kasvoi nopeasti viime vuoden loppupuoliskolla. Piristyvän talouskasvun myötä työttömyyden ennakoidaan kääntyvän laskuun tämän vuoden loppua kohden. Kuitenkin talouskasvu on vielä tänä vuonna siinä määrin vaisua, että työttömyyden lasku on hidasta ja asettuu keskimäärin 10,2 prosenttiin.
Kuluttajahintojen nousu oli viime vuonna hyvin maltillista asuntolainojen korkokustannusten pienenemisen vuoksi. Tänä vuonna tämä negatiivinen vaikutus poistuu, minkä seurauksena inflaatio kiihtyy 1,5 prosenttiin. Palkkojen korotukset aiheuttavat hieman kuluttajahintojen nousupaineita, mutta inflaatio pysyy kuitenkin maltillisena.
| Makrotalouden ennusteet | ||
|---|---|---|
| % | 2025 | 2026e |
| Bruttokansantuote | 0,3 | 0,9 |
| Käytettävissä olevat nimellistulot | 2,7 | 3,5 |
| 12 kk Euribor | 2,2 | 2,3 |
| Inflaatio | 0,3 | 1,5 |
| Työttömyys | 9,8 | 10,2 |
Korkotaso vakiintuu
Euroalueen inflaatio on pysynyt vakaana lähellä Euroopan keskuspankin keskipitkän aikavälin kahden prosentin tavoitetta, ja myös inflaatio-odotukset ovat säilyneet hyvin ankkuroituina. EKP lopetti viime vuoden kesäkuussa pitkään jatkuneen koronlaskuputken ja on sittemmin pitänyt ohjauskorot ennallaan. Euroalueen talous on kasvanut vakaasti haastavasta globaalista toimintaympäristöstä huolimatta. EKP:n arvion mukaan kasvun perusta on kohtuullisen kestävä, vaikka siihen liittyy edelleen merkittäviä epävarmuuksia, erityisesti kauppapoliittisiin kiistoihin ja geopoliittisiin jännitteisiin.
Tänä vuonna 12 kuukauden Euriborin ennakoidaan olevan keskimäärin 2,3 prosenttia (Kuvio 3). Ennuste perustuu oletukselle vakaana pysyvästä ohjauskorosta. Mikäli euroalueen talous kasvaisi odotettua nopeammin, voi loppuvuodesta syntyä lieviä koronnostopaineita. Vastaavasti euron merkittävä vahvistuminen dollariin nähden voisi lisätä koronlaskupaineita. Nykyisessä epävarmassa ympäristössä on todennäköistä, että EKP pyrkii välttämään liian voimakkaiden kiristystoimien riskejä ja etenee rahapolitiikassa maltillisesti.
Vaikka korkotaso on historiallisesti tarkasteltuna lähellä normaalia, se on Suomen talouden nykyiset haasteet huomioon ottaen edelleen hieman liian korkea antamaan lisäsykäystä talouskasvun selkeämmälle käynnistymiselle.
Kuvio 3. Asuntolainojen tyypillisimmän koron 12 kuukauden euriborin kehitys vuosina 2017–2025.
Kotitalouksien luottamus edelleen heikkoa
Kotitalouksien tilanne on tällä hetkellä selvästi kahtiajakoinen. Toisaalta korkotason lasku ja tulojen hyvä kehitys tukevat kulutusta, mutta yksityinen kulutus on pysynyt vaisuna ja epävarmuus on edelleen suurta. Vaikka kotitalouksille on kertynyt säästöjä, niitä ei uskalleta käyttää. Korkealla pysyttelevä työttömyys lisää epävarmuutta myös työssäkäyvissä kotitalouksissa, mikä vahvistaa varovaisuutta ja säästämisintoa. Suomen Pankin tilastojen mukaan kotitalouksien talletuskanta kasvoi huippulukemiin viime vuonna. Kasvua edelliseen vuoteen oli 4,7 prosenttia. Nettomääräisesti talletukset kasvoivat eniten yön yli -talletuksiin, mikä kertoo puskureiden tietoisesta kasvattamisesta epävarmoissa oloissa. Toisaalta on hyvä huomata, että kotitalouksien yön yli- ja määräaikaistalletusten yhteismäärä oli vielä vuoden 2025 lopussa noin 20 prosenttia alemmalla tasolla kuin vuoden 2022 huippulukemassa. Korkojen nousun myötä sijoitustalletusten määrä ja osuus talletuskannasta kasvoi huomattavasti. Kuitenkin suurin osa talletuksista on kertynyt suurituloisten kotitalouksien tileille. Tilastokeskuksen varallisuustilaston mukaan vuonna 2023 tulojen suhteen määritetyllä keskimääräisellä kotitaloudella oli talletuksia noin 7 000 euroa. Pienituloisimmalla viidenneksellä talletuksia oli noin 2000 euroa.
Myös työmarkkinoiden tilanne on kaksijakoinen, työllisyyden lasku on pysähtynyt, mutta työttömyys on edelleen korkealla. Työllisyyden arvioidaan paranevan talouskasvun vahvistuessa. Kun epävarmuus työttömyydestä vähenee ja kotitalouksilla on runsaasti kertyneitä säästöjä, edellytykset yksityisen kulutuksen selkeämmälle kasvulle paranevat.
Kuluttajien luottamus on ollut jo pitkään heikolla tasolla. Työttömyysepävarmuus on lähellä finanssikriisin aikaisia huippuja, ja kuluttajien usko Suomen talouteen on edelleen vaisua. Vaikka kotitalouksien arviot omasta taloudestaan ovat alkaneet hitaasti kohentua, kokonaiskuva pysyy yhä negatiivisena. Asunnonostoaikeet ovat olleet hyvin vähäisiä vuoden 2024 alusta lähtien (Kuvio 4). Vaikka korkotaso on laskenut, eivät kotitaloudet vieläkään ole uskaltautuneet suunnittelemaan ja toteuttamaan edes asunnon peruskorjauksia. Nämä ovat merkki kotitalouksien varovaisuudesta ja epävarmuudesta talouden suunnasta.
Kuvio 4. Kuluttajien asunnonostoaikomukset. Lähde: Tilastokeskus ja PTT.
Uusien asuntolainojen määrä on ollut kasvussa, mutta vauhti on vielä vaisua. Euromääräisesti uusien asuntolainojen määrä kasvoi viime vuonna 11 prosenttia. On hyvä huomata, että asuntohintojen lasku vaikuttaa myös lainamäärän kasvuun. Vuonna 2025 uusien nostettujen asuntolainojen keskimääräinen korko oli 2,87 prosenttia, kun vuonna 2024 se oli 3,99 prosenttia. Vuoden 2025 alussa kotitalouksien asuntolainakanta kääntyi pitkän laskun jälkeen nousuun. Käänteen takana oli ennen kaikkea sijoitusasuntolainojen kannan kasvu. Vuoden 2025 lopussa asuntolainakanta oli kuitenkin vain 0,1 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin.
Suomen Pankki ei tällä hetkellä näe merkkejä rahoitusvakauteen kohdistuvien riskien poikkeuksellisesta kasvusta (Suomen Pankki 2/2025). Kotitalouksien velkaantuneisuuteen ja asuntoluotonantoon liittyvät haavoittuvuudet ovat lieventyneet, sillä velkakanta ja korkomenot ovat pienentyneet suhteessa tuloihin, ja lainanotto on ollut poikkeuksellisen vähäistä.
Valmistuvien asuntojen määrä laskee edelleen
Valtion tukema asuntotuotanto on viime vuosina ollut keskeinen tekijä asuntorakentamisen ylläpitämisessä. Vuonna 2025 aloitettiin arviolta 10 200 kerrostaloasunnon rakennustyöt, joista lähes 80 prosenttia oli valtion tukemaa tuotantoa (Kuvio 5). Kerrostaloaloitusten määrä jäi noin 2 500 asuntoa edellisvuotta pienemmäksi, ja myös rakennuslupien määrä jatkoi laskuaan. Uusia asuntoja valmistui viime vuoden aikana noin 14 000, mikä on 4 000 asuntoa vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Kuvio 5. Kerrostaloasuntojen rakentaminen. Lähde: Tilastokeskus ja PTT.
Vuonna 2026 kerrostaloasuntojen aloitusten ennakoidaan vähenevän edelleen noin 10 000 asuntoon, ja valmistuvien asuntojen määrä supistuu samalle tasolle. Valtion tukeman asuntotuotannon voimakas pienentyminen heikentää asuntotarjontaa tulevina vuosina. Vuonna 2025 aloitettiin noin 8 000 tuettua asuntoa, vuonna 2026 arvioidaan aloitettavan enää noin 5 000 tuettua asuntoa ja vuonna 2027 vain noin 2 000. Asuntotuotannon käänne onkin yhä selvemmin riippuvainen vapaarahoitteisen tuotannon elpymisestä.
VTT arvioi Suomen vuosittaiseksi asuntotuotantotarpeeksi noin 31 000 asuntoa, sisältäen kaikki asumismuodot. Ennen rakentamisen romahtamista vuosina 2016–2022 rakennettiin vuosittain keskimäärin noin 10 200 asuntoa yli asuntuotantotarpeen, mikä tekee yhteensä reilu 71 000 asuntoa. Tällä hetkellä tavoitetasosta jäädään selvästi, sillä viime vuonna valmistui vain 18 900 asuntoa. Rakentamisen historiallisen matalan tason vuoksi asuntotarjonta supistuu merkittävästi kuluvan vuoden aikana. Samaan aikaan myynnissä olevan uudistuotannon määrä on kuitenkin pienentynyt hyvin hitaasti (Kuvio 6), mikä tarkoittaa, että ylitarjonta vaivaa markkinaa edelleen.
Kuvio 6. Myytävänä olevan uudistuotannon määrä pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa. Lähde: STH-Group ja PTT.
Asuntorakentamisen näkymät edelleen vaikeat
Elinkeinoelämän keskusliiton suhdannebarometrin mukaan rakentamisen toimialan näkymät ovat viime kuukausina hieman kirkastuneet, vaikka suhdannetilanne koetaankin yhä selvästi heikoksi. Parantuneet odotukset eivät kuitenkaan näy vielä myönnettyjen rakennuslupien määrässä, joka jatkaa laskusuunnassa. Heikko asuntohintakehitys pitää rakennusliikkeet varovaisina, mikä jarruttaa hankkeiden käynnistymistä. Nykytilanteessa onkin todennäköistä, että rakentamisen alavire jatkuu koko kuluvan vuoden, ja selkeämpi käänne parempaan on odotettavissa aikaisintaan ensi vuonna.
Rakennusalan konkurssien määrä kasvoi hieman vuonna 2025 vuoteen 2024 nähden. Vuonna 2025 yritysten määrällä mitattuna konkursseja laitettiin vireille hieman vajaa 770 ja vuonna 2024 hieman vajaa 750. Henkilötyövuosissa mitattuna konkurssien määrä laski hieman. Vuonna 2025 luku oli noin 3100 ja vuonna 2024 3900. Vuonna 2025 rakennusalan työllisyys kasvoi 2,9 prosenttia ja tehdyt työtunnit 5,2 prosenttia. Voidaankin olettaa, että rakentamisen toimialan tilanne muilla kuin asuntorakentamisen sektorilla on kehittynyt paremmin.
Rakentamisen kustannuskehitys on tasaantunut huippuvuosista (Kuvio 7). Viime vuonna rakennuskustannukset nousivat 0,9 prosenttia. Eniten kasvoivat työpanoksen hinta 1,9 prosenttia, tarvikepanosten hinnoissa on ollut maltillista kasvua 0,8 prosenttia, palveluiden hinnat sen sijaan ovat laskeneet 2,7 prosenttia.
Kuvio 7. Rakennuskustannusten kehitys. Lähde: Tilastokeskus ja PTT.
Asuntokysyntä kasvaa väestön kasvua heikommin
Useissa suurissa kaupungeissa väestönkasvu hidastui vuonna 2025 (Kuvio 8). Helsinki erottui kuitenkin joukosta. Kaupungin väkiluku kasvoi selvästi muita nopeammin, mikä selittyy erityisesti voimakkaasti lisääntyneellä maan sisäisellä muuttoliikkeellä. Espoossa väestönkasvua on tukenut ennen kaikkea luonnollinen väestönlisäys, joka on edelleen vahvaa. Luonnollinen väestönlisäys on positiivinen myös Helsingissä ja Vantaalla, vaikka Vantaalla kuntien välinen nettomuutto on kääntynyt negatiiviseksi. Nettomaahanmuutto puolestaan väheni kaikissa tarkastelluissa kaupungeissa, mikä heikensi kaupunkien kokonaisväestönkasvua vuoden aikana.
Helsingin väkiluku kasvoi vuonna 2025 lähes 12 000 henkilöllä, mikä oli selvästi suurin lisäys suurten kaupunkien joukossa. Espoossa väestö kasvoi noin 5 300 henkilöllä, ja kasvu jatkui edelleen vahvana. Vantaalla väestönkasvu hidastui noin 2 000 henkilöön, mikä oli selkeä pudotus aiemmista vuosista.
Turussa väestönkasvu tasaantui hieman ja oli noin 3 700 henkilöä. Tampereella kasvu hidastui 3 300 henkilöön, mihin vaikutti erityisesti maan sisäisen nettomuuton heikkeneminen. Oulussa väestö kasvoi lähes edellisvuoden tahtiin, yhteensä noin 1 400 henkilöllä. Lahdessa väkiluku kasvoi noin 550 henkilöllä ja Kuopiossa noin 960 henkilöllä. Jyväskylässä väestönkasvu puolittui edellisvuoteen verrattuna ja jäi noin 770 henkilöön.
Kuvio 8. Väestömuutokset kaupungeissa 2022–2025. Vuoden 2025 luku on ennakkotieto. Lähde: Tilastokeskus ja PTT.
Väestönkasvu lisää tyypillisesti asuntokysyntää, mutta kasvun väestörakenne ratkaisee sen, kuinka voimakkaasti asuntokysyntä todellisuudessa reagoi. Luonnollinen väestönkasvu syntyvyyden kautta ei välttämättä lisää asuntojen kokonaiskysyntää, vaikka se voikin muuttaa asuntotarpeita esimerkiksi suurempiin asuntoihin. Vastaavasti luonnollisen väestönkasvun ollessa negatiivinen asuntotarjonta voi kasvaa, jos kuolleisuus kohdistuu erityisesti vanhempiin ikäluokkiin, joilta vapautuu asuntoja markkinoille.
Maahanmuutto puolestaan luo pääsääntöisesti uutta asuntokysyntää, mutta vaikutuksen voimakkuuteen vaikuttaa maahantulon syy. Tällä hetkellä runsas kolmannes ensimmäisistä oleskelulupahakemuksista perustuu perhesyihin, jolloin perheenjäsenet muuttavat jo Suomessa asuvan perheenjäsenen asuntoon eivätkä lisää markkinoiden kokonaiskysyntää. Lisäksi maahanmuuttajat asuvat tyypillisesti vuokra-asunnoissa, joten maahanmuuton vaikutus suuntautuu ensisijaisesti vuokra-asuntomarkkinoille (PTT, 2024).
Maan sisäisen muuttoliikkeen vaikutus on kaksijakoinen, se lisää kysyntää muuttovoittoalueilla ja vähentää sitä muuttotappioalueilla. Tyypillisesti maan sisäinen muuttoliike on seurausta suomalaistaustausten muutoista, ja muuttoliike kohdistuu sekä omistus- että vuokra-asuntomarkkinoille. Viime vuosina maan sisäisen muuttoliikkeen rakenteessa on kuitenkin tapahtunut selkeä muutos. Tilastokeskuksen mukaan ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten osuus kaikista maan sisäisistä muutoista on noussut 9,8 prosentista 17,4 prosenttiin vuosina 2020–2024. Helsingin kaupungin tilastotietojen mukaan vuoden 2024 Helsingin maan sisäisestä nettomuutosta kotimaisia kieliä puhuvia oli 1 972 ja ulkomaisia kieliä puhuvia 1 341. Espoossa vastaavat luvut olivat 205 ja 1 769, ja Vantaalla −1 679 ja 1 256. Espoossa ja Vantaalla maan sisäinen nettomuutto oli siis lähes täysin ulkomaisia kieliä puhuvien varassa. Tämä kehitys lisää lähtökohtaisesti ennen kaikkea vuokra-asuntojen kysyntää kasvukeskuksissa.
Väestönkasvu ei näin ollen kanavoidu suoraviivaisesti asuntokysynnän kasvuun. Asuntokuntien määrä ei olekaan kasvanut samassa suhteessa väestön kasvun kanssa. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2025 kolmannen kvartaalin loppuun mennessä asuntokuntien määrä kasvoi Espoossa 820:lla, Helsingissä 1 150:llä, Jyväskylässä 770:llä, Kuopiossa 670:llä, Lahdessa 230:llä, Oulussa 770:llä, Tampereella 1 200:lla, Turussa 1 600:lla ja Vantaalla vain 95:llä. Vaikka luvut kattavat vasta kolme vuosineljännestä, ne ovat selvästi pienempiä kuin vastaavat väestönkasvut, mikä osoittaa, ettei väestön kasvu ole viime vuosina muuntunut yhtä voimakkaasti asumisen kysynnäksi.
Kotitalouksien epävarmuus jarruttaa vielä asuntohintojen nousua
Vanhojen kerrostaloasuntojen hintojen lasku jatkui viime vuonna kaikissa ennustekaupungeissa (Kuvio 9). Pääkaupunkiseudulla markkinatilanne oli pitkään muuta maata heikompi, mutta viime vuonna ero kaventui, kun hinnat laskivat sekä pääkaupunkiseudulla että muualla Suomessa lähes yhtä paljon. Vantaalla hintojen pudotus on ollut selvästi jyrkempi kuin muissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa.
Turku ja Tampere sinnittelivät pitkään asuntomarkkinoiden laskussa, mutta myös näissä kaupungeissa hintaheilahtelut kasvoivat viime vuonna. Kuukausitasolla hintakehitys onkin ollut poikkeuksellisen ailahtelevaa. Jopa Helsingissä, jossa hintojen vaihtelu on perinteisesti vähäisempää, on esiintynyt merkittäviä kuukausittaisia heilahteluita. Tämä lisää markkinoiden epävarmuutta ja vaikeuttaa hintaennusteiden tekemistä. Ennustetyötä vaikeuttaa lisäksi asuntojen hintatilastojen julkaisemisen viivästyminen, minkä vuoksi ennustetta laadittaessa edellisen vuoden tarkkoja hintakehityslukuja ei ollut vielä saatavilla.
Kuvio 9. Vanhojen kerrostaloasuntojen hintakehitys suurimmissa kaupungeissa vuosina 2017–2025. Lähde: Tilastokeskus ja PTT.
Alueellisten asuntohintojen kehitykseen vaikuttavat tyypillisesti ennen kaikkea käytettävissä olevien nimellisten rahatulojen kehitys sekä korkotason muutokset. Nämä tekijät tukevat tällä hetkellä asuntomarkkinoiden asteittaista vakautumista, mutta kotitalouksien epävarmuudesta on muodostunut tehokas jarru asuntokaupan palautumiselle. Lisäksi vaikka valmistuvien kerrostaloasuntojen määrä on pienentynyt merkittävästi, tarjontaa on tänä vuonna edelleen runsaasti. Myös asuntosijoittajien paluu markkinoille on toistaiseksi vaisua, mikä sekin osaltaan rajoittaa hintojen nousupaineita. Tämän vuoksi vanhojen kerrostaloasuntojen hintojen odotetaan pysyvän heikkona vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Loppuvuotta kohti hintojen ennakoidaan kuitenkin kääntyvän varovaiseen nousuun. Vaikka hintojen ennakoidaan päätyvän kasvu-uralle, jää tämän vuoden keskimääräinen hintataso yhden prosentin alle viime vuoden tason (Taulukko 2).
| Taulukko 2. Alueelliset vanhojen kerrostaloasuntojen hintaennusteet vuodelle 2026 | ||
|---|---|---|
| 2025e, % | 2026e, % | |
| Koko maa | -2,3 | -1,0 |
| Helsinki | -2,0 | -1,4 |
| Espoo-Kauniainen | -2,5 | -1,5 |
| Vantaa | -4,6 | -2,8 |
| Turku | -3,1 | -0,8 |
| Tampere | -1,7 | -0,5 |
| Lahti | -1,3 | -0,7 |
| Kuopio | -4,5 | -0,6 |
| Jyväskylä | -0,9 | -1,4 |
| Oulu | -1,9 | 1,0 |
Pääkaupunkiseudulla vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat laskevat enemmän kuin maassa keskimäärin. Helsingissä ja Espoossa hinnat laskevat lähes samaa vauhtia, kun taas Vantaalla hinnat laskevat vuositasolla edelleen selvästi jyrkemmin. Myös Vantaalla hintojen arvioidaan kuitenkin taittuvan varovaiseen nousuun vuoden loppupuolella, kun markkinatilanne vähitellen vakautuu. Pääkaupunkiseudun suuressa osin maahanmuuttajista koostuva väestönkasvu lisää suhteellisesti muuta maata enemmän vuokra-asuntojen kysyntää, mikä rajoittaa omistusasuntojen kysynnän kasvua ja toisaalta hillitsee hintojen nousua. Lisäksi asuntotarjonnan odotetaan pysyvän erityisesti pääkaupunkiseudulla tänä vuonna runsaana, mikä osaltaan rajoittaa hintojen palautumista.
Turussa asuntohintojen vaihtelut ovat olleet viime vuosina selvästi suurempia kuin Tampereella. Väestönkasvu tukee kummankin kaupungin asuntokysyntää ja luo pohjaa hintojen maltilliselle nousulle jatkossa, mutta kokonaiskuva seuraa edelleen kuitenkin pitkälti koko maan yleistä kehitystä.
Oulussa vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat ovat laskeneet vähemmän kuin Suomessa keskimäärin, ja loppuvuoden 2025 vahva hintakehitys nostaa ennusteen tälle vuodelle lievästi positiiviseksi. Oulussa myös tarjonnan väheneminen tukee hintoja ja vahvistaa markkinoiden tasapainoa. Kuopiossa asuntojen hinnat kokivat voimakkaan pudotuksen viime vuoden alussa, mutta ovat sen jälkeen pysyneet melko vakaina. Jyväskylässä hintakehitys on ollut laskeva jo useamman vuoden ajan. Laskun ennakoidaan tasaantuvan, mutta käännös kasvuun jää vielä vaisuksi. Lahdessa hintojen lasku taittui jo vuoden 2023 loppupuolella, ja markkina on sittemmin vakautunut. Hintojen odotetaan kääntyvän kasvuun, kun talousnäkymät vähitellen kirkastuvat ja kysyntä vahvistuu.
Kuvio 10 havainnollistaa, että asuntojen hintakehitys suhteessa omistusasunnossa asuvien kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin on jatkanut laskuaan. Tämä tarkoittaa, että tulotasoihin suhteutettuna asunnot ovat tällä hetkellä poikkeuksellisen edullisia. Helsingissä tuloihin suhteutettu neliöhinta on laskenut 11 vuoden aikana noin 10 prosentista 8 prosenttiin, mikä on selkeä osoitus hintojen maltillistumisesta suhteessa kotitalouksien tulokehitykseen.
Lahdessa asunnot ovat tuloihin nähden edullisimpia tarkastelluista kaupungeista. Suurimmat suhteelliset hintojen laskut onkin nähty juuri Helsingissä ja Lahdessa. Vähiten asuntojen suhteelliset hinnat ovat alentuneet Oulussa, missä hintakehitys ja tulokehitys ovat kulkeneet lähempänä toisiaan.
Kuvio 10. Vanhojen kerrostaloasuntojen neliöhinnan suhde omistusasunnossa asuvien kotitalouksien käytettävissä olevaan mediaanituloon suurimmissa kaupungeissa. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot on ennustettu vuosille 2025 ja 2026. Tuloennuste on sama kaikille kaupungeille. Lähde: Tilastokeskus ja PTT.
Omakotitalojen hinnat ovat laskeneet edelleen
Vanhojen omakotitalojen hintojen lasku kiihtyi jälleen viime vuonna (kuvio 11). Koko maan tasolla hinnat alenivat arviolta 7,5 prosenttia vuoden aikana. Pääkaupunkiseudulla hinnat pitivät pintansa alkuvuonna hieman paremmin kuin muualla Suomessa keskimäärin, mutta kolmannella neljänneksellä laskua kertyi jo lähes 11 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Myös muualla Suomessa hintojen lasku kiihtyi kolmannella neljänneksellä, ollen reilut yhdeksän prosenttia.
Arvioiden mukaan voimakkain hintojen lasku nähtiin Itä-Suomessa, jossa vanhojen omakotitalojen hinnat laskivat noin 12 prosenttia viime vuonna. Pohjois-Suomessa kehitys oli selvästi maltillisempaa, ja hinnat laskivat arviolta noin 5 prosenttia.
Kuvio 11. Omakotitalojen hintojen kehitys 2017–2025Q3. Lähde: Tilastokeskus ja PTT.
Runsas tarjonta heikentää vapaarahoitteisten vuokrien kehitystä
Vapaarahoitteiset vuokrat nousivat viime vuonna keskimäärin 0,2 prosenttia ja vuoden viimeisellä neljänneksellä vuokrat kääntyivät laskuun kaikissa ennustekaupungeissa. Pääkaupunkiseudulla kehitys oli edelleen muuta maata heikompaa. Vuokrat laskivat siellä 0,5 prosenttia, kun muualla Suomessa vuokrat nousivat keskimäärin 0,6 prosenttia. Vuokrakehityksessä ei havaittu merkittäviä eroja asunnon koon suhteen sen enempää pääkaupunkiseudulla kuin muuallakaan Suomessa.
Vuokrasopimusten korotukset sidotaan usein elinkustannusindeksiin, joten indeksin kehitys antaa hyvän viitteellisen kuvan vanhojen vapaarahoitteisten vuokrasopimusten korotuspaineista. Viime vuonna elinkustannusindeksi nousi vain 0,3 prosenttia, mikä hillitsi merkittävästi vanhojen vuokrasopimusten korotustarpeita. Uusien vuokrasopimusten vuokrataso määräytyy sen sijaan markkinaehtoisesti kysynnän ja tarjonnan perusteella. Tästä syystä vuokramarkkinoiden kireys, tai sen puute, näkyy ensin juuri uusien sopimusten hinnoissa. Viime aikoina onkin havaittu, että uusien vuokrasopimusten vuokrat ovat selvästi alempia kuin vastaavanlaisten asuntojen vanhoissa sopimuksissa. Tämä on voinut aiheuttaa lisää liikehdintää vuokramarkkinoilla, mutta se ei varsinaisesti kasvata vuokra-asuntokysyntää. Toisaalta asumistuen leikkaukset ovat saattaneet muuttaa vuokra-asuntokysynnän rakennetta, sillä ne voivat ohjata pienituloisia kotitalouksia edullisempiin vuokra-asuntoihin tai hillitä muuttohalukkuutta.
Tänä vuonna väestönkasvun, erityisesti maahanmuuton ja maahanmuuttajien lisääntyneen maan sisäisen muuttoliikkeen, arvioidaan vahvistavan vuokra-asuntojen kysyntää suurissa kaupungeissa. Markkinoilla on kuitenkin yhä runsaasti tarjontaa, mikä hillitsee vuokrien nousupaineita. Tilastokeskuksen Oikotieltä keräämien vuokrailmoitusten määrä ei enää kasvanut viime vuonna, mutta selkeää käännettä laskuunkaan ei ole vielä nähty. Alkuvuoden vuokrakehityksen odotetaan pysyvän vaimeana, mutta loppuvuotta kohti vuokrien ennakoidaan kääntyvän uudelleen maltilliseen nousuun. Aivan kuin asuntohintojenkin osalta jää vuosikeskiarvo kuitenkin viime vuotta heikommaksi.
Vapaarahoitteisten vuokrien ennakoidaan laskevan tänä vuonna keskimäärin 0,5 prosenttia. Vuokrakehityksen ennakoidaan olevan melko saman suuntaista kaikissa ennustekaupungeissa (Taulukko 3). Espoossa ja Vantaalla vapaarahoitteiset vuokrat kääntyivät laskuun jo vuoden 2024 lopulla, kun taas muualla Suomessa merkittävämpi lasku nähtiin vasta viime vuoden loppupuolella. Markkinoilla on kuitenkin yhä runsaasti tarjontaa, mikä hillitsee vuokrien nousupaineita.
| Taulukko 3. Vapaarahoitteisten vuokrasopimusten alueellinen ennuste vuodelle 2026 | ||
|---|---|---|
| 2025, % | 2026e, % | |
| Koko maa | 0,2 | -0,5 |
| Helsinki | -0,4 | -0,6 |
| Espoo-Kauniainen | -0,5 | -0,4 |
| Vantaa | -1,0 | -0,5 |
| Turku | 0,3 | -0,7 |
| Tampere | 0,9 | -0,4 |
| Lahti | 0,3 | -0,3 |
| Kuopio | 0,1 | -0,8 |
| Jyväskylä | 0,3 | -1,0 |
| Oulu | 0,8 | -0,9 |
Kaikissa ennustekaupungeissa vuokramarkkinoiden kehitys on tällä hetkellä riippuvainen yleisen taloustilanteen piristymisestä. Talouskasvun vahvistuminen, työllisyystilanteen kohentuminen ja kuluttajien luottamuksen palautuminen ovat keskeisiä edellytyksiä vuokramarkkinoidenkin vakaammalle nousu-uralle.
Kuvio 12 osoittaa, että vuokralla asuvien kotitalouksien maksamien vuokrien suhde heidän käytettävissä oleviin tuloihinsa jatkaa laskuaan myös vuonna 2026. Vuokrien osuus tuloista on edelleen korkein Helsingissä ja toiseksi korkein Jyväskylässä. Esimerkiksi 50 neliön asunnon vuokra vie Helsingissä tänä vuonna noin 46 prosenttia vuokralla asuvien kotitalouksien mediaanituloista, kun Lahdessa osuus on noin 36 prosenttia. 11 vuoden tarkastelujaksolla vuokrien suhde tuloihin on alentunut selvästi eniten Lahdessa, mikä kertoo vuokrien nousseen hitaammin kuin kotitalouksien käytettävissä olevat tulot.
Kuvio 12. Vanhan kerrostaloasunnon neliövuokran suhde vuokralla asuvien kotitalouksien käytettävissä oleviin mediaanituloihin suurimmissa kaupungeissa. Vertailu asuntona on käytetty 50 neliöistä kerrostaloasuntoa. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot on ennustettu vuosille 2025 ja 2026. Tuloennuste on sama kaikille kaupungeille. Lähde: Tilastokeskus ja PTT.
Omistusasumisen edullisuus suhteessa vuokraan pysähtyy
Omistusasumisen hinnan lasku suhteessa vuokraan pysähtyy tänä vuonna (Kuvio 13), mikä johtuu ennen kaikkea omistusasumisen hintojen tasaantumisesta, mikä puolestaan johtuu korkokehityksen vakiintumisesta. Helsingissä omistusasumisen ja vuokra-asumisen välinen hintasuhde on jo lähes 100 prosenttia, eli omistusasumisen kokonaiskustannukset ovat lähes samalla tasolla kuin vastaavan vuokra-asunnon kustannukset.
Muualla suurissa kaupungeissa omistusasumisen kustannustaso on edelleen selvästi vuokra-asumista matalampi. Vuonna 2026 omistusasumisen hinta on näillä alueilla arviolta noin 60–80 prosenttia vastaavan vuokra-asunnon hintatasosta, mikä tekee omistusasumisesta suhteellisesti edullisemman vaihtoehdon kuin Helsingissä.
Kuvio 13. Omistusasumisen hinta suhteessa vuokraan. Omistusasumisen kustannukset on laskettu pääomakustannuksina, jotka on määritelty verovähennyksillä korjattuina (ennen vuotta 2023) korkokustannuksina asuntoneliötä kohti, mihin on lisätty asunnon hoitokulut (yhtiövastike). Vuokra-asumisen kustannuksina on käytetty vapaarahoitteisen kerrostaloasunnon neliövuokraa. Lähde: Tilastokeskus ja PTT.
Ara-vuokrien nousu maltillistuu
Ara-vuokrat nousivat viime vuonna koko maassa keskimäärin 3,4 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla kasvutahti oli jonkin verran nopeampi, noin 3,9 prosenttia, kun taas muualla Suomessa vuokrat nousivat keskimäärin noin 3 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla vuokrien nousu oli varsin yhdenmukaista eri asuntokokoluokkien välillä. Muualla Suomessa yksiöiden vuokrat nousivat hieman muita asuntoja enemmän.
Ara-tuotannon aloitusmäärät olivat viime vuonna selvästi edellisvuotta matalammat. Uusia ara-asuntoja aloitettiin yhteensä noin 7 700, mikä on noin 800 asuntoa vähemmän kuin vuotta aiemmin. Suurin osa laskusta kohdistui erityisryhmille suunnattuihin vuokra-asuntoihin sekä pitkän korkotuen tuotantoon. Sen sijaan asumisoikeusasuntojen rakentaminen kasvoi hieman. Myös ara-tuotannon alueellisessa jakaumassa tapahtui muutoksia. Pääkaupunkiseudulla tuettu tuotanto väheni 430 asunnolla, kun taas Helsingin muilla MAL-alueilla sekä Turun ja Tampereen MAL-alueilla aloitettujen asuntojen määrä kasvoi yhteensä 820 asunnolla. Tänä vuonna ara-tuotannon ennakoidaan laskevan noin 5 000 asuntoon ja ensi vuonna 2 000 asuntoon.
Ara-asuntojen vuokrat määritellään omakustannusperiaatteella taloyhtiökohtaisesti. Tasausjärjestelmä mahdollistaa kuitenkin sen, että saman vuokrataloyhteisön eri taloyhtiöiden vuokria voidaan tasata tietyin ehdoin, mikä tasoittaa vuokratasoa vuokra-asuntotarjoajan kohteiden välillä. Omakustannusvuokrien muodostumiseen vaikuttavat ennen kaikkea rakennusten ylläpitokustannukset ja korkomenot. Tämän vuoksi ara-vuokrien kehitystä voidaan ennakoida pitkälti edellisen vuoden kiinteistönpidon kustannuskehityksen perusteella. Vuonna 2025 asuinkerrostalojen ylläpitokustannukset nousivat noin 2 prosenttia, mikä heijastuu kuluvan vuoden vuokrankorotuksiin.
Ara-yhtiöt ilmoittavat tyypillisesti seuraavan vuoden vuokrankorotuksista loppuvuoden aikana, jolloin tuleva vuokrakehitys perustuu mahdollisimman ajantasaiseen kustannustietoon. Nämä vuokrat antavat suuntaa kunkin kaupungin ara-vuokrien kehityksestä. Ennusteiden perusteella ara-vuokrien korotukset maltillistuvat tänä vuonna huomattavasti, mutta ovat edelleen suurempia kuin vapaarahoitteisten vuokrien (Taulukko 4). Erityisesti Helsingissä ja Espoossa ara-vuokrien nousuvauhti laantuu huomattavasti. Lahdessa joillakin ara-yhtiöillä on edelleen hinnanlaskupaineita, minkä vuoksi keskimääräinen vuokrien korotus jää pieneksi.
| Taulukko 4. ARA-vuokrien alueellinen ennuste vuodelle 2026 | 2025, % | 2026e, % | Ara-vapaarahoitteinen vuokrasuhde 2025 |
|---|---|---|---|
| Koko maa | 3,4 | 1,3 | 0,79 |
| Helsinki | 4,3 | 1,5 | 0,68 |
| Espoo-Kauniainen | 4,2 | 1,0 | 0,78 |
| Vantaa | 2,0 | 1,8 | 0,79 |
| Turku | 5,0 | 1,5 | 0,80 |
| Tampere | 3,2 | 1,5 | 0,82 |
| Lahti | 0,4 | 0,2 | 0,92 |
| Kuopio | 1,9 | 0,8 | 0,84 |
| Jyväskylä | 3,1 | 1,2 | 0,84 |
| Oulu | 3,1 | 1,6 | 0,83 |
Ara-vuokrien edullisuus suhteessa vapaarahoitteisiin vuokriin heikkeni edelleen viime vuonna. Suurin suhteellinen hintaetu säilyi pääkaupunkiseudulla, jossa ara-vuokrat ovat keskimäärin selvästi markkinavuokria alhaisemmat (Taulukko 4). Myös muissa suurissa kaupungeissa ara-vuokrat ovat yhä huomattavasti vapaarahoitteisia vuokria edullisempia, joskin alueelliset erot ovat merkittäviä. Lahdessa ara-vuokrat ovat lähimpänä markkinavuokrien tasoa, mikä voi heikentää tuettujen vuokra-asuntojen kysyntää, jos hintaetu jää liian pieneksi suhteessa vapaarahoitteisiin vaihtoehtoihin. Tyypillisesti ara-vuokrien suhteellinen edullisuus pienenee asunnon koon kasvaessa, eli suurissa asunnoissa ero markkinavuokriin on pienempi kuin pienissä asunnoissa.
Lähteet
PTT 2024. Erikoisteema: Alueellinen asuntomarkkinaennuste 2024. https://www.ptt.fi/ennusteet/erikoisteema-alueellinen-asuntomarkkinaennuste-2024/
Suomen Pankki 2025. Makrovakausraportti 2/2025.
