- Blogit
- Ilmasto
Tutkimuskirjallisuudessa ekologisen kompensaation velvoittavuus on noussut näkyvästi esille. Tarkastelu kohdistuu ennen kaikkea siihen, pitäisikö toiminnanharjoittajien olla lain nojalla velvollisia hyvittämään luonnon monimuotoisuudelle aiheuttamansa vahinko vai riittääkö vapaaehtoinen osallistuminen. Aihe liittyy myös taloudellisiin tekijöihin, sillä rajallisten resurssien tilanteessa on epäselvää, kuinka laajasti toimijat ovat halukkaita panostamaan vapaaehtoisiin toimiin, etenkin kun hyvitystoimenpiteiden kustannukset ovat korkeat.
Suomen luonnonsuojelulain uudistuksen yhteydessä velvoittava malli ei saanut riittävää poliittista tukea, minkä vuoksi ekologinen kompensaatio jäi vapaaehtoiseksi. Tämä tarkoittaa, että kompensaation toteutuminen riippuu toiminnanharjoittajien omista päätöksistä. Mallia on kritisoitu siitä, että ilman laajaa vapaaehtoista osallistumista haittojen korjaamisen kustannukset voivat osittain siirtyä veronmaksajien kannettavaksi.
Ekologinen kompensaatio on taloudellinen ohjauskeino, jota tulisi soveltaa sen jälkeen, kun haittojen välttämisen, minimoimisen ja lieventämisen mahdollisuudet on hyödynnetty. Sen tavoitteena on sisällyttää luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat haitat hankkeen kustannuksiin ja siten kannustaa toimijoita vähentämään negatiivisia vaikutuksia ympäristöön.
Kansainvälisesti on olemassa velvoittavia esimerkkejä. Englannin Biodiversity Net Gain (BNG) -mallissa toimijoilta edellytetään, että haittojen kompensointi ylittää aiheutetun vahingon vähintään 10 prosentilla. Malli pyrkii parantamaan luonnon monimuotoisuutta ja luomaan uusia ansaintamahdollisuuksia maanomistajille.
Toimijoiden ympäristövastuullista toimintaa ohjaavia ajureita voidaan tarkastella monella tavalla. Vapaaehtoisessa mallissa kompensointi lisää kustannuksia, mikä voi vaikuttaa kilpailuasemaan. Toisaalta monet toimijat ovat jo kehittäneet omia biodiversiteettistrategioitaan, ja aktiivinen osallistuminen voi tarjota maine- ja kilpailuetuja. Myös lakisääteisen mallin puitteissa toimijat voivat toimia vaatimustasoa kunnianhimoisemmin ja näin luoda kilpailuetua.
Velvoittavuus herättää myös oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Suurilla toimijoilla on usein paremmat resurssit kompensaation toteuttamiseen kuin pienillä. Lisäksi on esitetty kriittisiä näkemyksiä siitä, että kompensaatio ei ole kaikissa tapauksissa turvannut kokonaisheikentymättömyyttä ja saattaa osaltaan oikeuttaa luonnon heikentämistä.
Tutkimus kuitenkin osoittaa, että luonnon monimuotoisuus on jatkanut vähenemistään, Suomi on sitoutunut kansainvälisiin biodiversiteettitavoitteisiin, ja tieteellisessä keskustelussa on tuotu esiin, että haittojen aiheuttajien tulisi kantaa suurempi vastuu saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti. Velvoittavan ekologisen kompensaation on arvioitu tukevan myös luonnonarvo- ja kompensaatiomarkkinoiden syntyä, sillä varmistettu kysyntä voisi madaltaa maanomistajien kynnystä ryhtyä tuottamaan luontoarvoja etukäteen. Tämä helpottaisi myös haittojen aiheuttajia, sillä nykyisin haasteena on sopivien kohteiden löytäminen. Samalla toimivien markkinoiden syntyminen voisi vähentää julkisen rahoituksen tarvetta luonnonsuojelussa.
Vaikka ekologinen kompensaatio ei yksin riitä pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä, sen velvoittava käyttö voisi toimia yhtenä keinona haittojen hallinnassa luontojalanjäljen pienentämisen ja muiden luontotekojen rinnalla. Velvoittavuus merkitsisi sitä, että hankkeiden ympäristövaikutukset huomioitaisiin kustannuksissa, mikä ohjaisi toimijoita noudattamaan lieventämishierarkiaa johdonmukaisemmin ja edistäisi siten kestävämpiä ratkaisuja. Velvoittavan ekologisen kompensaation soveltaminen voisi rajautua tietynlaisiin maankäyttöhankkeisiin, kuten merkittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttaviin projekteihin, tai kohdistua valikoituihin luonnonarvoihin. Vapaaehtoista mallia voitaisiin puolestaan hyödyntää edelleen muiden luonnonarvojen turvaamisessa.
Lähteet:
Kangas & Ollikainen. 2023. Behavioural and Welfare Analysis of an Intermediary in Biodiversity Ofset Markets. https://doi.org/10.1007/s10640-022-00751-5
Kotiaho, J. S., Bäck, J., Herzon, I., Häyrynen, S., Jokimäki, J., Kallio, K. P., Kulmala, L., Laine, I., Lehikoinen, A., Nieminen, T.M., Oksanen, E., Onkila, T., Pappila, M., Silfverberg, O., Sinkkonen, A., Sääksjärvi, I. ja Kangas, J. 2023. Suomen luonnon tila ja tulevaisuus – toimenpidekuilun analyysi ja ratkaisuja luontokadon pysäyttämiseksi. Suomen Luontopaneelin julkaisuja 4A/2023. Suomen luonnon tila ja tulevaisuus – toimenpidekuilun analyysi ja ratkaisuja luontokadon pysäyttämiseksi
Kujala, H., Pappila, M., Leskinen, P., Tuomisaari, J., Jalkanen, J., Salokannel, V., Nieminen, E., Moilanen, A., Halme, P., Aulake, M., Pykäläinen, E., Mustajärvi, L., Oinonen, I., Kotilainen, J. ja Kotiaho, J. 2024. Ekologinen kompensaatio Suomessa: analyysi sääntelyn vahvuuksista, heikkouksista ja kehitysmahdollisuuksista. https://aluejaymparisto.journal.fi/article/view/141917/93045
Pekkonen, M., Lumiaro, R., Pappila, M., Varumo, L., Vuori, K-M., Koivikko, R., Koljonen, S., Pihlanen, S., Ahola, A. ja Salo, P. (2025) Ekologinen kompensaatio Suomessa. Kokeilut ja käytäntöjen kehittäminen luonnonsuojelulain uudistuksen yhteydessä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4
Swinfield, T., Shrikanth, S., Bull, J.W. et al. 2024. Nature-based credit markets at a crossroads. Nat Sustain 7, 1217–1220 https://doi.org/10.1038/s41893-024-01403-w
Valtioneuvosto. 2024. EU’s Nature Restoration Regulation supported by Member States – Regulation into force in July–August. Finnish Government. https://valtioneuvosto.fi/en/-/1410903/eu-s-nature-restoration-regulation-supported-by-member-states-regulation-into-force-in-july-august
Valtioneuvosto. 2025. Soveltamisopas viitoittamaan vapaaehtoista ekologista kompensaatiota https://valtioneuvosto.fi/-/1410903/soveltamisopas-viitoittamaan-vapaaehtoista-ekologista-kompensaatiota
Vähä-Piikkiö, 2021. Ekologinen kompensaatio. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/21_09_22_Tyopapereita_2_Vaha_Piikkio.pdf
Wunder, Sven & Fraccaroli, Cecilia & Bull, Joseph & Dutta, Trishna & Eyres, Alison & Evans, Megan & Thorsen, Bo & Jones, Julia & Maron, Martine & Muys, Bart & Pacheco, Andrea & Olesen, Asger & Swinfield, Thomas & Tegegne, Yitagesu & White, Thomas & Zhang, Han & Ermgassen, Sophus. 2024. Biodiversity credits: learning lessons from other approaches to incentivize conservation. DOI:10.31219/osf.io/qgwfc
