- Blogit
- Kansantalous
Kirjoittaja on PTT:n ekonomisti.
Uutiset työttömyyden kehityksestä ovat olleet positiivisia. Tilastokeskuksen työvoimatutkimukseen perustuva työttömyysaste oli syyskuussa 1.7 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vuotta aiemmin. Myös Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) tilastoimien pitkäaikaistyöttömien työnhakijoiden määrä oli laskenut voimakkaasti, noin 28 000 henkilöllä viime vuoden syyskuusta.
Aurinkoisten lukemien joukossa on kuitenkin yksi erikoinen poikkeama, joka löytyy Kelan työttömyysturvatilastoja tarkastelemalla. Peruspäivärahaa ja ansiopäivärahaa saavien määrien osalta nämä tilastot toistavat hyvää viestiä – molemmat ovat laskeneet noin 11 % vuodesta 2016.
Mutta samalla aikavälillä työmarkkinatuen saajien määrä onkin kasvanut 1 %:lla. Heitä oli viime vuonna noin 309 000. Vaikka työmarkkinatuen saajien määrä on tämän vuoden aikana laskenut alle viime vuoden lukemien, lasku on ollut hitaampaa kuin muita työttömyysetuuksia saavien kohdalla.
Keitä nämä ihmiset ovat? Työmarkkinatukea voi saada, jos työhistoriaa on hyvin vähän, tai ansio- tai peruspäivärahan enimmäiskesto on täyttynyt. Monet työmarkkinatukea saavat työttömät näkyvät siis TEM:n tilastoissa nuorina työnhakijoina tai pitkäaikaistyöttöminä.
Mutta tilastot yllättävät taas: alle 25-vuotiaita työttömiä ja pitkäaikaistyöttömiä oli syyskuussa noin 32 000 vähemmän kuin vuosi sitten, mutta työmarkkinatuen saajia oli vain noin 10 000 vähemmän. Tämä ero tuskin enää selittyy sillä, että TEM:n tilastot ovat tihentyneiden haastattelujen myötä puhdistuneet ns. haamutyöttömistä.
Toisaalta Kelan tilastot näyttävät, että aiempaa suurempi osa työmarkkinatuen saajista saa korvausta työllistymistä edistäviin palveluihin osallistumisesta. Koulutukset, valmennukset ja työkokeilut voivat parantaa työllistymisen mahdollisuuksia, joten ainakin osa heistä siirtynee tulevaisuudessa työllisten joukkoon. Aktiivisuutta ja potentiaalia tässä joukossa näyttäisi siis olevan, joten paljon puhuttu työttömyyden ”kova ydin” ei sekään yksin selitä työmarkkinatuen saajien hidasta laskua.
Lähitulevaisuuden työttömyyskehityksen ja aktivointitoimenpiteiden kehittämisen kannalta pitäisi saada tietää, mistä näissä tilastollisissa erikoisuuksissa on oikein kyse – ja ketkä ovat se ”kova ydin”, ja ketkä heistä voivat työllistyä? Liikkeelle päästäisiin yksilötason tilastojen perusteellisella tarkastelulla.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 29.10.
