- Blogit
Luontoarvopankit tai habitaattipankit ovat markkinalähtöinen keino pysäyttää elinympäristöjen häviämisestä johtuvaa luonnon monimuotoisuuden vähenemistä.
Esimerkiksi Saksassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa maanomistajat voivat tarjota alueitaan luontoarvopankeiksi. Luontoarvopankkialuetta hoidetaan siten, että sen luontoarvot säilyvät ja kehittyvät.
Luontoarvopankeista myydään osuuksia niille elinkeinonharjoittajille ja toimijoille, joiden toiminta heikentää tai hävittää elinympäristöjä muualla, esimerkiksi suurten infrahankkeiden yhteydessä.
Osuuksien ostolla korvataan toiminnan aiheuttama luontoarvojen heikentyminen tai häviäminen, ja näin vältetään elinympäristöjen häviämisen lisääntyminen. Pyrkimystä siihen, että ihmistoiminta ei tuottaisi luontoarvojen nettohäviämistä, voidaan toteuttaa myös vapaaehtoisesti. Esimerkkejä siitä, että yritys panostaa tiettyjen lajien elinympäristöjen säilymiseen, löytyy Suomestakin.
Metsänomistajalle luontoarvopankit lisäävät mahdollisuuksia hyötyä metsissä olevista luontoarvoista ja valita omaa tuotantosuuntaa.
Luontoarvojen hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Menetettyjä elinympäristöjä voidaan korvata samanlaisella tai harvinaisemmalla elinympäristöllä. Esimerkiksi metsäisen elinympäristön muuttuminen yhdellä alueella voidaan korvata hoitamalla metsää toisella alueella monimuotoisuutta turvaavalla tavalla, tai vaihtoehtoisesti perustamalla uusia niittyjä tai kunnostamalla vanhoja niittyjä tai paahdeympäristöjä. Mitä harvinaisempi elinympäristö, sitä korkeampi hinta.
Luontoarvopankit ja muut kompensaatiotavat sovittavat yhteen talouskasvu- ja suojelutavoitteita ja tukevat maankäytön suunnittelua. Luontoarvopankeiksi sopivat alueet, joissa on mahdollisuuksia kehittyä luontoarvojen kannalta tärkeiksi alueiksi tai joilla jo olevia luontoarvoja voidaan edelleen kehittää ja säilyttää. Suositeltavaa on, että pankeista voidaan myydä osuuksia (ja heikentää elinympäristöjä toisaalla) sitten, kun alueen luontoarvojen kehittyminen on hyvässä vaiheessa.
Näin ollen joissain tapauksissa luontoarvopankista voitaisiin myöntää lainaa. Ja kuten Olli Ojala (HS Vieraskynä 26.5.) kirjoitti, maanomistajat voisivat ”säästää” kasvattamalla metsänsä tai niittynsä luontoarvoja esimerkiksi lisäämällä kuolleen puun määrää tai laiduntamalla niittyä monimuotoisuutta turvaavalla tavalla.
Luontoarvopankkien ja muiden korvaamismekanismien käyttöä pohditaan parhaillaan EU:ssa. PTT selvittää luontoarvopankkien soveltuvuutta Suomeen. Suomessakin uusien markkinalähtöisten mekanismien käyttöönotto voisi hyödyttää metsänomistajaa.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 16.6.2014.
