- Blogit
Metsien pinta-alaverotuksesta luovuttiin aikoinaan yleisen
yritys- ja pääomatuloverotuksen uudistamisen myötä. Metsien tuottoa alettiin
verottaa niiden todellisen eikä mahdollisen tuoton perusteella. Kunnille
kompensoidaan nykyään aikaisempia pinta-alaverotuloja
valtionosuusjärjestelmällä. Verojärjestelmän muutos oli kokonaisuudessaan askel
kohti markkinaehtoisempaa elinkeinoa.
Metsien kiinteistövero on
puhuttanut taas julkisuudessa. Kiinteistöveroa perustellaan puukaupan
vauhdittamisella, mutta olisiko sillä toivottua vaikutusta?
Viimeiset
pari vuotta puun vuosittaisen keskihinnan vaihtelu on jäänyt alle viiden
prosentin. Myös kuukausittaisten keskihintojen vaihtelu on selvästi laantunut.
Vakaa hintakehitys on sekä puun myyjien että ostajien etu. Vakaat hinnat tuovat
vakautta myös puumarkkinoiden toimivuuteen. Sen sijaan epävakaat hinnat luovat
odotuksia puolin ja toisin nousevista tai laskevista trendeistä – ja kauppa
alkaa takuta.
Erilaiset politiikkatoimin aikaansaadut markkinahäiriöt
aiheuttavat aina epävakautta ja luovat hintaodotuksia puumarkkinoille.
Kiinteistöverojärjestelmän valmistelu vaatisi aikaa ja sen käyttöönotto
siirtymäaikaa, joten puumarkkinat olisivat pitkään
epävakaat.
Järjestelmän valmistelu tulisi tehdä huolellisesti.
Kiinteistöveron pitäisi olla tasapuolinen kiinteistön tuottomahdollisuuksien
mukaisesti. Kiinteistöverojärjestelmän pitäisi siten huomioida erilaiset
kasvupotentiaalit, kaavamääräykset ja muut metsäkiinteistön
tuottomahdollisuuksiin vaikuttavat tekijät. Järjestelmän pystyttäminen tulisi
kalliiksi ja veisi aikaa. Sillä välin puumarkkinoilla vallitsisi epävarmuus
tulevasta, ja kauppoja lykättäisiin. Myös siirtymäaikana ja välittömästi sen
jälkeen.
Puukauppaa tulisi edistää tiedon lisäämisellä, ei puumarkkinoita
häiritsevillä politiikkatoimenpiteillä. Osa tiedon lisäämistä on puukaupan
läpinäkyvyyden edistäminen. Osa on metsänomistajien neuvontaa ja
kouluttamista.
Kiinteistövero ei ole paras keino herätellä nukkuvia
metsänomistajia huomaamaan oman metsäkiinteistönsä arvo ja hakkuista saatavat
tulot. Liiketaloudellisen osaamisen lisääminen metsätalouden harjoittamisessa
olisi toinen selkeä askel kohti markkinaehtoista elinkeinoa.
Taloudellisesti
ajatteleva metsänomistaja ei makuuttaisi
pääomaansa metsässä, jos sen tuotto on parempi muualle
sijoitettuna.
Yhteiskunta odottaa metsiltä kuitenkin myös muita
hyötyjä kuin puuntuotantoa. Kiinteistövero rankaisisi metsänomistajaa, joka
painottaisi näitä hallitusohjelmassakin esitettyjä vaateita metsille.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 20.2.2013
