Uutiset

Viisasta viestintää tarvitaan

4.marraskuu 2019
Tapani Yrjölä
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

Kirjoittaja on PTT:n maatalousekonomisti Tapani Yrjölä /// Twitter: @TapsaPTT

 

Ilmastonmuutokseen ja sen hillintään liittyvä keskustelu käy kuumana niin Suomessa kuin muuallakin. Keskustelua leimaavat joka paikassa karkeat yleistykset, järjettömät vastakkainasettelut sekä perusteeton syyllistäminen.

Keskustelusta turhautunut ystäväni avautui aiheesta taannoin sosiaalisessa mediassa. Hän kertoi pitkään suhtautuneensa myönteisesti maatalouteen ja maataloustuottajien toimeentulon turvaamiseen tukien avulla. Lisäksi hän totesi, että on mielellään maksanut suomalaisten tuottajien tuottamista elintarvikkeista.

Julkinen keskustelu oli kuitenkin saanut hänet miettimään, että ihmiset, joita hänen verovaroillaan on tuettu, ja joiden tuottamia tuotteita hän on ei-verovaroillaan ostanut, vaikuttavat vihaavan häntä ja halveksuvan hänen valintojaan. Samalla hänen omat tuntemuksensa suomalaista maataloutta kohtaan ovat muuttumassa melko myönteisistä selvästi kielteisempään suuntaan.

Varsinaisessa maataloustuotannossa ei ole tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka muuttaisivat ystäväni ajatuksia suomalaisesta maataloudesta kielteisemmiksi. Hän on kyllä vähentänyt lihan syömistä ja maitotuotteiden kulutusta. Mutta ei siksi, että voisi kiusata maatalousyrittäjiä, vaan kantaakseen oman kortensa ilmatonmuutoksen hillitsemisen kekoon. Maatalouteen liittyviä ajatuksia kääntää kielteisempään suuntaan maatalousalan viestintä liittyen ilmastonmuutokseen ja sen torjuntaan. On helppo todeta, että kun näin on käynyt, viestinnässä on epäonnistuttu.

Vastakkainasettelulla ja syyttelyllä saavutetaan harvoin mitään hyvää. Jos lihansyöntiä vähentänyt kuluttaja saa osakseen syyttelyä ja pilkkaa lihantuottajien taholta, tuskin hän sen takia alkaa taas lisätä lihan kulutusta. Sen sijaan kuluttajalle pitäisikin kertoa hyvin perusteltuja ja rehellisiä näkemyksiä siitä, miten kotimaisessa elintarviketuotannossa huomioidaan ilmastonmuutosta ja sen hillitsemistä.

Olennaista on kuitenkin se, että asiat, mitä kerrotaan, ovat totta. Avoimuus ja rehellisyys ovat kriisiviestinnän kulmakiviä. Tässäkään tilanteessa niiden merkitystä ei voi korostaa liikaa. Pitää tunnustaa ongelmat ja keskittyä viestinnässä kertomaan siitä, miten niitä kotimaisessa elintarvikejärjestelmässä ratkotaan.

Toisaalta, väistämätöntä vastaan ei kannata taistella kovin ankarasti. Jos kuluttajat eivät enää halua syödä yhtä paljon lihaa kuin ennen, ei sitä myöskään kannata tuottaa yhtä paljon kuin ennen. Syömistä ihmiset eivät kuitenkaan lopeta. Maataloutta tarvitaan siksi jatkossakin.

 

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 4.11.2019