Ennusteet

Maa- ja elintarviketalous - kevät 2022

KANSANTALOUDEN TUTKIMUSRYHMÄ

29.maaliskuu 2022

  • Juuso Aalto-Setälä, Sari Forsman-Hugg, Janne Huovari, Pekka Kinnunen, Päivi Kujala: PTT-ennuste, maa- ja elintarviketalous, kevät 2022

    Ukrainan sodan seurauksena ruuan hinta nousee merkittävästi

    Ukrainan sota ravistelee ruokajärjestelmää maailmanlaajuisesti. Kustannusten nousu koettelee sekä maataloutta että elintarviketeollisuutta myös Suomessa. Epävarmuus markkinoilla on tällä hetkellä suurta markkinatilanteen ja hintojen osalta. Ruuan hinnan nousu kiihtyy kevään aikana ja ohittaa tänä vuonna yleisen inflaatiokehityksen. Tärkeää on säilyttää kotimainen ruuantuotanto ja omavaraisuus.

    Lue ennusteen kalvosarja täältä (linkki).

    Katso ennusteen videotallenne täältä

    Maa- ja elintarviketalouden kevään ennusteessa tarkastellaan erityisesti Ukrainan sodan vaikutuksia maatalouden näkymiin, elintarvikemarkkinoiden kehitykseen ja ruuan hintaan. Tarkastelu perustuu lähtökohtaan, jossa Venäjän 24.2.2022 aloittamasta hyökkäyksestä Ukrainaan seurannut konflikti pitkittyy, eikä länsimaiden ja Venäjän suhde korjaannu ennusteperiodin aikana. Epävarmuus leimaa lähiajan markkinanäkymiä, ja tilannekuva voi muuttua hyvin nopeasti.

    Ukrainan sota aiheuttaa markkinahäiriöitä, joilla on mittavia kerrannaisvaikutuksia maa- ja elintarviketalouteen niin maailmanlaajuisesti, EU:ssa kuin Suomessa. Sodan vaikutuksesta erityisesti Ukrainan tuotanto ja kauppa pienenee merkittävästi. Osa vaikutuksista ilmenee Venäjälle asetettujen talouspakotteiden ja Venäjän asettamien vastapakotteiden kautta. Tuotantopanosten ja maataloustuotteiden saatavuus heikkenee ja hinnat nousevat. Energiamarkkinat ovat murroksessa, kun länsimaat pyrkivät irti Venäjä-riippuvuudesta energian tuonnissa. Raaka-ainevirrat ja kauppasuhteet järjestyvät osin uudelleen. Sodan seurauksena syntyneen markkinashokin vaikutukset ulottuvat useiden vuosien ajalle.

    Ennustekaudella suurimmat riskit ovat viljelijöiden maksuvalmiuden heikkeneminen, tuotannon vähentäminen tai lopettaminen maatiloilla ja elintarvikeomavaraisuuden heikkeneminen. Hallituksen kaavailema ja EU:n komission hyväksymä 300 miljoonan euron maatalouteen suunnattava tukipaketti, jonka yksityiskohdat ovat vielä auki, voi hieman helpottaa akuuttia maksuvalmiuskriisiä. Lisäksi EU:n komissio hyväksyi 500 euron miljoonan tukipaketin, jolla pyritään vastaamaan akuuttiin kustannuskriisiin, Suomen osuus tukipaketista on 15–20 miljoonaa euroa.

    Ukrainan sodan seurauksena elintarviketeollisuuden kannattavuus ja -vientinäkymät heikkenevät. Ruuan hinnassa voidaan nähdä suurimmat nousut Suomen EU-jäsenyyden aikana.

    Ukrainan sota aiheuttaa viljan maailmanmarkkinoilla suurta epävarmuutta

    Ukrainassa käytävä sota vaikutti välittömästi ja tulee vaikuttamaan pitkään viljan maailmanmarkkinoihin. Viljan hinta on noussut huippulukemiin maailmanmarkkinoilla. Sodan pitkittyminen aiheuttaa kuitenkin suurta epävarmuutta hintojen osalta ja myös tuotannon osalta tuotantopanosten saatavuusongelmien vuoksi.

    Viljantuotanto vähenee merkittävästi Ukrainassa, ja maailmanmarkkinoille tuleva vientimäärä pienenee myös Venäjältä. Maailman viljasadon ennakoidaan kuitenkin hieman kasvavan tulevana satovuonna, koska useat maat lisäävät viljantuotantomääriä pyrkien vastaamaan Ukrainan ja Venäjän aiheuttamaan viljan vientivajeeseen.  Lisäksi ongelmia aiheuttaa viljan kuljetusten hintojen nousu ja kuljetuksiin liittyvät ongelmat, koska sodan takia Ukrainan päävientireitti, Mustanmeren satamat, sulkeutuivat. Ukrainan ja Venäjän yhteenlaskettu osuus maailman vehnänviennistä on ollut noin 30 prosenttia.

    Ukrainalla ja Venäjällä on myös merkittävä rooli öljykasvien tuotannossa ja viennissä. Niiden osuus öljykasvien globaalista viennistä on noin 10 prosenttia, ja Ukrainan osuus esimerkiksi auringonkukkaöljyn globaalista viennistä on ollut noin puolet. Öljykasvien viljelyn, jalostuksen ja viennin häiriintyminen sodan seurauksena vaikuttaa merkittävästi öljykasvien ja öljykasvijalosteiden maailmanlaajuiseen markkinaan. Tarjonnan niukkeneminen nostaa hintoja. Öljykasvien merkitys rehujen valkuaislähteenä on suuri, joten niiden hinnan nousu nostaa myös kotieläinrehujen hintaa. Maissin maailman viennistä Ukrainan osuus on ollut noin 15 prosenttia.

    Ukrainan ja Venäjän vehnän vienti on kohdistunut erityisesti Lähi-Itään ja Pohjois-Afrikkaan. Vaarana on, että erityisesti näiden alueiden ruokaturva heikentyy. Viljan kysyntää kasvattaa tällä hetkellä myös valtioiden tarve täyttää viljan varmuusvarastoja huoltovarmuuden turvaamiseksi.

    YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n ensimmäisen satoarvion mukaan Yhdysvalloissa ennakoidaan vehnäsadon kasvua. Brasiliassa ennakoidaan maissista ennätyssatoa. Soijan tuotantomäärän ennakoidaan kasvavan tulevana satovuonna hintojen nousun myötä. Maailman soijavarastot kuitenkin pienenevät. Euroopassa muun muassa Saksa ennakoi viljantuotantonsa kasvavan noin viisi prosenttia tulevana satokautena. Lannoitteiden korkea hinta ja niukkuus voi kuitenkin aiheuttaa erityisesti useassa Euroopan maassa lannoitteiden käyttömäärän vähentämistä ja sitä myöten satotasojen laskua. Useat Euroopan maat ovat olleet riippuvaisia Venäjältä tuotavista lannoitteista ja lannoitteiden raaka-aineista.

    Viljan maailmanmarkkinahinnat nousivat jo syksyllä 2021 merkittävästi tuotantopanosten hintojen noustessa. Ukrainan sodan myötä hinnat nousivat entisestään. Vehnän maailmanmarkkinahinta oli maaliskuun lopulla noin 60 prosenttia korkeampi kuin vuoden takainen hinta, maissin hinta 37 prosenttia korkeampi ja soijan hinta 29 prosenttia korkeampi kuin vuoden takainen hinta. Viljojen hinnoissa on kuitenkin suurta, jopa päivittäistä vaihtelua. Viljan hinnat tulevat pysymään keskimääräistä korkeammalla tavanomaista pitempään. Viljan hinnan nousu vaikuttaa merkittävästi ruuan hinnan nousuun globaalisti.

    Viljan hinnat huippulukemissa myös Suomessa

    Viljan hinnat nousivat myös Suomessa syksyn 2021 aikana huippulukemiin, ja Ukrainan sodan myötä viljan hinnat nousivat entisestään. Luonnonvarakeskuksen ostohintatietoseurannan mukaan ohran ja kauran hinnat ovat kaksinkertaistuneet maaliskuussa verrattuna vuoden takaiseen hintaan, ja vehnän hinta on noussut noin 75 % verrattuna vuoden takaiseen hintaan. 

    Viljan hintojen ennakoidaan pysyvän korkealla tasolla kuluvan kevään ajan ja tavanomaista korkeammalla syksyyn eli tulevaan sadonkorjuuseen saakka. Viljan hintoihin liittyy suurta epävarmuutta kuluvalle ennustekaudelle.

    Viime vuoden Suomen heikon sadon myötä kotimaan viljavarastot ovat pienet uuden satokauden alkaessa. Tulevan kesän viljan kylvöaloihin vaikuttavat tuotantopanosten korkeat hinnat, merkittävimmin lannoitteiden korkea hinta. Osalla viljelijöistä lannoitteita ei ole ollut mahdollista hankkia maksuvalmiusongelmien vuoksi. Jos kasvukauden sääolosuhteet ovat suotuisat, Suomen viljasadon määrän arvioidaan olevan tänä vuonna lähellä tavanomaista määrää. Tämä edellyttää, että lannoitteiden käyttöä optimoidaan ja taloudellisesti viljelykelpoisiksi arvioidut peltolohkot kylvetään.

    Maidon kysyntä maailmalla vahvistuu, Suomessa tuotanto vähenee

    Viime vuoden lopulla maidontuotanto laski keskeisissä maidontuottajamaissa. Globaali maidon kysyntä vahvistui, ja maidon maailmanmarkkinahinnat nousivat. Maidontuotanto EU:ssa laski hieman viime vuonna, ja keskimääräiset tuottajahinnat nousivat. EU:ssa maidon keskimääräinen tuottajahinta on noussut viime vuoden lopulta nopeammin kuin Suomessa, mikä on kaventanut hintaeroa Suomen ja EU:n välillä. Sekä kotimaan että EU:n tuottajahinta lähti nousuun viime syksynä. Suomessa tuottajahinta oli tammikuussa 42,78 senttiä; tuottajahinta nousi 8,5 prosenttia vuoden takaiseen tammikuuhun verrattuna.

    Tuottajahinnassa on merkittävää nousupainetta tänä vuonna tuotantopanosten hintojen noustessa. Lisäksi tarjontamäärän lasku ja hyvä kysyntä vahvistavat hinnan nousua EU:ssa, mikä tulee maidon tuottajahinnan kehitystä Suomessa. Maidon tuottajahinnan arvioidaan nousevan Suomessa 16 prosenttia tänä vuonna. Tammikuussa EU:n raakamaidon hinta oli 42 senttiä nousten 20,5 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Saksassa hinta nousi 24 prosenttia ja Tanskassa lähes 30 prosenttia. Tuottajahintojen nousulla on saatu osittain paikattua nousseita kustannuksia. EU:ssa hintojen nousun arvioidaan jatkuvan.

    Maidontuotannon siirtyminen laaja-alaisesti sopimustuotantoon arvioidaan yhä vaikuttavan ennustekauden kotimaisen maidontuotannon määrään, kun tuotantoa sopeutetaan sopimusmääriin. Tuotantoon vaikuttavat myös tulevan kesän sääolosuhteista riippuva sato sekä sodan vuoksi entisestään nousseet tuotantopanosten kustannukset. Maidontuotannossa rehujen hintojen nousua hieman tasoittaa nurmirehun käyttö ruokinnassa toisin kuin sianlihan- ja siipikarjanlihan tuotannossa, joissa viljan osuus ruokinnassa on suurempi. Myös teollisuuden kohonneilla kustannuksilla voi olla vaikutusta tuotannon määrään. Maitotilojen ja lypsylehmien lukumäärät vähenevät trendinomaisesti, mutta lypsylehmien määrä tilaa kohti kasvaa yhä. Raju kustannusten nousu voi kiihdyttää tilojen lopettamista. Maidon tuotannon arvioidaan laskevan noin 3 prosenttia tänä vuonna.

    Kotieläintuotanto vähenee tuotantopanosten hintojen noustessa

    Tuotantopanosten hintojen hurja nousu näkyy myös lihantuotannossa. Viime vuoden lopulta alkaen kotimaan ruokataloissa on reagoitu kotieläintilojen kustannuskriisiin myös tuottajahintoja nostamalla. Tuottajahintojen nousu ei kuitenkaan ole vielä ollut riittävää suhteessa tuotantopanosten hintojen nousuun, mikä luo edelleen painetta tuottajahintojen merkittäville korotuksille. Ennätyskorkeat viljan hinnat ovat heikentäneet erityisesti lihantuotantotilojen kannattavuutta ja maksuvalmiutta rehukustannusten nousun myötä. Valkuaiskasvien hinnan nousu vaikuttaa myös rehujen hinnan nousuun ja tuo lisäkustannusta kotieläinsektorille.

    Suuri osa EU:n maidon- ja lihantuotantotiloista on riippuvaisia Ukrainasta tuoduista rehukasveista sekä lisäksi Venäjän maakaasusta ja lannoitteista. Euroopan lihantuotannon arvioidaan laskevan perustuen alan vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen sekä kulutuskäyttäytymisen muutoksiin. Siipikarjanlihan tuotannon kasvua hidastaa nousseet kustannukset.  Raju kustannusten nousu vähentää sianlihan tuotantoa, vaikka tällä hetkellä sianlihan kysynnässä on Euroopassa hieman kasvua koronarajoitusten poistuessa. Tämä voi johtaa ylituotannon pienenemiseen EU:ssa.

    Sika- ja siipikarjanlihan sekä naudanlihan tuotannossa tuotantopanosten hintojen nousu voi johtaa maksuvalmiusongelmiin ja tuotannon lopettamiseen.  Tuotantopanosten hintojen noustessa useat tilat joutuvat vähentämään tuotantoaan tai lopettamaan tuotannon kokonaan, mikäli tuottajahinnat eivät nouse merkittävästi. Tuotannon lopettamispäätösten toteutuessa eläimiä siirtyisi paljon teuraaksi, mikä näkyisi hetkellisesti tuotannon määrän nousuna.
     
    Sianlihan tuotanto kotimaassa säilyi viime vuonna edellisvuoden tasolla, sillä tuotannon määrä nousi merkittävästi loppusyksystä. Tänä vuonna sianlihan tuotannon odotetaan laskevan neljä prosenttia. Viime vuoden lopussa sianlihan tuottajahinta kääntyi nousuun; tammikuussa tuottajahinta oli yhdeksän prosenttia korkeampi verrattuna vuoden takaiseen. Nousupaine tuottajahinnoissa jatkuu, ja tuottajahinnan arvioidaan nousevan 14 prosenttia tänä vuonna. Vaikka kotimaan kulutuksen lasku tasaantuisi, tuotanto ylittää yhä kotimaisen kysynnän. 

    Kotimaan naudanlihantuotanto laski viime vuonna hieman. Viimeisellä vuosineljänneksellä tuotanto kuitenkin nousi lähes neljä prosenttia verrattuna vuodentakaiseen ajankohtaan. Nousu jatkui myös tämän vuoden tammikuussa naudanlihan tuotannon noustessa kaksi prosenttia vuodentakaiseen verrattuna. Viime vuonna vuositasolla tuottajahinta nousi puolitoista prosenttia, ja tuottajahinnan nousu jatkui tammikuussa nousten hieman yli neljä prosenttia verrattuna vuoden takaiseen. Kotimaan hintataso on jäänyt EU:n hintatasosta reippaasti jälkeen. Tuottajahinnan arvioidaan tänä vuonna nousevan kotimaassa 16 prosenttia ja tuotannon laskevan yksi prosenttia. Naudanlihan tuotanto on vahvasti sidoksissa maidontuotantoon ja siellä tapahtuvaan lypsylehmien määrän vähenemiseen. Naudanlihan kulutuksen lasku on tasaantunut, kulutuksen ennakoidaan kuitenkin jatkavan loivaa laskua.

    Siipikarjanlihan tuotanto ja kulutus jatkoivat tasaista trendinomaista kasvua viime vuonna. Vuoden viimeisellä neljänneksellä siipikarjanlihan tuottajahinta nousi lähes kolme senttiä kiloa kohden, vaikka vuositasolla keskimääräinen tuottajahinnan nousu pysyi edellisvuoden tasolla. Siipikarjanlihan tuottajahinta nousi tämän vuoden tammikuussa lähes 10 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna, ja tuotanto nousi hieman yli kolme prosenttia. Tuotannon nousua jarruttanee rajusti nousseet tuotantokustannukset, etenkin ruokintarehujen hintojen nousu. Siipikarjanlihan tuottajahinnan arvioidaan nousevan tänä vuonna 17 prosenttia.


    Tuotantopanosten saatavuus kriittistä huoltovarmuuden kannalta

    Maatalouden tuotantopanosten hinnat ovat olleet voimakkaassa nousussa vuoden 2021 alusta lähtien, ja hintojen nousu kiihtyi vuoden 2021 syksyllä sekä alkuvuodesta 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Typpilannoitteiden pääraaka-aineen, maakaasun, hinta moninkertaistui vuoden 2021 aikana, mistä seurasi lannoitetehtaiden tuotannon supistamista sekä jossain tapauksissa jopa tuotannon pysäyttämistä. Ukrainan sodan vuoksi asetettujen pakotteiden seurauksena valmiiden lannoitteiden sekä lannoitekomponenttien saatavuus Venäjältä on tyrehtynyt, mikä aiheuttaa suurta epävarmuutta lannoitemarkkinoille.

    Venäjä on viime vuosina ollut Suomelle merkittävä lähde lannoiteraaka-aineissa, ja esimerkiksi noin 80 prosenttia ammoniakista on tuotu Suomeen Venäjältä. Venäjä on ollut yksi merkittävimpiä typpi- ja kaliumlannoitteiden tuottajia kansainvälisillä markkinoilla. Lannoitteiden hinnan nopea nousu aiheuttaa epävarmuutta erityisesti vuoden 2023 viljelyyn käytettävien lannoitteiden saatavuuteen. Markkinoiden osalta keskeinen kysymys onkin, pystyvätkö muut tuottajamaat lisäämään tuotantoaan. Suurimmat ammoniakin tuottajamaat ovat Kiina, Venäjä, Yhdysvallat ja Intia, mutta viejämaita ovat Venäjä ja Trinidad. Muut maat tarvitsevat tuotannon oman maan tarpeisiin. Lannoitteiden hinnan arvioidaan nousevan tänä vuonna 65 prosenttia.

    Rehujen osalta keskimääräistä huonompi satokausi nosti rehuviljan hintaa huomattavasti. Rehuviljan tuottajahinta oli vuonna 2021 keskimäärin 190 €/tn, ja vuoden 2022 tammikuussa tuottajahinnat lähentyivät jo 300 euroa tonnia kohden. Viljojen lisäksi valkuaisrehut ovat kallistuneet huomattavasti ja Ukrainan sodan myötä esimerkiksi Euroopassa valkuaisrehujen saatavuus voi heikentyä nostaen hintoja edelleen. Rehujen hinnan nousu heikentää kotieläintilojen haastavaa kannattavuustilannetta entisestään. Rehujen hinnat nousevat tänä vuonna arviolta 40 prosenttia.

    Lannoitteiden lisäksi Ukrainan sodan seurauksena energian hinnat ovat nousseet, ja erityisesti öljyn hinnassa on ollut suurta vaihtelua. Energian hinnan nousun odotetaan kuitenkin tasaantuvan jääden tänä vuonna noin 30 prosenttia korkeammalle kuin vuonna 2021. Myös muiden tuotantopanosten kuten rakentamisen ja työkoneiden hintojen odotetaan nousevan vuonna 2022. Rakentamisen kustannuksia nostaa esimerkiksi teräksen hinta, joka on noussut Venäjän vastaisten talouspakotteiden jälkeen. Maatalouden osalta kriittinen tekijä on myös kasvinsuojeluaineet, joiden osalta Suomi on tuontiriippuvainen ja niiden hintojen nousu heikentää edelleen kasvinviljelyn kannattavuutta.

    Tuotantopanosten hintojen nousu kautta linjan aiheuttaa voimakasta nousupainetta tuottajahintoihin. Hintojen nousu näkyy erityisesti heikossa taloustilanteessa olevilla tiloilla, joilla ongelmat tulevat jatkumaan. Suomalaisen huoltovarmuuden näkökulmasta tuotantopanosten saatavuudessa ei ole tulevana satokautena suuria haasteita, mutta Ukrainan sodan pitkittyessä erityisesti vuoden 2023 satokaudella lannoitteiden saatavuudesta on suurta epävarmuutta. Näiden lisäksi erityisesti energian hinnan nousu vaikuttaa myös elintarviketeollisuuden tuotantokustannuksiin ja kuljetusten hintoihin.

    Maatalouden kustannuskriisi pitkittyy, mutta yrittäjätulon lasku on pysähtymässä

    Ukrainan sodan vaikutusten seurauksena maatalouden akuutti kustannuskriisi pitkittyy ja pahentaa maatalouden ahdinkoa ja heikentää kannattavuutta, kun taloudellisia puskureita ei ole pitkään jatkuneen heikon kannattavuustilanteen takia. Viime vuonna romahtanut yrittäjätulo kääntyy hienoiseen nousuun. Yrittäjätulo nousee tänä vuonna arviolta 2 prosenttia. Yrittäjätulon arviointiin sisältyy kuitenkin suurta epävarmuutta hintasuhteiden osalta. 

    Viljanviljelyssä tulot markkinoilta kasvavat, jos tuottajahintataso on selvästi tavanomaista korkeampi, mutta syksyn hintatasoon liittyy huomattavan paljon epävarmuutta. Viljan tuotantokustannukset kuitenkin nousevat tuotantopanosten korkeiden hintojen myötä. Erityisen kriittisiä ovat lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden ja polttoöljyn hintojen nousu kasvinviljelyn kannalta. Myös kotieläintalouden tulot markkinoilta kasvavat, mutta tuotantopanosten korkea hintataso rasittaa edelleen kannattavuutta.

    Maatalouden tuet säilyvät vuonna 2022 edellisvuosien tasolla, mutta uuden ohjelmakauden myötä maatalouden kokonaistukimäärän arvioidaan lievästi kasvavan. Vuosi 2022 on toinen ja samalla viimeinen siirtymävaiheen vuosi EU:n CAP 2014-2020 ohjelmakautta. Vuoden 2023 alussa on suunniteltu alkavaksi CAP2023-2027 ohjelmakausi. Kansalliset CAP-suunnitelmat ovat kuitenkin vasta hyväksyttävänä EU:n komissiossa, ja vaarana on aikataulun venyminen. Jäsenmaat ovat esittäneet hyväksymisprosessin nopeuttamista, niin että kansalliselle toimeenpanolle jäisi riittävästi aikaa ja viljelijät tietäisivät politiikan sisällön ja kykenisivät tekemään tuotantosuunnitelmiaan.

    Maaliskuussa julkaistu ja EU:n komission hyväksymä Suomen hallituksen tukipaketti maataloudelle, 300 miljoonaa euroa helpottaa akuuttia kustannuskriisiä jonkin verran, mikäli tukipaketti saadaan toimeenpantua pikaisesti ja kohdennettua tarkoituksenmukaisesti. Tukipaketin kohdentamisesta ei kuitenkaan ole vielä esitetty tarkempaa tietoa, minkä vuoksi ko. tukipakettia ei ole huomioitu yrittäjätulon arvioinnissa.

    Ruuan hintaan merkittävä nousu Ukrainan sodan vaikutusta seurauksena

    Ruuan hinnan ennustettiin nousevan tänä vuonna jo ennen Venäjän hyökkäyssodan alkamista. Maatalouden syksyllä voimakkaasti nousseet tuotantopanosten kustannukset ja myös kokonaisuudessaan ruokaketjuun vaikuttanut energian hinnan nousu on aiheuttanut nousupaineita ruuan kuluttajahintoihin. Sodan seurauksena ruuan hinnan nousupaineet kasvavat nyt merkittävästi. Inflaatiopaine taloudessa on kasvanut, ja nousupaine kohdistuu vääjäämättä myös ruuan hintaan. Edessä voi olla suurin vuositason ruuan hinnan nousu Suomen EU-jäsenyyden aikana.

    Ruuan hinta lähti Suomessa nousuun loppuvuodesta 2021, ja nousuvauhti on kiihtynyt alkuvuodesta. Tammikuussa elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien hinta nousi Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin mukaan 3,2 prosenttia ja helmikuussa 4,5 prosenttia. Kustannusten nousu siirtyy ruuan kuluttajahintoihin viiveellä ja pidemmän ajanjakson aikana.

    Kevään aikana ruuan hinnan nousuvauhti kiihtyy. PTT:n kansantalouden ennusteen (22.3.2022) mukaan yleiset kuluttajahinnat nousevat tänä vuonna 5 prosenttia. Ruuan hinnan arvioidaan nousevan tänä vuonna 11 prosenttia, mikä on huomattavasti yleistä inflaatiokehitystä nopeampaa. Koska tammi- ja helmikuun kuluttajahintojen nousu on ollut tähän nähden vielä hidasta, tarkoittaisi tämä loppuvuoden aikana keskimäärin reilun 12 prosentin hinnan nousua. Riskinä on jopa tätäkin suurempi ruuan hinnan nousu, mikäli konflikti edelleen eskaloituisi ja seurauksena taloussuhteet globaaleilla markkinoilla heikkenisivät entisestään. 

    Ensi vuoden ruuan hintakehitystä on hyvin vaikea arvioida johtuen epävarmuudesta tuotantopanosten saatavuudessa ja hintasuhteista markkinoilla. Maailmanmarkkinoille tulevan vehnän ja öljykasvien määrä tulee pysymään tavanomaista niukempana. Toisaalta markkinat myös sopeutuvat tilanteeseen, mikä voi näkyä esimerkiksi energian hinnan laskuna, mikä helpottaisi hieman hintapaineita. Vuonna 2023 ruuan hinnan nousun arvioidaan kuitenkin jatkuvan; ruuan kuluttajahinnat nousevat arvioilta 3 prosenttia. PTT:n kansantalouden ennusteen mukaan inflaatio on ensi vuonna 2,5 prosenttia, joten ruuan hinnan nousun ennakoidaan olevan myös ensi vuonna yleistä inflaatiokehitystä nopeampaa.

    Kuluvan kevään aikana ruuan kuluttajahintojen arvioidaan nousevan 5–10 prosenttia. Suurimmat hinnan nousut ajoittunevat kesään ja alkusyksyyn, jolloin ruuan hinta voi nousta jopa 10–15 prosenttia. Kuluttajahintojen korotusten tarkkaa ajankohtaa on vaikea arvioida, sillä hintojen nousun ajankohta voi vaihdella kaupparyhmittäin ja tuotteittain.

    Hintojen nousupaine kohdistuu kauttaaltaan elintarvikkeisiin, mutta nousuvauhdissa on eroja tuoteryhmittäin ja tuotteittain. Yksittäisten tuotteiden kohdalla voidaan nähdä jopa useamman kymmenen prosentin hinnan nousua. Esimerkiksi viljapohjaisissa tuotteissa jauhojen hinta tulee nousemaan enemmän kuin leivän hinta.

    Näin merkittävä ruuan hinnan nousu tulee näkymään kuluttajien ostokäyttäytymisessä. Inflaation kasvaessa palkansaajien reaaliansiot pienenevät heikentäen kuluttajien ostovoimaa, mistä seuraa, että kotitalouksissa siirrytään kuluttamaan edullisemman hintaluokan tuotteita. Ruuan hinnan nousulla on suurin vaikutus pienituloisiin kotitalouksiin, joissa ruuan osuus kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista on jo lähtökohtaisesti suuri.

    Ruuan hinta lähti viime vuonna nopeampaan nousuun EU:ssa keskimäärin kuin Suomessa. Suomessa ruuan hinnan nousu seuraa EU:n keskimääräistä kehitystä viiveellä. Ruotsissa hintojen nousu on edennyt likimain samaa vauhtia kuin Suomessa.
     

    Ukrainan sodan seurauksena tullaan näkemään erittäin nopeaa ruuan hinnan nousua maailmanlaajuisesti. Tämä heikentää ruokaturvaa erityisesti köyhemmissä ja kehittyvissä maissa. Esimerkiksi Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän maat ovat olleet riippuvaisia Venäjän ja Ukrainan vehnän viennistä. Ruuan saatavuuden heikentyminen ja hintojen nousu voi johtaa ruuan jakelun säännöstelyyn ja aikaansaada paikallisia levottomuuksia. Ruokaturva heikkenee pahoin myös sodan kohteena olevassa Ukrainassa, kun ruuantuotantoon ja ruokahuoltoon liittyvää infrastruktuuria on tuhoutunut eikä ulkopuolista ruoka-apua saada välttämättä perille sotatilanteen vuoksi.

    Elintarviketeollisuuden kannattavuusnäkymä on heikentynyt ja viennin arvo laskee

    Kustannusten nousu koettelee elintarviketeollisuutta heikentäen merkittävästi alan kannattavuusnäkymää. Ukrainan sodan vaikutusten seurauksena energian, raaka-aineiden, pakkausmateriaalien ja elintarvikkeiden valmistuksessa tarvittavien muiden komponenttien saatavuus on heikentynyt ja hinnat ovat nousseet. Logistiset haasteet voivat tuoda viivästyksiä raaka-ainetoimituksiin. Saatavuusongelmat saattavat heijastua yksittäisten tuotteiden valikoimiin. Pandemiankaan vaikutukset eivät vielä ole ohi; Kiinan uusi korona-aalto voi heijastua toimitusvaikeuksina globaaleissa hankintaketjuissa.

    Elintarviketeollisuuden liikevaihdon arvioidaan kuitenkin kasvavan noin viisi prosenttia tänä vuonna. Liikevaihdon kasvu johtuu pääasiassa ruuan hinnan noususta, volyymin kasvun arvioidaan olevan hyvin maltillista. Elintarvikeviennin arvon lasku hidastaa liikevaihdon kehitystä. Liikevaihdon kehitystä hidastaa myös ruuan hinnan nousun vaikutus kuluttajien ostokäyttäytymiseen, mikä voi näkyä kulutuksen siirtymisenä edullisemman hintaluokan korvaaviin tuotteisiin. Ruuan hinnan nousu voi näkyä mm. eri lihalajien kulutuksessa. Naudanlihan kulutus voi ennustekaudella vähentyä, ja sianlihan kulutuksen jyrkkä lasku voi tasaantua ja jopa pysähtyä ruuan hinnan nousun myötä. 

    Elintarvikeviennin kauppataseen alijäämä kasvoi hieman viime vuonna, kun tuonti kasvoi vientiä enemmän. Elintarvikeviennille on asetettu eri yhteyksissä kunnianhimoisia kasvutavoitteita. Ukrainan sota on kuitenkin lisännyt epävarmuutta vientimarkkinoilla tilanteessa, jossa koronapandemiaa ei ole vielä selätetty. Odotukset viennin kehityksestä kulutuvalle vuodelle ovat heikentyneet. Tänä vuonna viennin arvon arvioidaan laskevan noin neljä prosenttia. Lihatuotteissa uusia vientimarkkinoita on avautunut, kun Etelä-Korea hyväksyi siipikarjanlihan tuonnin Suomesta. Kiinan panostaminen omaan sianlihan tuotantoon luo edelleen epävarmuutta sianlihan vientinäkymille. Myös maitotuotteiden viennin ennakoidaan laskevan.

    Ukrainan sodan vaikutus elintarvikevientiin ei ole yhtä dramaattinen kuin vuonna 2014, jolloin elintarvikkeiden viennissä tapahtui merkittävä romahdus Venäjän asettaman tuontikiellon takia. Vuonna 2021 elintarvikevienti Venäjälle oli vain muutaman prosentin luokkaa. Viennin loppuminen Venäjälle ei siten aiheuta yhtä suurta riskiä kuin vuonna 2014. Monilla elintarvikealan yrityksillä on kuitenkin ollut myös liiketoimintaa Venäjällä. Yritysten nopea vetäytyminen Venäjän markkinoilta mm. mainehaittojen takia voi aiheuttaa liiketoiminnan alaskirjauksia ja vaikuttaa siten yritysten tulokseen ja taseeseen.

    Elintarviketuonnin arvo kasvaa tänä vuonna. Tuonnin arvon kasvussa näkyy ruuan hinnan nousu sekä ravintolasektorin myynnin palautuminen, kun koronarajoitukset ovat poistuneet. Erityisesti lihatuotteiden tuonnin arvo kasvaa tänä vuonna. Tuonnin arvioidaan kasvavan tänä vuonna 5 prosenttia. Ennen Ukrainan sotaa elintarviketeollisuuden investointihalukkuus oli kasvussa. Muuttunut markkinatilanne hidastanee investointien toteutumista. Investoinnit korvaaviin energianlähteisiin tulevat korostumaan, kun maakaasun saatavuus heikkenee.