Maatalouspolitiikka ja ekosysteemipalvelut

Ekosysteemipalvelut (ES) ovat erilaisia luonnon palveluja ja tuotteita, jotka tukevat ihmisen olemassaoloa ja hyvinvointia. Ekosysteemipalvelujen käsitettä käytetään yhä useammin luokittelemaan ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Käsite hyväksyttiin virallisesti vuonna 2005 YK:n aloitteesta tehdyssä vuosituhannen ekosysteemiarvioinnissa, jossa ekosysteemipalvelut jaettiin neljään pääluokkaan: tuotanto-, säätely-, kulttuuri- ja tukipalvelut (MEA 2005). Maailmanlaajuisesti on todettu, että ekosysteemipalveluiden tarjonta on heikentynyt viimeisten 50 vuoden aikana olennaisesti, ja palveluiden heikkenemisen odotetaan edelleen vähentävän myös ihmisen hyvinvointia. Maatalouden ekosysteemit tuottavat hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä palveluita, joilla on merkittäviä taloudellisia arvoja. Useiden ekosysteemipalvelujen korvaaminen ihmisen tuottamilla palveluilla olisi joko kallista tai mahdotonta (Kroeger ja Casey 2007).

Ekosysteemipalveluiden huomioon ottaminen mahdollistaa sellaisen maatalouden ympäristöohjauksen, joka politiikan tavoitteita määritettäessä auttaa kohdistamaan huomion maatalousympäristöstä saataviin hyötyihin. Nykyinen ympäristöohjaus ottaa lähinnä suuntaa-antavasti huomioon viljelijän tuottamat ekosysteemipalvelut, ja politiikan suunnittelussa painopiste onkin ollut valittujen toimenpiteiden aiheuttamissa kustannuksissa.

Tämä tutkimus tuottaa tietoa, jonka avulla ekosysteemipalveluiden tuottamat hyödyt pystytään nykyistä paremmin sisällyttämään maatalouspolitiikkaan. On esitetty, että maatalouspolitiikka pitäisi rakentaa uudelleen ekosysteemilähestymistavan (ecosystem approach) pohjalta, jolloin viljelijöille maksettaisiin ekosysteemipalvelujen tuottamisesta koko yhteiskunnalle: ravinnon ja kuitujen tuottamisen lisäksi otettaisiin huomioon mm. maisema, monimuotoisuuteen liittyvät olemassaoloarvot, valuma-alueiden toiminta,

Tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa maatalousympäristöjen ekosysteemipalveluiden kysynnästä ja tarjonnasta sekä ekosysteemipalveluiden huomioonottamisesta maatalouspolitiikan kehittämisessä ja arvioinnissa. Tutkimuksessa
1. kootaan olemassa oleva tieto maatalousekosysteemien tuottamien palveluiden taloudellisesta arvosta ja nykypolitiikan vaikutuksista siihen sekä arvioidaan maatalouden nykyisten ympäristöindikaattoreiden kytkeytymistä ekosysteemipalveluihin. (TP1, TP2, TP3)
2. tuotetaan tietoa maaseudun ekosysteemipalveluiden kysynnästä ja niiden arvosta. (TP3)
3. arvioidaan maanomistajien halukkuutta tärkeiksi arvioitujen ekosysteemipalvelujen tuotantoon politiikan suunnittelemiseksi. Lisäksi arvioidaan markkinalähtöisten tarjontamekanismien toimivuutta valikoiduilla ekosysteemipalveluilla. (TP4)
4. tuotetaan visioita ekosysteemipalvelut huomioon ottavan maatalouspolitiikan kehittämiseen arvioiden kehittämisvaihtoehtoja sidosryhmien ja politiikan tekijöiden näkökulmista.(TP2)