Kansantalous

Kansantalous erityisteema kevät 2021 - Työllisyystavoite vaatii kokoelman toisiaan tukevia toimia

KANSANTALOUDEN TUTKIMUSRYHMÄ
23 maaliskuu 2021

  • Työllisyystoimet, kevät 2021 ennusteen teema

    Työllisyystavoite vaatii kokoelman toisiaan tukevia toimia

    Koronaepidemian vaikutukset talouteen ja työmarkkinoihin ovat olleet suuria. Myös työllisyystavoitetta on jouduttu tarkastelemaan uudelleen. Vanha tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta ja 60 000 lisätyöllisestä vuonna 2023 ei ollut koronakriisin seurauksena enää mielekäs. Budjettiriihen yhteydessä julkaistun uuden tavoitteen mukaan hallitus tekee hallituskauden aikana taloutta vahvistavia työllisyystoimia, joiden tavoitteena on saavuttaa 80 000 lisätyöllisen työllisyysvaikutukset. Kustannustehokkaiden työllisyystoimien avulla on hallituksen julkaiseman kestävyystiekartan mukaan mahdollista vahvistaa julkista taloutta 2 miljardilla eurolla vuosikymmenen loppuun mennessä.

    Kevään kehysriihessä hallituksen tavoitteena on tehdä toimia, jotka nostavat päätösperäisten työpaikkojen määrää kohti 80 000:n tavoitetta. Aiemmin hallitus on linjannut työllisyyttä 31 000–36 000 henkilöllä lisäävistä toimenpiteistä. Näihin kuuluvat mm. pohjoismainen työvoimapalveluiden malli, ikääntyneiden työttömyysturvan lisäpäivistä asteittain luopuminen, varhaiskasvatusmaksujen alentaminen sekä oppivelvollisuuden pidentäminen. Kokonaisuutena tähän mennessä päätettyjen toimien vaikutukset jäävät arvioiden mukaan vähäisemmiksi, koska muiden politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi on tehty myös työllisyyttä heikentäviä ratkaisuja (mm. perusturvan ja muiden etuuksien tasokorotus). 

    Hallituksen työllisyystavoitteeseen on siis vielä matkaa, ja sen saavuttaminen vaatii uusia toimia niin työvoiman tarjonnan kuin kysynnän osalta. Päätöksissä ei tule myöskään viivytellä, jotta ne osuisivat PTT:n ennustamalle noususuhdanteelle. Pitkäaikaistyöttömyyden nousu on syytä katkaista.

    Työllisyyden nostoon tarvitaan sekä kysyntää että tarjontaa lisääviä toimia

    Työllisyystoimet painottuvat työn tarjontaan, ja usein tällaiset toimet realisoituvat viiveellä lainsäädäntöprosessin ja uudistusten käyttöönoton pitkäkestoisuuden vuoksi. Työllisyyden kasvun esteenä on vielä jonkin aikaa riittämätön kysyntä. Loppuvuonna talouden kasvu on kuitenkin nopeaa, ja työvoiman tarjonnan ongelmat väijyvät jo nurkan takana. Tästä syystä tarjontaa lisääviä toimia on syytä päättää jo nyt laskusuhdanteen aikana, jotta ne alkaisivat vaikuttamaan noususuhdanteessa tarjontarajoitteen muodostuessa kasvun esteeksi. Tällöin niistä saataisiin suurin hyöty. 

    Mahdollisimman korkean työllisyyden saavuttamiseksi tarvitaan työn tarjontaa lisäävien toimenpiteiden lisäksi työn kysyntää edelleen varmistavia toimenpiteitä. Toistaiseksi Suomen yksikkötyökustannukset ovat edelleen kokonaisuutena tarkasteltuna kilpailukykyiset suhteessa verrokkimaihin. Tehdyt palkkaratkaisut eivät vielä ole esteenä suomalaisten yritysten pärjäämiselle elpyvillä vientimarkkinoilla. Jotta näin on myös jatkossa, täytyy seuraavallakin palkkakierroksella työvoimakustannusten kasvun määräytyä vientisektorin kilpailukyvyn mukaan.

    Lisäksi on syytä huomata, että koronapandemia on kohdellut eri toimialoja ja jopa saman toimialan yrityksiä hyvin eri tavalla. Juuri tällaisessa kriisissä korostuu mahdollisuus paikallisesti sopien poiketa työehtosopimusten määrittelemistä työehtojen parannuksista. Ilmeisestä tarpeesta huolimatta paikallisten sopimusten edistäminen ei ole onnistunut työnantaja- että työntekijäjärjestöjen eriävien näkemysten vuoksi. Ilman yrityskohtaisia joustoja väliaikaisista ongelmista voi tulla pysyviä ongelmia suomalaisten yritysten menestykselle.

    Työvoiman kysyntää pitää nykyisessä taloustilanteessa lisätä väliaikaisesti myös elvytyksellä. Budjetin yli 10 miljardin elvytyspäätökset viime vuonna pienensivät Suomen BKT:n ja työllisyyden laskua merkittävästi. Alkuvuonna on syytä edelleen jatkaa nopeavaikutteisia toimenpiteitä mm. yritysten tukemiseksi, jotta Suomessa on mahdollisimman paljon työllistäviä yrityksiä pandemian helpottaessa. Mikäli talous ei loppuvuonna ole jo nopeasti toipumassa ennusteen mukaisesti, on elvytykseen syytä panostaa nopeasti lisää.

    Pitkäaikaistyöttömyyden nousu on syytä katkaista

    Pitkäaikaistyöttömyys on jo selkeässä nousussa. Jos heikko taloustilanne pitkittyy entisestään, myös pitkäaikaistyöttömyys tulee kasvamaan. Työttömyysjaksojen pitkittymisen ehkäiseminen on ensiarvoisen tärkeätä. Tutkimustieto kertoo selkeästi, että työllistyminen vaikeutuu merkittävästi työttömyysjakson pitkittyessä. Esimerkiksi koulutukseen ja henkilökohtaiseen ohjaukseen TE-toimistoissa panostamalla voidaan ennaltaehkäistä työttömyyden pitkittymistä ja vähentää työmarkkinoilta syrjäytymisen riskiä.


     
    Potentiaaliset lisätoimet

    Yksittäisistä työn tarjontaa lisäävistä toimista työttömyysturvan rakenteeseen kohdistuvat toimet ovat todennäköisesti vaikuttavimpia sekä työllisyyden että julkisen talouden näkökulmasta. Menestyksellinen reformi tukee myös hallituksen muita politiikkatavoitteita. Tällaisesta toimenpiteestä hyvä esimerkki on ansioturvan keston porrastaminen työhistorian perusteella siten, että ansiosidonnainen päiväraha ulotetaan koskemaan myös lyhyempiä työsuhteita tekeviä työntekijöitä (ns. pätkätyöläiset). Toisaalta porrastamisesta johtuen vain pitkän työhistorian omaavat henkilöt olisivat oikeutettuja täyteen 400 päivärahapäivään. Työttömyysturvan kehittämisen työryhmä arvioi tämän yksittäisen toimenpiteen potentiaaliksi 4500-7500 lisätyöllistä.

    Toinen esimerkki potentiaalisesti vaikuttavasta toimenpiteestä on eroraha, joka maksettaisiin irtisanottavalle työntekijälle, mikäli työsuhteen kesto olisi riittävän pitkä. Eroraha maksettaisiin heti työttömyyden alussa ja se korvaisi osan päivärahakaudesta. Könttäsummana maksettava eroraha loisi paremmat kannustimet työllistyä työttömyyden alussa, sillä erorahan saisi pitää nopeasta työllistymisestä huolimatta. Arvioita erorahan työllisyysvaikutuksesta ei toistaiseksi ole tehty. 

    Isojen reformien rinnalle tarvitaan myös pienempiä uudistuksia, jotka parantavat sekä työllisyyttä että hyvinvointia. Ratkaisevaa on kuitenkin tuottavuus ja työtuntien määrä, ei pelkästään työllisten lukumäärä. Viime vuosina tuottavuuskehitys on ollut heikkoa. Työllisyyden parantuessa työllistyvien työkykyyn ja osaamisen kehittymiseen pitää panostaa entistä enemmän, jotta heidän tekemien työtuntien määrä ja tuottavuus kasvaisi. Työtunteihin (ja 20–68-vuotiaiden työllisyysasteeseen) perustuvaa tavoitetta on ehdottanut mm. Tukholman yliopiston kansainvälisen talouden emeritusprofessori Lars Calmfors.

    Kokonaisuus ratkaisee

    Työllisyyden parantamiseksi tavoitellulla määrällä ei ole löydettävissä yksittäistä reformia, vaan se vaatii kokoelman toimia, jotka tukevat toisiaan. Toimiva kokonaisuus muodostuu merkittävämmäksi kuin yksittäisten toimien summa. 

    Koska hyvin rakennettu kokonaispaketti on enemmän kuin osiensa summa, ja koska kaikkia vaikuttavia toimia ei voida tutkimustietoon perustuen luotettavasti arvioida, hallituksen kokonaispaketista ei voida esittää pelkästään yksittäisistä toimenpiteistä lähtevää arviota. Potentiaalisesti merkittäviä uudistuksia tehdessä on kuitenkin syytä aina kun mahdollista kiinnittää huomiota siihen, että niiden luotettava jälkiarviointi olisi mahdollista.   

    Jotta hallituksen tulevat päätökset uskottavasti lisäävät työllisyyttä 80 000 työllisellä, on välttämätöntä, että tulevissa ratkaisuissa on myös selkeästi tutkimustiedon pohjalta arvioitavissa olevia merkittäviä reformeja. Lisäksi kokonaisuutta arvioitaessa pitää muistaa, että työllisyyden nosto on hallituksen keskeisin toimenpide julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi.