Ajankohtaista

"Valtion ohjaava käsi", Janne Huovari, 16.2.2009

  •                                                MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA

    Kansainvälisen talouskriisin myötä sekä meillä että maailmalla on vaadittu julkisen vallan roolin vahvistamista taloudessa. Ajatus lähtee siitä, että talouskriisi on osoittanut vapaisiin markkinoihin perustuvan talouden epäonnistuneen ja ratkaisuna tilanteeseen nähdään valtion roolin kasvattaminen talouden ohjauksessa.

    On selvää, että kriisi on paljastanut monia puutteita kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Sääntöjä täytyy selkeyttää, avoimutta ja läpinäkyvyyttä lisätä sekä ottaa valvonnan piiriin ne osat rahoitusmarkkinoista, jotka ovat tähän asti olleet kokonaan valvonnan ulkopuolella. Kuitenkin pitämällä kriisiä pelkästään markkinoiden epäonnistumisena, tehdään helposti vääriä johtopäätöksiä korjaustoimenpiteistä.

    Vaikka kriisin taustalla on markkinavoimien käsittämättömiä virheitä, ei julkinen valta ole ollut osattomana. Taantumat ja lamat seuraavat aina liian pitkään jatkunutta nousukautta, niin tälläkin kertaa. Nousukautta piti paljolti yllä Yhdysvaltojen pitkään jatkunut löysä rahapolitiikka.

    Alan Greenspanin kaudella Yhdysvaltojen keskuspankissa oli vallalla näkemys, jonka mukaan talouden nopeusrajoitus on pysyvästi noussut globalisaation myötä. Tuottavuuden kasvun ja Kiinan mukaantulon maailmanmarkkinoille uskottiin pitävän inflaatio kurissa niin, että korkoja voitiin pitää alhaisena nopeankin talouskasvun aikana.

    Inflaatio pysyikin kurissa pitkään, kuluttajahintojen nousu oli varsin maltillista aina edellisvuoteen saakka. Talouteen virrannut raha aiheutti kuitenkin hintojen nousua muualla taloudessa. Erityisesti osakkeiden ja asuntojen hinnat nousivat ennennäkemättömästi. Keskuspankin tehtäviin ei kuitenkaan katsottu kuuluvan varallisuushintojen nousun hillitsemisen.

    Tilannetta pahensi vielä se, että rahoitusmarkkinoiden kehitys nähtiin keinona lisätä omistajuutta erityisesti asuntomarkkinoilla. Uudet rahoitusmuodot mahdollistivat omistusasunnon oston sellaiselle kansanosalle, jolle oma asunto oli ollut aikaisemmin tavoittamattomissa. Myös rahoitusmarkkinoilla keskiössä oli mukana julkisen vallan toiminta. Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden keskeiset rahoituslaitokset Fannie Mae ja Freddie Mac toimivat valtion suojeluksessa ja niiden tehtävänä oli nimenomaan lisätä asuntolainarahoitusta ja sitä kautta kansalaisten varallisuutta.

    Pitkään jatkunut nousukausi lisäsikin varallisuutta sekä Yhdysvalloissa että maailmalla. Varallisuus rakentui kuitenkin liian löysän rahapolitiikan aikaansaamaan velkarahan määrän kasvuun. Yhdysvaltain keskuspankki oli kykenemätön viheltämään peliä poikki tarpeeksi aikaisin.

    Ongelma on nimenomaan siinä, että niin kauan kun menee hyvin, kukaan ei halua tehdä kansalaisten kannalta ikäviä kasvua hidastavia päätöksiä. Nousukaudella ilonpilaajan rooli ei ole suosittu. Jos siihen ei pysty keskuspankki, tuskin siihen pystyy äänestäjien luottamuksen varassa toimiva poliittinen johto.

    Virheistä täyttyy oppia ja valvontaa rahoitusmarkkinoilla lisätä. Valtion ohjaavan roolin kasvattaminen taloudessa on kuitenkin huono lääke finanssikriiseihin, se johtaa helposti ojasta allikkoon. Valtiolta onnistuu taantuma ilman nousukauttakin, markkinoilta onneksi vain niiden jälkeen.

    janne.huovari@ptt.fi