Uutiset

Kotimaisen lihan kulutus kasvaa – nouseeko tuottajahinta?

17.huhtikuu 2020

 

 


 

Tutustu myös kevään 2020 maa- ja elintarviketalouden ennusteeseemme täältä

Lue kaikki koronaennusteet ja analyysit täältä

 

Heini Lehtosalo ja Suvi Rinta-Kiikka

Julkaisimme kevään maa- ja elintarviketalouden ennusteen viime viikolla. Ennuste poikkesi totutusta, koska vallitsevissa olosuhteissa desimaalin tarkkuudella ennustaminen ei ole mielekästä eikä edes mahdollista. Juuri nyt maailma muuttuu paljon jo yhdessä yössä. Tästä syystä ennusteessakin keskityimme miettimään koronakriisin vaikutuksia ruokasektorille.

Koronavirus aiheutti ruokamarkkinoilla kysyntälähtöisen markkinashokin, jonka seurauksena ruuan kulutustottumukset muuttuivat kertarysäyksellä. Suomen lihamarkkinoiden osalta tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset syövät nyt enenevissä määrin kotona ravintoloiden ja koulujen sijaan. Samalla päivittäistavarakaupoista on tullut pääasiallinen ruuan jakelukanava.

Kun ruoka ostetaan kaupasta ja syödään kotona, on lihan kotimaisuusaste aiempaa korkeampi. Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin, että ravintoloissa syödään enemmän lihan arvo-osia. Koronakriisin seurauksena lihaa siis syödään enemmän kotona ja lihan kotimaisuusaste nousee, mutta samalla kulutus siirtyy halvempiin ruhon osiin.

Miten tämä kaikki vaikuttaa lihan hintaan? Yksinkertaistettuna markkinat toimivat siten, että kysynnän noustessa ja tarjonnan pysyessä ennallaan tuotteen hinta nousee. Mutta onko se niin yksinkertaista sittenkään?

Pureskellaanpa liha-casea hieman enemmän.

Lihan kokonaiskysyntä saadaan, kun kotimainen kysyntä ja vientikysyntä lasketaan yhteen. Näkemyksemme mukaan suomalaiseen lihan vientikysyntään ei ole odotettavissa suuria muutoksia ja kotimainen kysyntä kasvaa. Mikäli nämä oletukset pitävät paikkansa, lihan kokonaiskysyntä kasvaa koronakriisin seurauksena. 

Lihan kotimaisen kysynnän rakenne kuitenkin muuttuu. Kulutuksen siirtyessä ravintoloista koteihin esimerkiksi jauhelihan menekki kasvaa, mutta sisäfileet jäävät kaupan hyllylle. Arvo-osien menekin pienentyminen vaikuttaa olennaisesti koko ketjuun tulevaan rahamäärään. Toisin sanoen kulutuksen siirtyessä halvempiin ruhon osiin ketjuun tulevan rahan määrän pienenee. Kun tähän lisätään vielä talouden taantuma, lomautukset ja irtisanomiset, näkymä on, että rahavirta on aiempaa pienempi myös pidemmällä aikavälillä.

Kysynnän äkillinen muutos on haastanut teollisuuden kykyä sopeuttaa toimintaansa. Ravintoloihin tuotteet toimitetaan suuremmissa erissä, kun taas kauppojen hyllyille kuluttajapakatuissa pienpakkauksissa. Teollisuudessa on tietty kapasiteetti tuotteiden pakkaamiseen. Pakkauskapasiteetin nostaminen on osalle yrityksistä pullonkaula ja voi nostaa valmistuksen kustannuksia. Lisäksi on otettava huomioon, että osa pienemmistä jalostajista toimittaa tuotteitaan ainoastaan ravintoloihin.

Maailmalla on nähty jo jotain erilaisia esimerkkejä maiden sopeutumisesta koronan muuttamaan markkinaan. Saksassa sianlihan tuottajahinta lähti systemaattisesti putoamaan viikko viikolta ja varmistelemaan siten kysynnän yllä pysymistä sekä koti- että vientimarkkinoilla. USA:ssa koronakriisin alussa lihojen hinnat nousivat voimakkaasti. Nousu jäi kuitenkin lyhyeksi ja sittemmin lihan hinnat ovat syöksyneet pohjalukemiin. Viikossa hinta laski neljänneksen ja jalostajien tuloista katosi kymmeniä prosentteja. Syitä hinnan romahdukseen on useita. Lihan hintojen lasku johtuu kysynnän rajusta laskusta ja sen rakenteen muutoksista, teollisuuden rajallisesta kapasiteetista sekä muutoksista jakelussa. Viimeisimpänä nähtiin jättiteurastamon sulkeminen, joka puolestaan vyöryttää ongelmat tilatasolle saakka.

Miten käy siis lihan hinnan Suomessa? Teorian mukaan lihan hinnan pitäisi nyt kääntyä nousuun, kun kysyntä kasvaa ja tarjonta pysyy ennallaan. Koronakriisin aikana lihamarkkinoihin vaikuttaa kuitenkin monia ulkopuolisia tekijöitä, kuten kulutusrakenteen muutos sekä kaupan ja teollisuuden rajallinen kapasiteetti.

Kulutuksen siirtyessä halvempiin lihanosiin on ketjussa vähemmän rahaa jaettavaksi eri toimijoiden välillä. Samaan aikaan teollisuus ja kauppa ovat joutuneet käyttämään kalliimpaa lisätyövoimaa. Lisäksi toimijoiden on varauduttava mahdollisiin tuotannon keskeytyksiin. Mikäli suuri osa tuotantolaitoksen henkilöstöstä sairastuu samanaikaisesti, lihaa ei saada samaan tahtiin kauppoihin ja tästä aiheutuvat tappiot lankeavat teollisuuden kannettaviksi.  Myös kaupalle ja teollisuudelle aiheutuneiden kustannusten tulisi näkyä hintojen nousuna.

Todellisuudessa hintojen välittyminen ketjussa on kuitenkin hidasta, eivätkä markkinat reagoi näin joustavasti. Tämän vuoksi lihojen kuluttajahintojen nousuvaihe jää Suomessa todennäköisesti näkemättä, eikä koronakriisi paisuta tuottajienkaan tilipussia.

Viime vuosina olemme toistuvasti nähneet, että markkinavaikutukset välittyvät Suomessa lihojen tuottajahintoihin viiveellä. Olisiko tuottajien siis syytä katsella markkinanäkymiä sen perusteella, mitä muualla on tapahtunut vuosi sitten? Siitä ja sianlihan hyvästä vientikysynnästä päätellen tänä vuonna Suomessa nähtäisiin pieni tuottajahintojen nousu ja hinnat kääntyisivät laskuun vasta ensi vuonna. Naudanliha kärsii enemmän sekä syömisen siirtymisestä koteihin että kuluttajien kukkaronnyörien kiristymisestä. Sen vuoksi naudanlihan tuottajahinta laskee tänä vuonna.