Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kestävän kasvun turvaamiseksi tarvitaan yhteistyötä ja tutkimustietoa. Luottamuksen rakentaminen toimijoiden välille ja yhteisten pelisääntöjen muodostaminen ovat avainasemassa markkinoiden tehokkaalle toiminnalle, kirjoittaa Anni Järvinen blogissaan.
Hiilensidonnasta ja maatalouden päästöistä puhutaan tällä hetkellä paljon. Maatalouden perusmerkitys on kuitenkin ilmastokeskustelussa unohtunut, kuten myös se, että ruokaa pitää tuottaa taloudellisesti kannattavasti, jotta voidaan luoda edellytykset ruuantuotannon jatkuvuudelle Suomessa.
Sisäministeri Ohisalo osui A-studion haastattelussa (9.8.) herkkään paikkaan peräänkuuluttaessaan maatalouden ilmastotoimia. Ohisalo perusteli linjausta sillä, että maatalouden päästöt eivät ole laskeneet viime vuosien aikana (Tilastokeskuksen raportoinnin perusteella sitten 1990-luvun), vaikka maataloudessa on löydettävissä keinoja tilanteen muuttamiseksi (keinoja koottu esimerkiksi MTK:n ilmastotiekarttaan.)
Pellervon taloustutkimus tarkastelee parhaillaan useissa tutkimushankkeissa ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja niihin vastaamista. Perjantaina valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan sarjassa julkaistiin PTT:n, Merit Economicsin ja Ålands statistik- och utredningsbyrå ÅSUBin selvitys erilaisten ilmastopoliittisten toimien vaikutuksista kotitalouksien tulonjakoon.
Maatalous on toimialana vahvasti politiisesti ohjattua. Maatalouspolitiikkaa on jo pitkään aiheellisesti syytelty poukkoilevaksi ja huonosti ennakoitavaksi, joka aiheuttaa viljelijöille huomattavaa epävarmuutta. Onnistuessaan politiikka luo maatalousyrityksille parhaat mahdolliset toimintaedellytykset ja hallitsee niitä vaikutuksia, joihin markkinoilta ei löydy vastauksia.