Ajankohtaista

Puolustusmenot tuskin buustaavat talouskasvua, vaikka haluaisimmekin uskoa niin

19.heinäkuu 2022
Emilia Gråsten
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

Eurooppalaisia Nato-valtioita on pitkään syytetty vapaamatkustuksesta Yhdysvaltain puolustuksen siivellä, mutta nyt mantereella soditaan, ja maa toisensa jälkeen ilmoittaa merkittävistä puolustusmenojen lisäyksistä. Globaali asevarustelubuumi on käynyt kuumana jo useamman vuoden, mutta tuore konflikti on lisännyt kierroksia ja nostanut aiheen kaikkien huulille. Tilanne on innoittanut myös suomalaiset pohtimaan kasvavien puolustusmenojen vaikutuksia talouteen.

Internet, GPS, mikro, suihkumoottori ja monet muut maailmaa enemmän tai vähemmän mullistaneet keksinnöt ovat alun perin syntyneet armeijan tutkimus- ja kehitystoiminnan tuloksena. Innovaatiot ovatkin suosikkiargumentti sen puolesta, että puolustusmenot vaikuttaisivat positiivisesti talouskasvuun. Suomen kohdalla innovaatioargumentin käyttäminen ontuu, sillä meillä ei ole kansainvälisesti merkittävää puolustusteollisuutta. Edes Yhdysvalloissa, josta suurin osa merkittävistä keksinnöistä on peräisin, puolustukseen liittyvä T&K-toiminta ei ole selkeästi siviilipuolen T&K-toimintaa tuottavampaa (esim. Reppy 1985; Schmid 2018; Martí Sempere 2018).

Myös muut positiivista vaikutusta tukevat argumentit nojaavat enemmän hypoteeseihin kuin tutkittuun tietoon. Armeija ja puolustusteollisuus luovat työpaikkoja, kouluttavat ihmisiä ja kasvattavat henkistä pääomaa. Esimerkiksi suuri osa suomalaisista rekkakuskeista on suorittanut ajolupansa ja ammattipätevyytensä asepalveluksen aikana. On kuitenkin vaikeaa todistaa, että nämä positiiviset vaikutukset olisivat merkittävämpiä kuin puolustuksen vaihtoehtoiskustannus – rahankäyttö esimerkiksi sosiaaliturvaan, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja siviili-infrastruktuuriin.  

Puolustuksen suurin arvo tulee sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Vakaus on edellytys suotuisalle talouskasvulle ja vetää puoleensa kansainvälisen kaupan toimijoita ja kulkureittejä. Vastakohta – sota tai sekasorto – olisi erittäin tuhoisaa taloudelle. Marxistinen näkökulma korostaakin puolustusmenojen buustaavan talouskasvua juuri kriisejä estämällä. Ekonomistien keskuudessa suositummat teoriat – keynesiläinen ja neoklassinen – kuitenkin sivuuttavat vakauden merkityksen yleensä kokonaan sen numeerisen mittaamisen mahdottomuuden vuoksi. Syy on myös käytännöllinen: empiirinen tutkimus nojaa budjettiperusteiseen dataan. 

Etenkin keynesiläinen teoria korostaa julkisten menojen piristävää vaikutusta talouskasvuun. On kuitenkin tärkeää huomata, ettei puolustusmenoja voida rinnastaa muihin julkisiin menoihin puolustusmarkkinoiden merkittävien epäonnistumisien vuoksi. Syitä on monia, mutta mainittakoon puolustuksen julkishyödykemäisyydestä johtuva mahdollisuus vapaamatkustukseen, puolustusmarkkinoilla operoivien myyjien ja ostajien vähäinen määrä, sekä armeijaa vaivaavat tehottomuusongelmat (Hartley 2020, 16–17 ja 56–57). 

Kansallisella tasolla kilpailu typistyy valtion monopsoniin, jossa monet vähäisistä yrityksistäkin ovat valtio-omisteisia – etenkin Euroopassa (Martí Sempere 2020). Kansainvälisillä markkinoilla toimijoita on paljon, mutta kilpailua rajoittavat monimutkaiset diplomaattiset suhteet sekä aseiden vienti- ja tuontirajoitukset. Armeijalta puolestaan puuttuvat kilpailullisten markkinoiden tehokkuuskannustimet, kuten muultakin julkiselta sektorilta. Toisaalta on syytä muistaa, että myös yksityiset markkinat epäonnistuvat.

Puolustusmenojen vaikutus talouskasvuun on ollut jo vuosikymmenien ajan kinkkinen aihe ekonomisteille. Vaikuttaa siltä, että aiemmat tutkimusmenetelmät ovat merkittävästi aliarvioineet puolustuksen negatiivista vaikutusta talouskasvuun (d’Agostino ym. 2019), ja vaikutus on useimmissa maissa hieman negatiivinen tai neutraali (Dunne ja Dian 2013; Yesilyurt ja Yesilyurt 2019). Positiiviset tulokset ovat nykyisin yksittäistapauksia ja suurin osa niistä koskee tiettyjä maita: Yhdysvaltoja, Turkkia, Kreikkaa, Intiaa ja Pakistania. 

Suomea on tarkasteltu osana ainakin kahdeksaa Euroopan unionia käsittelevää tutkimusta. Ainoastaan yksi tutkimus (Dunne ja Nikolaidou 2012) havaitsi Suomessa positiivisen vaikutuksen – ja sekin oli tutkimuksen ainut positiivinen tulos. Todennäköisimmin puolustusmenojen vaikutus talouskasvuun on siis Suomessa negatiivinen tai neutraali. Nato-jäsenyydellä saattaa kuitenkin olla pieni positiivinen vaikutus talouteen (Utrero-González et al. 2019), mutta se on syytä ymmärtää puolustusmenoista erillisenä vaikutuksena. 

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa kasvavia panostuksia puolustukseen. Ne ovat välttämätön menoerä, josta vallitsee laaja konsensus. Arvailuihin puolustusmenojen positiivisista vaikutuksista on kuitenkin syytä suhtautua kriittisesti. Luultavasti vaihtoehtoiset rahankäytön kohteet loisivat enemmän työpaikkoja, innovaatioita ja kasvua.

Emilia Gråsten

Kirjoittaja on PTT:n tutkimusharjoittelija, joka perehtyy työssään huoltovarmuuteen ja kirjoittaa gradua Suomen puolustusmenojen vaikutuksesta talouskasvuun.

--

Dunne, J.P. Nikolaidou, E. 2012. Defence spending and economic growth in the EU15. Defence and Peace Economics 23 (6), 537–548.  

Dunne, J.P. Tian, N. 2013. Military expenditure and economic growth: a survey. The Economics of Peace and Security Journal 8 (1), 5–11.

d’Agostino, G. Dunne. J.P. Pieroni, L. 2019. Military Expenditure, Endogeneity and Economic Growth. Defence and Peace Economics, 30 (5), 509–524. 

Hartley, K. 2020. Defence economics. Cambridge University Press. 

Martí Sempere, C. 2018. What Is Known About Defence Research and Development Spill-Overs? Defence and Peace Economics 29 (3), 225–246.

Martí Sempere, C. 2020. A Review of Market Failures in the Defence Industry. Defence and Peace Economics 31 (6), 642–658.

Reppy, J. 1985. Military R&D and the civilian economy. Bulletin of the Atomic Scientists 41 (9), 10–14. 

Schmid, J. 2018. The Diffusion of Military Technology. Defence and Peace Economics 29 (6), 595–613.

Utrero-González, N. Hromcová, J. Callado-Muñoz, F. 2019. Defence Spending, Institutional Environment and Economic Growth: Case of NATO. Defence and Peace Economics 30 (5), 525–548.

Yesilyurt, F. Yesilyurt, E. 2019. Meta-analysis, military expenditures, and growth. Journal of Peace Research 56 (3), 352–363.