Ajankohtaista

"Ongelmajätteestä arvotavaraksi", Perttu Pyykkönen, 1.9.2008

  •                                                  MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT/N TALOUSTUTKA

    Maatalouden markkinamyllerrysten jatkuessa tilojen talous on erittäin kovalla koetuksella. Viimeaikaiset kustannusnousut ovat saattaneet osan tiloista suoranaiseen kustannuskriisiin, kun tuottajahinnat eivät ole pysyneet panoshintojen perässä.

    Eniten panoksista ovat maailmanmarkkinoiden myllerryksessä kohonneet lannoitteiden hinnat. Se ei paljoa lohduta, mutta saman ongelman kanssa painivat kaikki maailman viljelijät. Kysyntä maailmalla on kasvanut rajusti, eikä tuotantokapasiteettia ole riittävästi vastaamaan tarvetta. Pikaista helpotusta tähän tilanteeseen ei ole näköpiirissä, koska investointeja vasta viritellään.

    Suomessa lannoitemenot ovat olleet noin 200 miljoonaa euroa. Nyt hinnat ovat yli kaksinkertaiset viime vuoteen verrattuna. Kun maatalouden nettotulo on noin miljardi euroa, aiheuttaisi pelkästään lannoitteiden hintojen nousu noin 20 prosentin pudotuksen tuloihin.

    Viljelijät kuitenkin muuttavat käyttäytymistään talouden lakien mukaan, enkä usko aivan näin suuren tulopudotuksen tämän takia toteutuvan.

    Riippumatta siitä, mikä on EU:n kesantovelvoitepolitiikka ensi vuonna, Suomessa kesantoala kasvaa. Ei yksinkertaisesti kannata enää viljellä osaa pelloista, joita vielä vuoden takaisilla hintasuhteilla kannatti.

    Varmasti haetaan myös halvempia lannoiteyhdistelmiä, ja toisaalta käytetään esimerkiksi pelkkää salpietaria. Tällainen ryöstöviljely ei kuitenkaan voi jatkua pitkään.

    Pieni myönteinen näkökulma ostolannoitteiden hintojen nousuun on se, että karjanlannan ravinteiden arvo nousee. Tähän asti lanta on ollut lähes ongelmajätettä. Nyt sen tarkempaan hyödyntämiseen tulee selvä taloudellinen kannustin. Levitysteknologian kalleus on toistaiseksi osittain estänyt lannan ravinteiden täysimääräisen hyödyntämisen.

    Paremmassa hyödyntämisessä avainasemassa olisivat lannanlevityksen tarkentaminen tarpeen mukaiseksi ja sellaisten teknologioiden käyttöönotto, jolla ravinnehuuhtoutumat vähenisivät. Samalla myös maatalouden ympäristöimago paranisi.

    Karjanlannan parempi hyödyntäminen siis voi pienentää karjatilojen lannoitelaskua selvästikin. Samalla karjanlannan vastaanotto tulee kasvinviljelytiloille houkuttelevammaksi. Parhaassa tapauksessa niille muodostuisi kunnolliset markkinat, ja sekä karjatilat että kasvinviljelytilat hyötyisivät.

    Viime kädessä viljelijöiden oma osaaminen ratkaisee sen, miten kustannuskurimuksesta selvitään. Kun valtiovalta kuitenkin varsin hyvin tietää ja ymmärtää viljelijöiden huolen, olisi syytä kartoittaa myös ne mahdolliset politiikkakeinot, joilla valtio omalta osaltaan voisi edesauttaa karjanlannan parempaa hyödyntämistä.

    perttu.pyykkonen@ptt.fi