Ajankohtaista

"Menestyksen mitta", Satu Nivalainen, 23.6.2008

  •                                                  MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA

     

    Mikä on menestyksen mitta? Se tietenkin riippuu siitä, mitä menestyksellä tarkoitetaan ja kenen menestystä arvioidaan.

    Usein hehkutetaan sitä, että Suomi menestyy hyvin kilpailukyvyllä mitaten. Mutta mitä hyvä kilpailukyky oikeastaan kertoo? Tarkoittaako huippuluokkaa oleva kilpailukyky myös hyvää taloudellista menestystä? Ei välttämättä.

    Hyvä kilpailukyky ei tarkoita menestystä kilpailussa muita vastaan, vaan heijastaa lähinnä talouden kykyä hyödyntää resursseja tehokkaasti. Se siis kuvaa mahdollisuuksia menestyä.

    Talouden menestystä tai suorituskykyä mitataan viime kädessä sen kyvyllä luoda hyvinvointia kansalaisille. Tuotanto asukasta kohden on hyvinvoinnin aineellinen perusta, jonka vuoksi bruttokansantuote on tärkeä suure.

    Mitä suurempi bruttokansantuote on, sitä paremmin kansalaisten pitäisi voida. Kansalaiselle bruttokansantuote sinänsä ei kuitenkaan tuottane hyvinvointia. Viime vuonna talouskasvu oli yli 4 prosenttia, mutta itse en ainakaan tuntenut oloani sen paremmaksi kuin hitaamman kasvunkaan aikana.

    Mikä sitten tuo yksilölle hyvinvointia? Taloustieteilijöiden käsityksen mukaan rationaalisesti käyttäytyvät ihmiset pyrkivät hyödyn maksimointiin. Suurempi hyöty tarkoittaa parempaa hyvinvointia. Monesti sorrumme ajattelemaan hyötyä pelkästään taloudellisena suureena. Taloudellisesti hyvin toimeentulevaa pidetään menestyjänä.

    Välillä tuntuu, että taloudelliset mittarit hallitsevat liikaa elämäämme. Nykyään lähes kaikki, myös ihmisen arvo, mitataan ja arvotetaan usein rahassa. Helposti unohdetaan, että raha on vain vaihdon väline. Sitä tarvitaan, jotta saamme hankittua jotain tarpeellista. Tai miksei tarpeetontakin, mutta rahalla itsessään ei ole arvoa.

    Mielestäni rahaa tärkeämpi menestyksen mitta on onnellisuus. Tutkimusten mukaan perhe, ystävät, työkaverit ja naapurit tuovat suomalaisille kestävimmän onnentunteen. Myös työssäolo on tärkeä asia useimmille.

    Onnellisuutta ei voi ostaa.

    Tätä mieltä ovat myös onnellisuusekonomistit, joiden mukaan tulojen kasvu ei tietyn rajan jälkeen sanottavammin lisää onnellisuuden tunnetta, ja eräänlainen minimituloraja tässä mielessä olisi vain 7 700 euroa vuodessa. Ei siis kovin paljon.

    Väittäisin, että jos olet onnellinen ja nautit elämästäsi, olet myös menestynyt. Filosofi Demokritoksen mukaan onnellinen on se, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on. Näin ajatellen meillä kaikilla on menestyksen avaimet käsissämme.



    satu.nivalainen@ptt.fi