Ajankohtaista

Maanviljelijä ei koulunpenkillä parane

7.syyskuu 2020
Johanna Auer
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

Kirjoittaja on PTT:n maatalousekonomisti Johanna Auer

Tällaisen lausahduksen, ilman kysymysmerkkiä, kuulin eräältä tuntemattomalta viljelijältä ollessani maatalousharjoittelussa pari vuotta sitten. Kuinka rohkaisevaa.

No, eihän tämä herrasmies minusta muuta tiennyt, kuin sen, että opiskelen agronomiksi. En suinkaan hakenut Viikkiin opiskelemaan kotitilani jatkaminen mielessä, vaan koska maatalousala ylipäätään kiinnosti. Jotkut opiskelukaverini ovat kuitenkin päätyneet opiskelemaan maataloustieteitä juuri siksi, että haluavat ryhtyä maanviljelijöiksi.

Meitä tilataustaisia agronomiopiskelijoita taitaa olla edelleen niukka enemmistö. Monilla on samankaltainen tilanne kuin minulla. Kotona odottaisi maatila jatkajaa, mutta maanviljelijäksi ryhtyminen arveluttaa, vaikka kotitila olisikin elinvoimainen, maatalousala kiinnostaa ja oma koulutuskin tukisi maatalousyrittäjyyttä.

Suomalainen maatalous on edelleen perheviljelmistä riippuvaista. Vuonna 2018 tukea hakeneista tiloista 87 % oli yksityishenkilöiden ja 11,3 % perikuntien tai perheyhtiöiden ja -yhtymien omistamia. Suurin osa tilakaupoista on perheenjäsenten välisiä.

Mikä siinä maajussiudessa sitten lopulta mietityttää? Vaakakupissa ovat toisella puolella säännöllinen palkka ja vapaa-aika, työyhteisöön kuuluminen ja kaupungissa asumisen helppous, ja toisella itsensä toteuttaminen, monipuolinen työympäristö, maaseudun rauha, eläinten kanssa työskentely, työn joustavuus, lyhyt työmatka… Niin.

Harva jatkaja enää hyppää isännän saappaisiin vain ollakseen osa sukupolvien ketjua. Maatalous ei ole satavarma tulonlähde, vaan yrittäjän on menestyttävä elääkseen sillä. Maatalousyrittäjän työtä sivusta seuranneena tiedän, että yrityksen menestyksen määrittää loppukädessä yrittäjän henkilökohtaiset ominaisuudet. Itse ajattelen niin, että yrittäjyys on synnynnäinen ominaisuus ja maatalousyrittäjyys sen harvinaisempi muoto. Kysymys ei siis ole se, että tyydynkö jäämään viljelemään kotitilaani, vaan nimenomaan toisinpäin: Olisiko minusta maanviljelijäksi?

Aloittaessani harjoittelijana PTT:llä työkaverini kysyivät minulta, tuleeko minusta joskus maajussi. Se lämmitti sydäntäni, sillä löytyy niitäkin, joiden mielestä yliopistokoulutus ja maatalouden harjoittaminen eivät kuulu yhteen, vaikka meistä viikkiläisistä merkittävä osa ryhtyykin maanviljelijöiksi.
Minä tunnustelen vielä rauhassa, että mihin tämä tieni maatalousalalla vie.

Hyväksi maatalousyrittäjäksi voi varmasti tulla ilman sen kummempaa koulutustakin, mutta harvemmin siitä haittaakaan on. Varmaa on myös se, että 2000-luvun maanviljelijä on kunnianhimoinen ammatti – agronomille tai kelle tahansa.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 7.9.2020