Ajankohtaista

Maa- ja elintarviketalouden tilannekatsaus - kesäkuu 2022

  • Aalto-Setälä Juuso, Forsman-Hugg Sari, Kinnunen Pekka ja Kujala Päivi 2022: Maa- ja elintarviketalouden tilannekatsaus, kesäkuu 2022

    Sodan vaikutukset alkavat vasta näkyä ruokamarkkinoilla

    Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa loi merkittävän epävarmuuden maailmanlaajuisiin elintarvikemarkkinoihin. Syksyn kustannuskriisi nosti esille maatalouden riippuvuuden globaalista energiantuotannosta ja taloudesta. Sotatilanne edelleen korosti Euroopan riippuvuutta Venäjältä tuotavista energiasta, lannoitteista ja rehuista. Pitkittynyt sota ylläpitää epävarmuutta markkinoilla, mikä heijastuu tuotantopanosten hintoihin, tuottajahintoihin ja ruuan hintaan myös Suomessa. Poikkeuksellinen tilanne koettelee ruokamarkkinoiden toimivuutta. Kevään aikana sekä tuottajahintojen että ruuan kuluttajahintojen nousuvauhti on selvästi nopeutunut. 

    Epävarmat markkinanäkymät heijastuvat useiden vuosien ajalle. Poikkeuksellisen korkea inflaatio ja talouden kasvunäkymien heikentyminen heijastuu myös elintarvikealan investointeihin ja kehitykseen. Sota on korostanut entisestään huoltovarmuuden ja varautumisen tärkeyttä, ja tässä elintarvikehuollolla on merkittävä rooli. Suomessa perustuotteissa (vilja, maito, liha) omavaraisuusaste on erittäin korkea, mutta niiden tuotanto on riippuvainen tuontipanoksista. Tuotantopanosten niukkuus ja korkea hinta aiheuttaa epävarmuutta omavaraisuuteen lähivuosina maatalouden heikentyvästä kannattavuudesta johtuen. Voimakas tuotantopanosten kustannusten nousu vaikeuttaa entisestään erityisesti heikossa taloustilanteessa olevien tilojen toimintaa.

    Sodan pitkittyessä markkinat sopeutuvat ja hintojen muutokset tasaantuvat. Sekä tuotantopanosten hinnat että tuottaja- ja kuluttajahinnat voivat kuitenkin jäädä pidemmäksi aikaa korkeammalle tasolle kuin tavanomainen hintataso on ollut ennen koronapandemian ja Ukrainan sodan pitkittämää kustannuskriisiä. Globaali pandemia aiheuttaa edelleen myös häiriöitä toimitusketjuissa ja kansainvälisessä kaupankäynnissä.

    Tuotantopanosten niukkuus ja saatavuuden ongelmat nostavat myös kuluttajahintoja

    Tuotantopanosten hinnat ovat reagoineet rajuimmin ensin pandemian ja nyt keväällä Ukrainan sodan vaikutuksista aiheutuviin tarjontahäiriöihin ja saatavuuden ongelmiin. Maatalouden voimakkaasti kohonneet kustannukset siirtyvät tuottajahintoihin ja ruuan kuluttajahintoihin viiveellä. Huhtikuussa tuotantopanokset nousivat 37,4 prosenttia, tuottajahinnat 26,6 prosenttia ja toukokuussa ruuan hinta 9,0 prosenttia (Kuva 1). Tuottajahintaindeksissä näkyy viljan raju hinnan nousu. Tuottaja- ja kuluttajahintojen muutosvauhti on kuitenkin kiihtynyt Ukrainan sodan vaikutusten seurauksena. Sota on lisännyt pelkoa viljan ja öljykasvien tarjonnan niukkuudesta maailmanmarkkinoilla. Tarve varmistaa kotimaisten raaka-aineiden saatavuus elintarviketeollisuudessa on nopeuttanut lihan ja maidon tuottajahintojen nousua kevään aikana. Teollisuus ja kauppa ovat kevään aikana avanneet tavarantoimituksista sopimus- ja hintaneuvotteluja, mikä näkyy ruuan hinnan nousuna.

    Kuva 1. Maatalouden tuotantopanosten hinnat, tuotantopanosten hinnat ja elintarvikkeiden hinnat (indeksiluvut), %-muutos.

    Viljan hinnat ennätyskorkealla

    Maailman vehnäntuotanto oli satovuonna 2021/22 ennätyksellinen. Tulevana satovuonna kansainvälinen viljaneuvosto IGC arvioi vehnän tuotannon olevan noin 769 miljoonaa tonnia, mikä on edellisvuotta vähemmän (Kuva 2). Australia, Kiina ja samoin Yhdysvallat ovat kärsineet kuivuudesta. Intiassa on ollut ennätyksellisen kuumaa, mikä alentaa satonäkymiä. Viljan maailmankaupan ennakoidaan olevan ennätysmäisen suuri, koska muut maat pyrkivät täyttämään Ukrainan viennin vähentymisestä syntyvää vajetta satovuonna 2022/23. Suurin vehnän viejä on Venäjä, jota seuraavat EU, Australia, Kanada ja Yhdysvallat tulevana satovuonna. Vehnän loppuvarastojen ennakoidaan alenevan, jääden 271 miljoonan tonnin tasolle. Ukrainan vehnäntuotannon arvioidaan pienentyvän vähintään kolmanneksella sodan seurauksena, ja Ukrainan rooli merkittävänä vehnän ja auringonkukkaöljyn vientimaana pienenee sodan vaikutusten seurauksena. Epävarmaa on vielä se, saadaanko varastossa vielä olevaa edellisen kauden satoa vietyä Ukrainasta vientisatamien sulkeuduttua sodan seurauksena. Sadonkorjuuta heikentää myös tuotantoinfran tuhoutuminen.

    Kuva 2. Maailman vehnän tuotannon, viennin ja varaston kehitys

    Maissin tuotannon arvioidaan laskevan tulevana satovuonna viime vuoden ennätyssadosta, tuotantoarvio on 1 184 miljoonaa tonnia. Maissin loppuvarastomäärät pienenevät. Maissin maailmankaupan arvioidaan pienenevän noin kaksi prosenttia Kiinan, Kanadan ja EU:n vientimäärien pienentyessä, vaikka muun muassa Vietnam, Iran ja Bangladesh ovat lisänneet maissin vientiä.

    Maailman öljykasvien tuotanto kasvaa USDA:n arvion mukaan noin 647 miljoonaan tonniin lähinnä Etelä-Amerikan soijapavun ja Kanadan canolan tuotannon ansiosta. Soijan tuotanto kasvaa erityisesti Brasilian lisätessä tuotantoaan. Myös Argentiinan ja Paraguayn soijan tuotannon lisäykset kompensoivat Ukrainan pienentynyttä öljykasvien maailmanmarkkinoille tuloa. EU:n öljykasvialan odotetaan olevan lähes 5 prosenttia suurempi satovuonna 2022/23 kuin edeltävänä vuonna. Ukrainan öljy- ja valkuaiskasvialan arvioidaan olevan 38 prosenttia pienempi kuin viime vuonna.

    Vehnän ja muiden viljojen maailmanmarkkinahinnat ovat olleet ennätyskorkealla, ja hintojen ennakoidaan pysyvän tavanomaista korkeammalla vielä tänä ja ensi vuonna. Oman ruokahuollon turvaamiseksi monet maat ovat asettaneet rajoituksia erityisesti viljan ja öljykasvituotteiden viennille, mikä vähentää tuotteiden tarjontaa vientimarkkinoilla ja lisää hinnan heilahteluita. Erityisesti hintojen nousu heikentää globaalia ruokaturvaa köyhemmissä maissa. 
    Suomessa maatalouden heikko kannattavuus ja erityisesti lannoitteiden korkeat hinnat vaikuttivat kevään kylvöihin. Syysviljat ja -öljykasvit tuhoutuivat valtaosin talven aikana. Kevään kylvöt viivästyivät noin kaksi viikkoa tavanomaisesta ajankohdasta viileän kevätsään takia. Kylvöolosuhteet olivat lopulta melko suotuisat, ja sadosta voidaan odottaa tällä hetkellä tavanomaista.

    Kotimaan vehnän, ohran ja kauran hinnat nousivat Ukrainan sodan jälkeen ennätyskorkealle, mutta hinnoissa on huomattavaa epävarmuutta tälle kasvukaudelle riippuen sadon määrästä. Huhtikuussa leipävehnän hinta oli 95 prosenttia, rehuohran 115 prosenttia ja rehukauran 140 prosenttia korkeampi kuin vuoden takainen hinta (Kuva 3). Rehuviljojen tuottajahinnat nousivat huhtikuussa kauran ja vehnän osalta yli 350 euroon tonnia kohden ja rehuohran osalta noin 325 €/tn. Myös öljykasvien hinnat ovat nousseet keväällä voimakkaasti, ja esimerkiksi rapsin keskimääräinen hinta Euroopassa ylitti huhtikuun aikana jo 1000 €/tn.

    Kuva 3. Vehnän, ohran ja kauran tuottajahintojen kehitys.

    Ukrainan sota jatkoi tuotantopanosten hintojen nousua

    Tuotantopanosten hinnat ovat jatkaneet nousua vuoden 2022 ensimmäisen puoliskon aikana (Kuva 4). Kokonaisuudessaan tuotantopanosten hinnat nousivat huhtikuussa 37 prosenttia vuoden takaisesta.  Erityisesti lannoitteiden ja energian hinnat nousivat voimakkaasti Suomessa ja maailmalla Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Suomessa lannoitteet olivat huhtikuussa 115 prosenttia kalliimpia ja energia noin 45 prosenttia kalliimpaa viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Myös rehukustannukset ovat jatkaneet nousuaan viljan hintojen nousun myötä, ja huhtikuussa eroa viime vuoteen oli yli 37 prosenttia.

    Maailmanmarkkinoilla on kuitenkin ollut viitteitä viime kuukausina, että hintojen nousu olisi tasoittumassa ainakin hetkellisesti niin energian kuin lannoitteidenkin osalta. Esimerkiksi maakaasun, joka on energian lisäksi merkittävä typpilannoitteiden raaka-aine, hinta on laskenut kohti Venäjän hyökkäystä edeltänyttä tasoa, joskin hinta on edelleen korkealla. Edelliseen vuoteen verrattuna maakaasun hinta Euroopassa oli toukokuussa yli 200 prosenttia korkeammalla tasolla. Lannoitteiden osalta esimerkiksi typpi- että fosforilannoitteiden hinnat ovat laskeneet kansainvälisillä markkinoilla toukokuussa, mutta energian ja raaka-aineiden kalliit hinnat ovat aiheuttanut lannoitteiden tuotantolaitosten sulkuja keväällä. Kansainvälisten toimitusketjujen haasteet pitävät hintoja tavallista korkeammalla myös syksyllä. Maakaasu on ollut elintarviketeollisuudessa energianlähde ja kriittinen tuotannontekijä, vaikka sen osuus koko elintarviketeollisuuden energian käytöstä on ollut pieni. Venäjän lopetettua maakaasutoimitukset Suomeen elintarviketeollisuudessa on etsittävä maakaasua korvaavia energialähteitä.

    Kuva 4. Maatalouden tuotantopanosten hintojen muutos edelliseen vuoteen verrattuna. 

    Maidon tuottajahinnan nousu Suomessa hitaampaa kuin EU:ssa

    Tuotantopanosten voimakas hintojen nousu ja niukka maidon globaali tarjonta ovat nostaneet maidon tuottajahintaa. Maidon tarjonnan arvioidaan pysyvän niukkana vuoden ensimmäisellä puoliskolla sekä maailmanlaajuisesti että EU:ssa huolimatta maidon tuottajahinnan noususta. Vuoden jälkipuoliskolla tarjonnassa on mahdollista elpymistä. EU:n maidontuotannon arvioidaan olevan vakaa tänä vuonna. Globaalisti maitotuotteilla on kysyntää. Kiinan maitotuotteiden kysyntä voi laskea johtuen olemassa olevista varastoista, lisääntyneestä kotimaisesta tuotannosta sekä Aasiassa leviävästä omikronvariantista. Kiinassa koronarajoitukset pienentävät maitotuotteiden kysyntää. 

    Maidon keskimääräinen tuottajahinta Suomessa on noussut viime syksystä lähtien. Venäjän hyökkäyssodan jälkeen tuottajahinnan nousu nopeutui maaliskuussa. Huhtikuussa keskimääräinen tuottajahinta oli 46,52 senttiä litralta, mikä oli 20 prosenttia enemmän verrattuna vuoden takaiseen. Tammi-huhtikuun aikana keskimääräinen tuottajahinta nousi 12 prosenttia verrattuna viime vuoden vastaavaan ajankohtaan. Tuottajahinnassa on edelleen painetta nousta voimakkaasti kohonneiden kustannusten takia. Tuottajahinta Suomessa on seurannut EU:n hintakehitystä ollen kuitenkin yleensä korkeampi. EU:n tuottajahinta on kuitenkin noussut viime aikoina nopeammin ja kirinyt eroa umpeen (Kuva 5). Lisäksi Suomi on jäänyt Saksan ja Tanskan tuottajahinnoista hieman jälkeen. Toukokuussa EU:n keskimääräisen hinnan arvioidaan edelleen nousevan.

    Kuva 5. Suomen, EU:n keskimääräisen, Tanskan ja Saksan maidon tuottajahintojen kehitykset, €/100 kiloa.

    Maidontuotannon määrä jatkaa laskuaan tänä vuonna. Tammi-huhtikuun aikana tuotanto laski hieman yli kaksi prosenttia verrattuna viime vuoden vastaavaan ajankohtaan.

    Nousupaine lihan tuottajahinnoissa jatkuu edelleen

    EU:n naudanlihantuotannon arvioidaan tänä vuonna hieman laskevan huolimatta korkeista tuottajahinnoista ja kasvavasta vientikysynnästä. Lasku johtuu pääosin naudanlihan- ja maidontuotannon rakenteellisesta muutoksesta. Korkeat tuotantopanosten hinnat voivat johtaa joillakin tiloilla teurasmäärien lisäykseen ja teuraspainojen laskuun. Myös sianlihan tuotannon arvioidaan laskevan EU:ssa korkeiden kustannusten, heikon kannattavuuden ja joissakin maissa afrikkalaisen sikaruton takia. Siipikarjanlihan tuotannon arvioidaan kasvavan maltillisesti lintuinfluenssan ollen kuitenkin edelleen merkittävä rajoittava tekijä. Broilerin noussut tuottajahinta kompensoi ainakin osittain korkeita tuotantopanosten kustannuksia. 

    Suomessa lihan tuottajahinnat ovat nousseet viime vuosia huomattavasti korkeammalle tasolle lihatalojen reagoidessa rajusti nousseisiin tuotantopanosten kustannuksiin. Alkuvuonna nousu on keskimäärin ollut nopeampaa kuin vuonna 2012, jolloin sianlihan ja naudanlihan tuottajahinnat nousivat reilut 10 prosenttia. Kuluvan vuoden huhtikuussa sianlihan tuottajahinta nousi 17 prosenttia, naudanlihan 12 prosenttia ja siipikarjanlihan 23 prosenttia verrattuna vuoden takaiseen (Kuva 6). Tammi-huhtikuun aikana tuottajahinnat nousivat keskimäärin edellisvuodesta seuraavasti: siipikarjanliha 14 prosenttia, sianliha 12 prosenttia ja naudanlihan seitsemän prosenttia. Tuottajahinnoissa on edelleen painetta nousta kohonneiden kustannusten takia. Hinnan nousupaine on keväällä ennustettua enemmän.

     

    Kuva 6. Naudan-, sian- ja siipikarjanlihan tuottajahintojen kehitys Suomessa, %-muutos vuoden takaa.

    Suomessa siipikarjanlihan tuotanto on jatkanut kasvuaan, ja sianlihan tuotanto on laskussa. Tarkasteltaessa tuotantoa vuoden alusta lähtien (tammi-huhtikuun aikana), siipikarjanlihan tuotanto nousi lähes kolme prosenttia, sianlihan tuotanto laski hieman yli kaksi prosenttia ja naudanlihan tuotanto laski lähes kaksi prosenttia verrattuna vuoden takaiseen vastaavaan ajankohtaan. Lihan kokonaistuotanto laski hieman.

    Ruuan hinnan nousu on ohittanut yleisen inflaatiokehityksen

    PTT ennusti kevään suhdanne-ennusteessaan 29.3.2022 ruuan kuluttajahintojen nousevan tänä vuonna keskimäärin 11 prosenttia. Ruuan hinnan vaikutus yleiseen inflaatioon on kasvanut selvästi kevään aikana. Ruuan hinta nousee poikkeuksellisen nopeasti tänä vuonna, ja hinnan nousu on nopeutunut kevään aikana (Kuva 7). Huhtikuussa ruuan hinnan nousu ohitti jo yleisen inflaation. Toukokuussa ruuan hinta (elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat) nousi 9,0. prosenttia vuoden takaisesta ja pelkät elintarvikkeet 8,4 prosenttia, kun yleisesti kuluttajahinnat nousivat 7,0. prosenttia. Ruuan hinnan nousu kiihtyy kesän ja syksyn aikana, koska tuottajahintojen nousu on ollut nopeaa. Arvioon ruuan hinnan nousun nopeudesta liittyy kuitenkin epävarmuutta. Riskinä on, että ennakoitua pienempi viljasato Suomessa ja maailmanlaajuisesti nostaisi elintarvikkeiden kuluttajahintoja jopa ennustettua enemmän.
     

    Kuva 7. Elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien sekä kuluttajahintojen toteutunut hintakehitys, %-muutos vuoden takaa.

    EU:ssa ruuan hinta nousi nopeammin kuin Suomessa jo viime vuonna. Myös alkuvuonna hinnat ovat nousseet nopeammin EU:ssa keskimäärin kuin Suomessa (Kuva 8). Suomi on kuitenkin saavuttamassa EU:n keskimääräistä hintakehitystä. EU:ssa ruuan hinta nousi huhtikuussa keskimäärin jo 8,6 prosenttia, ja toukokuussa nousun voidaan ennakoida ylittävän 9 prosenttia. EU-maissa hintojen nousuvauhdissa on huomattavaa vaihtelua. 
     
    Kuva 8. Elintarvikkeiden hintakehitys Suomessa, Ruotsissa, EU:ssa ja USA:ssa, %-muutos vuoden takaa.

    Hintojen nousupaine kohdistuu kauttaaltaan elintarvikkeisiin, koska kustannusten nousu koettelee koko ruokaketjua.  Myös tarjonnan niukkeneminen tai viiveet toimituksissa joissakin tuotteissa tai raaka-aineissa nostavat hintoja. Hintojen nousu näkyy myös tuontituotteissa. Ruuan päätuoteryhmien välillä hintamuutosten erot ovat kasvaneet (Kuva 9). Hinnat nousivat toukokuussa seuraavasti: liha 12,1 prosenttia; maitotuotteet, juustot ja kananmunat 9,4 prosenttia ja viljatuotteet ja leipä 6,5 prosenttia. Tuoteryhmien sisällä hintamuutoksissa on eroa tuotteittain. Hintojen nousu näkyy myös elintarviketeollisuuden liikevaihdossa; alkuvuonna (tammi-maaliskuu) liikevaihdon muutos oli volyymin muutosta suurempaa.
     
    Kuva 9. Elintarvikkeiden hintojen muutos Suomessa päätuoteryhmissä: viljatuotteet ja leipä, liha sekä maitotuotteet, kananmuna ja juusto, %-muutos vuoden takaa. 

    Ruuan osuus kotitalouksien kulutusmenoista on ollut viime vuosina noin 11–12 prosentin luokkaa. Tämä osuus voi nousta hieman. Tähän vaikuttaa se, missä määrin kotitaloudet reagoivat ruuan hinnan nousuun kulutuksen määrää ja rakennetta sopeuttamalla. Lisäksi ruokamenojen suhteellinen osuus kotitalouksien kulutusmenoista riippuu siitä, miten paljon kulutusmenot kokonaisuutena kehittyvät, kun hinnat yleisesti nousevat. Korkea inflaatio pienentää palkansaajien reaaliansioita, kun palkankorotukset ovat olleet maltillisia. Tämä heikentää kuluttajien ostovoimaa. Ruuan hinnan nousulla on suurin vaikutus niihin pienituloisiin kotitalouksiin, joissa ruuan suhteellinen osuus kotitalouksien kulutusmenoista on jo ennestään keskimääräistä suurempi.

    PTT:n syksyn varsinainen maa- ja elintarviketalouden ennuste julkistetaan 27.9.2022.

    Katsauksessa on käytetty mm. seuraavia tilasto- ja tietolähteitä: BLS, Euroopan komissio, Eurostat, IGC, Luke, Maailmanpankki, Tilastokeskus, USDA.