Tulevaisuusvaliokunnalle 15.4.2020 / O 5/2019 vp Tulevaisuusvaliokunnan selvityshankkeet 2019 - 2023

Kansantalouden tutkimusryhmäMaa- ja elintarviketalouden tutkimusryhmä

7 elokuu 2020



  • O 5/2019 vp Tulevaisuusvaliokunnan selvityshankkeet 2019-2023

    Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta on pyytänyt VNK:ta tunnistamaan valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeiden piiristä tiettyihin koronapandemian ulottuvuuksiin liittyviä hankkeita ja hankkeiden asiantuntijoita asiantuntijalausuntoa varten. Pellervon taloustutkimus PTT:llä on ollut käynnissä VN TEAS -toiminnan piirissä hankkeita, erityisesti Alueellisen liikkuvuuden ja monipaikkaisuuden mahdollisuudet ja seuraukset -hanke, joiden katsotaan olevan relevantteja. Vastaamme lausunnossamme muutamiin esille nostettuihin kysymyksiin.

    Mihin keskittämisen vs. hajauttamisen eduista ja haitoista käytäviin yhteiskunnallisiin keskusteluihin koronapandemia suorimmin vaikuttaa? Vaikuttaako epidemia kaupungistumisen megatrendiin?

    Pandemioiden kesto on lopulta lyhyt megatrendeihin nähden ja niitä tapahtuu varsin harvoin.Täytyykin olla varsin varovainen arvioidessa mahdollisia koronapandemian pitkän aikavälin vaikutuksia. Epidemian aikaiset kokemukset ja opetukset saattavat unohtua nopeasti, mutta epidemia voi myös aikaansaada pysyvä muutoksia yksiköiden ja organisaatioiden toimintaan.

    Epidemian aikana hajautuneella yhteiskuntarakenteella on etuja sekä yksilön että viruksen leviämisen kannalta. On kuitenkin kyseenalaista, onko tällä vaikutusta pidemmällä aikavälillä. Koronavirusepidemiaa on myös vaikea verrata muihin pandemioihin, sillä se on ollut monin tavoin poikkeuksellinen. Sen vuoksi Suomessakin on tehty poliittisia toimia, joita aiemmin ei ole tarvinnut tehdä tai kokeilla.

    Kaupungistuminen, kuten muutkin megatrendit, ovat pidemmän aikavälin kehityksen tulosta, joten suhteellisen lyhytkestoisella epidemialla ei ole siihen välttämättä vaikutusta. Muuttoliikkeen ja pendelöinnin muutokset, jotka ovat keskittäneet väestöä ovat tapahtuneet pitkän ajan kuluessa. Muuttoliike on edelleen hyvin keskittävää. Pendelöinti suuntautuu edelleen yleisemmin keskuksia kohti, mutta vastakkaiseen suuntaan tehdyt työmatkat ovat kasvaneet keskuksiin suuntautuvia työmatkoja nopeammin 2010-luvulla. Tämä on seurausta siitä, että asuminen on keskittynyt työpaikkoja nopeammin. (Alasalmi ym. 2020.) Epidemia voi vaikuttaa kuitenkin alueelliseen liikkuvuuteen myös lyhyellä aikavälillä. Epidemiaa todennäköisesti seuraavan taantuman seurauksena alueellinen liikkuvuus todennäköisesti vähenee, koska näin usein käy laskusuhdanteen aikana.

    Mitä uusia rakenteita tai käytäntöjä ”pakollinen etätyö” on vakiinnuttamassa? Väheneekö työn tai muun toiminnan paikkasidonnaisuus epidemian myötä?

    Suomessa etätyön tekeminen on jo aikaisemmin ollut kansainvälisesti keskimääräistä yleisempää. Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometrin mukaan vuonna 2018 säännöllisesti etätöitä teki noin 21 prosenttia palkansaajista. Epidemian aikana lisääntynyt etätyön tekeminen
    hyvin todennäköisesti vauhdittaa entisestään etätyön tekemisen määrää. Yritykset, jotka ovat aiemmin epäröineet etätyöskentelyn hyödyntämistä, voivat koronaepidemian tuomien kokemusten kautta lisätä sen käyttöä jatkossa. Nykyinen tilanne on joka tapauksessa pakottanut yritykset kehittämään etätyökäytäntöjä ja ottamaan käyttöön etätyötä mahdollistavaa ja tehostavaa teknologiaa.

    Etätyön lisääntyminen lisää myös monipaikkaisuutta. Etätyön tekeminen mahdollistaa asuin- ja työpaikan suuremman eriytymisen. Etätyö mahdollistaa myös työn teon esimerkiksi vapaa-ajan asunnolta. Monipaikkaisuudella tarkoitetaan laajasti ihmisten elinympäristön koostumista useasta eri paikasta ja heidän säännöllisestä liikkumisestaan näiden paikkojen välillä.

    Arvioiden mukaan monipaikkaisia työntekijöitä on noin 3,6 prosenttia työllisistä eli noin 75 000 henkilöä. Suhteellisesti monipaikkaisia on eniten maaseudulla, mutta määrällisesti monipaikkaiset painottuvat kaupunkien keskustoihin. Tyypillisin monipaikkaisesti asuva työntekijä on korkeasti koulutettu mies, joka työskentelee johtajana tai erityisasiantuntijana suuressa yrityksessä ja asuu suuren kaupungin keskusalueella. Maaseudulla väestön monipaikkaisuus liittyy erityisesti monipaikkaiseen asumiseen eli vapaa-aikaan ja kausi- tai etätyöhön.(Alasalmi ym. 2020.)

    Lisääntyvä etätyön tekeminen tai monipaikkaisuuden lisääntyminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita asumisen hajaantumista. Kaupungistumisessa ei ole pelkästään kyse siitä, että työpaikat keskittyvät kaupunkeihin, vaan siihen ovat vaikuttaneet sekä asumispreferenssien että asuntomarkkinoiden muutokset. Etätyön tekeminen osaltaan myös mahdollistaa asumisen työpaikkoja tiiviimmän keskittymisen. Sekä Suomessa että kansainvälisesti etätyö onkin ennemminkin keskittänyt kuin hajauttanut asumista.

    Millaisia heikkoja kohtia korona on osoittanut esimerkiksi huoltovarmuudessamme, päätöksentekojärjestelmässämme ja terveydenhuoltojärjestelmässämme? Mitä voimme jatkossa tehdä paremmin?

    Väestön tilastointiperustuu yksipaikkaiseen asumiseen, eikä monipaikkaisuus siten näy perinteisissä väestötilastoissa. Kuva Suomen aluekehityksestä muuttuu, kun ihmisten monipaikkaisuus huomioidaan. Kausittaisesti kasvavat alueet ovat yleisempiä kuin taantuvat alueet, ja kasvavien alueiden verkosto ulottuu läpi maan Etelä-Suomesta Lappiin. Kausittainen asuminen Suomen sisällä koskee arviolta 2,4 miljoonaa asukasta. (Alasalmi ym. 2020.)

    Tämä tarkoittaa alueiden käyttövolyymien vaihtelevan merkittävästi vuoden aikana. Yksipaikkaisuuteen pohjautuvat infrainvestoinnit ja palvelumallit ovat tehottomia muuttuvassa yhdyskuntaja aluerakenteessa, sillä ne eivät perustu alueiden todellisiin käyttäjämääriin. Monipaikkaisuus
    tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon alueiden kehittämisessä ja palvelutuotannon suunnittelussa. Koronaepidemia on esimerkiksi nostanut esiin tarpeen resursoida maaseudulla ja mökkipaikkakunnilla terveyteen ja yleiseen huoltovarmuuteen liittyviä palveluita myös muille kuin pysyville asukkaille.

    Elintarvikehuoltovarmuuden osalta koronaepidemia ei ole tähän mennessä osoittanut merkittäviä heikkoja kohtia. Elintarvikehuolto on toiminut toistaiseksi hyvin, vaikka hamstraaminen on tuonut elintarvikeketjun toimivuuteen haasteita. Heikoimmaksi kohdaksi on osoittautunut tiettyjen maataloustöiden riippuvuus ulkomaisesta kausityövoimasta. Maatalousalan töissä on viime vuosina tarvittu noin 16 000 ulkomaalaista kausityöntekijää. Näistä suurin osa tulee istutus- ja erityisesti sadonkorjuutöihin puutarha-alalle, eli esim. vihannes- ja marjatiloille. Rajojen sulkeuduttua kyseisten työntekijöiden pääsy maahan on vaikeutunut. Kylvö- ja istutuskauden alussa tuotantopäätöksiin liittyy riskejä, koska työntekijöiden tarve kasvaa sadonkorjuun aikana ja työvoiman saatavuuteen liittyy suurta epävarmuutta.

    Ylipäätään koronaviruskriisi on tuonut esiin tarpeen tarkastella huoltovarmuutta laajemmin ja avoimemmin. Myös huoltovarmuudesta ja varautumisesta kriiseihin pitäisi kertoa avoimemmin ja altistaa se ulkopuoliselle avoimelle arvioinnille. Täten voidaan paremmin turvata varautuminen erilaisiin poikkeusoloihin.

    Lähteet:
    Alasalmi, J., Busk, H., Holappa, V., Huovari, J., Härmälä, V., Kotavaara, O., Lehtonen, O., Muilu, T., Rusanen, J. ja Vihinen, H. (2020). Työn ja työvoiman liikkuvuus ja väestön monipaikkaisuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 12/2020.

    Lisätietoja:
    Janne Huovari, janne.huovari@ptt.fi, 040 164 8141
    Henna Busk, henna.busk@ptt.fi, 040 164 8136
    Hanna Karikallio, hanna.karikallio@ptt.fi, 040 126 2077 (elintarvikehuoltovarmuus)