Ajankohtaista

"Lamaa ei kannata lietsoa", Raija Volk 24.11.2008

  •                                                          MAASEUDUN TULEVAISUUS / TALOUSTUTKA

    Viime viikkoina on riittänyt hätkähdyttäviä uutisia talouden alamäestä. Nyt tehdään draamaa sellaisestakin, mikä on normaalia ja ennakoitavissa olevaa.

    Pankkijärjestelmän sisällä oleva epäluottamus ja epätietoisuus uhkaa laajeta vyöryn tavoin reaalitalouteen odotusten muuttumisen kautta. Tässä hötäkässä unohtuu se, että jotkut alat ja toiminnot ovat kautta aikojen olleet heilahtelevia.

    Rakentaminen, asuntojen ostaminen ja sen myötä myös puutavaran sahaaminen ovat aina heilahdelleet voimakkaasti, osakemarkkinoista ja raaka-aineiden hinnoista puhumattakaan. Nykyisin ei käytännössä valmisteta mitään varastoon, ja tilausten väheneminen heijastuu nopeasti myös osaan teollisuuden tuotannosta.

    Moni ala on tässä tilanteessa äkännyt, että poliittisilla päättäjillä on valmiutta tukitoimiin. Esimerkiksi Euroopan ja USA:n autoteollisuus on huutanut valtion tukea. Suomessa on oltu oikeilla tavalla maltillisia. EU:n tasolla suunnitellaan talouden elvyttämispakettia, joka on ainutlaatuinen toimenpide siinä mielessä, että kansallisia talouspolitiikan toimia pyritään saaman aikaan yhtä aikaa.

    Alustavien tietojen mukaan EU:n tason toimet suuntautuvat suoran tuen sijaan viisaasti talouden perusrakenteiden ylläpitoon kuten sähköverkon uudistamiseen ja ympäristöystävällisen autoteknologian kehittämiseen.

    Suomessa oli jo ennen finanssikriisin kärjistymistä nähtävissä, että rakentaminen normalisoituu huipputasoltaan, mikä merkitsee tietysti työllisyyden alenemista. Rakennusalalle on myös tyypillistä se, että pieniä yrityksiä häviää ja syntyy nopeasti.

    Liike- ja toimistorakentaminen pomppasi vuonna 2007 melkein viidenneksen ylöspäin ja asuntorakentaminen oli monta vuotta hyvin vilkasta niin, että resursseja ei riittänyt esimerkiksi korjausrakentamiseen.

    Valtava liiketilan lisäys johtaa tietysti siihen, että tiloja jää joksikin aikaa tyhjäksi. Normaalisti käyttämättömäksi jää eniten vanhoja tiloja, jotka vähitellen saneerataan. Kovan rahan rakentamisen vilkkauden vuoksi kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon aikaansaaminen suuriin kaupunkeihin on ollut vuosia vaikeaa.

    On siis ihan paikallaan nyt miettiä nopeasti keinoja sen elvyttämiseksi, kun rakennusliikkeillä on kapasiteettia ja mielenkiintoa vuokra-asuntojen rakentamiseen. Rakentamisen käänne on finanssikriisin seurauksena jonkin verran syvempi kuin vielä alkusyksyllä ennakoitiin, mutta sitä ei kannata turhaan dramatisoida.

    Vanhojen asuntojen markkinoilla epävarmuus on saanut ihmiset odottamaan. Jos uuden asunnon tarve ei ole polttava, kannattaa yleensä odottaa ja katsoa miten kauppa käy ja minne hinnat kääntyvät. Myytyjen asuntojen määrä on tipahtanut, ja välittäjien määrä ja ansiot alentuneet, mutta mitään katastrofia ei markkinoilla ole käynnissä.

    Näyttävästi on myös uutisoitu se, että lähes 40 000 suomalaista on saanut tänä vuonna tiedon yt-neuvotteluista eli heitä uhkaa lomautus tai irtisanominen. Samalla jää helposti huomaamatta se, että työvoiman vähentämistarpeeksi on ilmoitettu 12 000 ja irtisanottuja on ollut vain 5500. Tai se, että työmarkkinoilla on koko ajan liikettä, ja viime vuonnakin samaan aikaan yt-neuvotteluista oli ilmoitettu yli 20 000 ihmiselle.

    Muutos ilmoituksissa on selvä, mutta irtisanottujen määrä on vasta 1000 edellisvuotta isompi. Laman syvyyttä on tässä vaiheessa vaikea arvioida, mutta Suomen tilanne ei ole viennin vähenemisestä huolimatta vielä huono.


    raija.volk@ptt.fi