Blogi

Tutkijoidemme kolumneja sekä juttuja tutkimusaiheistamme ja teemoistamme.

"Omalle työlle vaihtoehtoja" Perttu Pyykkönen, 18.9.2006

  • Omalle työlle
    vaihtoehtoja

    Maatalouden rakennekehityksen leimaa antava piirre viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut yksittäisten investointien koon voimakas kasvu. Samanaikaisesti investoijia on ollut yhä harvemmassa. Verrattuna EU-jäsenyyttä edeltäneeseen aikaan maatalouden rakennusinvestoinnit ovat nyt keskimäärin kaksi kertaa niin suuria. Yksittäisillä tiloilla kysymys on usein vielä paljon suuremmasta kasvattamisesta.

    Vaikka teknologisen kehityksen myötä yksikkötyökustannuksia saadaan kokoa kasvattamalla selvästi pienennettyä, on työn määrä usein kriittisin tekijä tuotantoa laajennettaessa. Vaihtoehtoina on tinkiä laajentamisesta, repiä lisää tehoja omasta selkänahasta, palkata vierasta työvoimaa tai teettää urakoitsijoilla osa töistä. Laajennuksesta tinkiminen ei ole aina mahdollista, koska monissa tapauksissa teknologia sanelee koon, mihin laajennetaan. Oman työmäärän lisääminen on tällä hetkellä varmasti se yleisimmin käytössä oleva keino, mutta pitkällä aikavälillä se ei ole kestävä ratkaisu.

    Vieraan työvoiman tarve on usein kausiluontoista, mikä vaikeuttaa työvoiman saatavuutta. Työn luonne on myös muuttunut siinä määrin, että perinteisten ”varsitöiden” sijasta ammattitaitovaatimukset ovat tosi kovat. Tarvetta palkkaväen käytön lisäämiseen näyttäisi olevan, mutta taloudellinen tilanne ei sitä tiloilla useinkaan salli. PTT:ssa meneillään olevan tutkimuksen mukaan muutaman euron alemmilla palkkakustannuksilla maatilat olisivat valmiita lähes kaksinkertaistamaan palkatun työvoiman käytön.

    Ostopalveluiden käytön kasvattaminen muodostuukin jatkossa nykyistä selvästi tärkeämmäksi tekijäksi oman työn käytön vähentämisessä. Se on myös selkeä vaihtoehto kausityövoimalle. Yrittäjä voi tällöin itse keskittyä siihen, mikä on tilan taloudellisen tuloksen kannalta kaikkein tärkeintä. Kotieläintilalla se on varmasti seinien sisällä tehtävä työ.

    Aktiivisimmat ulkoistajat ovat yhtäältä pieniä viljatiloja, joiden ei yksinkertaisesti kannata sitoa konepääomaan niin paljoa rahaa, että ne voisivat tehdä työt omilla koneilla. Toinen merkittävä ulkoistajaryhmä ovat nautakarjatilat, jotka teettävät säilörehua urakoitsijoilla.

    PTT:n tutkimuksen mukaan tällä hetkellä noin 22 prosenttia tiloista tekee kaikki työt itse; ei tee yhteistyötä, ei osta palveluita urakoitsijoilta eikä palkkaa vierasta työvoimaa. Vielä viisi vuotta sitten vastaava osuus lähenteli 30:ä prosenttia. Vuoteen 2010 mennessä näiden ”itsellisten” tilojen osuus putoaa viljelijöiden oman arvion mukaan 18 prosenttiin. Kun otetaan huomioon, että muutamalla tuhannella tilalla vaihtuu sukupolvikin tässä välissä, osuus voi olla vielä selvästi pienempikin.

    Myös yhteistyön avulla saadaan kustannussäästöjä, mutta se ei välttämättä ole tehokkain tapa vähentää omaa työmäärää. Jokainen tila tekee kuitenkin ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Maaseudun elinvoimaisuuden kannalta sekä ulkoistamisen että yhteistyön lisääntyminen on hyvin tervetullutta.

    perttu.pyykkonen@ptt.fi