Blogi

Tutkijoidemme kolumneja sekä juttuja tutkimusaiheistamme ja teemoistamme.

"Muutoksen merkit" Jukka Jalava 12.2.2007

  • Toimitin yhdessä Jari Elorannan (Appalachian State University, Yhdysvallat) ja Jari Ojalan (Jyväskylän yliopisto) kanssa tammikuussa Tilastokeskuksen Tutkimuksia sarjassa ilmestyneen kirjan Muutoksen merkit – Suomen taloushistorian pitkistä linjoista ja erityispiirteistä. On syytä nostaa esiin kaksi artikkelia monen mielenkiintoisen jutun joukosta.

    Jari Ojala ja Ilkka Nummela tarkastelevat Suomen maatalouden tuottavuutta viimeisen viidensadan vuoden ajalta. Ennen kuin teollinen vallankumous oli mahdollinen, piti kasvava väestö syöttää, ja sen lisäksi tuottaa vielä ylijäämää, jotta jalostustoimialat sekä palvelualat voisivat kehittyä.

    Ojala ja Nummela esittävät, että maataloustuotantoa kasvatettiin 1800-luvun loppuun saakka maatalousmaata ja työpanosta lisäämällä. Vasta 1900-luvulla maan, karjan ja työn tuottavuus kohenivat.

    Suomi pysyi pitkään maatalousvaltaisena maana, joten hyvinvointiyhteiskuntamme synty liittyy läheisesti maatalouden kehitykseen. EU-jäsenyytemme myötä on maatalouden rakennemuutoksen vauhti kiihtynyt.

    Muutos on ollut jopa niin raju että viimeisen vuosikymmenen aikana on maatalouden työn tuottavuus kasvanut nopeammin kuin teollisuuden ja palvelualojen. Maataloudessa on tapahtunut siirtymä työvoimaintensiivisestä tuotannosta pääomaintensiiviseen tuotantoon. Lisäksi maatalous on kaupallistunut kun sitä on sopeutettu markkinatalouteen.

    Rita Asplund ja Mika Maliranta puolestaan tarkastelevat inhimillisen pääoman ja teknologian vaikutuksia tuottavuuteen. Erityisen tärkeitä tuotantopanoksia ovat nykyisin investoinnit tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä tieto- ja viestintäteknologiaan.

    Suomi on kuitenkin vuosituhannen vaihteessa siirtynyt investointivetoisesta kasvusta innovaatioihin pohjautuvaan kasvuun, sillä tietoon perustuvassa taloudessa pelkkä tuotantopanosten lisäys on riittämätön keino talouskasvun turvaamiseksi.

    Inhimillinen pääoma on korvaamaton tekijä uusien teknologioiden luomisessa, leviämisessä ja käyttöönotossa. Suomalaisen korkean teknologian menestystarinassa on kyse markkinavetoisesta prosessista jossa valtiovallan pitkäjänteiset politiikkatoimet sekä koulutuksessa että teknologiassa ovat merkittävällä tavalla luoneet edellytyksiä kasvulle.

    Asplund ja Maliranta muistuttavat lopuksi siitä, että emme voi tuudittautua koulutus- ja teknologiapolitiikan riittävyyteen vaan tulee jatkuvasti pitää silmällä myös kilpailupainetta.

    jukka.jalava@
    ptt.fi