Blogi

Tutkijoidemme kolumneja sekä juttuja tutkimusaiheistamme ja teemoistamme.

Luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää julkisilla elintarvikehankinnoilla

  • Pekka Kinnunen, Juuso Aalto-Setälä, Paula Horne, Sari Forsman-Hugg

    Luonnon monimuotoisuus heikkenee Suomessa ja kansainvälisesti. Viime vuosina luonnon monimuotoisuus ja erityisesti luontokato ovat nousseet vahvasti osaksi julkista kestävyydestä käytävää keskustelua - ilmastonmuutoksen lisäksi.Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen heikkeneminen aiheuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia, ja Suomessa valmistellaankin kansallista luonnon monimuotoisuusstrategiaa luontokadon pysäyttämiseksi ja kehityksen kääntämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Yksi merkittävä luonnon monimuotoisuuteen vaikuttava tuotannonala on ruuantuotanto. Luonnon monimuotoisuuden tukemiseen ruokaketjun eri osissa tarvitaan useita eri toimia. Yksi potentiaalinen ohjauskeino on julkisten hankintojen ohjaaminen.  

    Julkisia elintarvikehankintoja tehdään Suomessa vuosittain jopa 350 miljoonan euron edestä, joten niiden hankintakriteerien kautta voidaan edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Luonnon monimuotoisuutta edistävillä tai luontokatoa ehkäisevillä toimenpiteillä on kuitenkin taloudellisia vaikutuksia ruokaketjulle alkutuotannosta aina julkisia hankintoja tekeviin toimijoihin asti. Näitä vaikutuksia on tärkeä tunnistaa, jotta voidaan arvioida hankintakriteerien toimivuutta.

    Luonnon monimuotoisuutta turvaavien toimenpiteiden taloudellisia vaikutuksia sekä monimuotoisuustavoitteiden yhdenmukaisuutta ilmastotavoitteiden kanssa tarkasteltiin osana maa- ja metsätalousministeriön tilaamaa esiselvitystä ”Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen elintarvikehankinnoissa”. Esiselvityksen ovat toteuttaneet Gaia Consulting Oy ja Pellervon taloustutkimus PTT ry. Selvitys on osa hallitusohjelman mukaista ilmastoruokaohjelmaa, jonka tavoitteena on tukea yhteiskunnan siirtymistä kohti ilmastokestävää ruokajärjestelmää.

    Toimenpiteet kohdistuvat suurelta osin alkutuotantoon

    Monimuotoisuutta tukevien toimenpiteiden taloudelliset kustannukset ja hyödyt koostuvat useista osista ja kohdistuvat monin tavoin ruokaketjun toimijoille. Selvityksessä arvioitiin taloudellisia vaikutuksia suuntaa antavasti tarkastelemalla kuutta toimenpidettä: viljelykierto, luomutuotanto, torjunta-aineiden vähentäminen, lannan käsittely ja ravinnevalumien vähentäminen, soijarehun käytön vähentäminen lihantuotannossa sekä peltometsäviljely. Tarkastellut toimenpiteet kohdistuvat suurelta osin ruuan alkutuotantoon, jolloin myös niiden suorat kustannukset kohdistuvat pääosin alkutuottajaan. Jalostavalle teollisuudelle vaikutukset voivat näkyä esimerkiksi kalliimpana raaka-aineena sekä erilläänpitovaatimuksina, joista esimerkkinä luomuraaka-aineet.

    Kustannusten jakaantuminen ruokaketjun eri osiin riippuu suuresti toimijoiden sopimuskäytännöistä sekä raaka-aineiden ja tuotteiden kysyntä- ja tarjontatilanteen vaikutuksesta tuotteiden hinnanmuodostukseen. Taloudelliset vaikutukset voivat aiheutua esimerkiksi eri tuotantotapojen investointikustannuksista, muuttuvista tuotantokustannuksista tai tuotannon epävarmuuden kasvamisesta. Käytännön toimenpiteiden toteutuksen lisäksi haasteena on toimenpiteiden todentaminen. Toimenpiteiden hyödyntäminen julkisten hankintojen kriteereinä vaatii selkeästi todennettuja järjestelmiä ja esimerkiksi sertifiointeja, mistä seuraa kustannuksia.

    Määrärahojen riittävyys pitää turvata

    Julkisissa elintarvikehankinnoissa käytettävissä olevat määrärahat ovat usein hyvin rajalliset. Jotta julkisilla hankinnoilla olisi ohjausvaikutusta luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta, on tärkeää turvata määrärahojen riittävyys. Luonnon monimuotoisuutta edistävillä toimenpiteillä voidaan vähentää myös riippuvuutta maatalouden tarvitsemista tuontipanoksista, mikä on erityisen ajankohtaista huoltovarmuudenkin kannalta. Ongelmat esimerkiksi tuontilannoitteiden saatavuudessa ovat näkyneet vahvasti Ukrainan sodan seurauksena. Kemiallisten lannoitteiden heikko saatavuus voi alentaa satotasoja sekä huonontaa sadon laatua. Näitä vaikutuksia voidaan kuitenkin kompensoida esimerkiksi kierrätyslannoitteiden tuotannolla ja viljelykierroilla. Näin riippuvuus kemiallisista lannoitteista pienenee, ja ruuantuotannon huoltovarmuus paranee erityisesti globaaleissa kriisi- ja häiriötilanteissa.

    Ilmastonmuutos on yksi suurimpia riskejä luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Selvityksessä tarkasteltiin suuntaa antavasti luonnon monimuotoisuutta edistävien toimenpiteiden yhteensopivuutta ilmastopolitiikan toimien kanssa. Asiaa tarkasteltiin sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU) että maankäytön ilmastosuunnitelman (MISU) kanssa. Kumpikin ilmastosuunnitelma sisältää edellä lueteltuja, luonnon monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä tai niiden elementtejä. Pääsääntöisesti tarkastellut luonnon monimuotoisuutta edistävät toimet ovat yhteensopivia ilmastopolitiikan toimien kanssa. Osalla ilmastotoimenpiteistä voi kuitenkin olla ristikkäisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Sillä, miten ja missä toimenpiteet tehdään, voidaan kuitenkin merkittävästi muuttaa vaikutuksen määrää tai jopa kääntää vaikutussuuntia.

    Luonnon monimuotoisuutta edistävien hankintakriteerien jatkokehittäminen sekä taloudellisten vaikutusten kokonaisvaltainen arviointi on tärkeää sitä mukaa, kun saadaan lisää tutkimustietoa monimuotoisuuden vaikutuksista. Tärkeää olisi myös tarkastella kuluttajien maksuhalukkuutta tuotteista, joiden tuotannossa on tavoitteellisesti pyritty edistämään luonnon monimuotoisuutta.

    Lisätietoa esiselvitys MMM:n sivuilla täällä: https://mmm.fi/-/selvitys-luonnon-monimuotoisuuden-huomioivista-elintarvikehankinnoista-valmistunut

    Ilmastoruokaohjelma täällä: https://mmm.fi/ilmastoruokaohjelma

    Gaian blogi aiheesta täällä: https://www.gaia.fi/fi/blog/yleinen/elintarvikehankinnat-voivat-tukea-luonnon-monimuotoisuutta/